Tofu-pinaatticannelonit ja marinarakastike

Vauvan debyytti lähenee päivä päivältä ja pari päivää sitten juolahti mieleen, että olisi kätevää, kun pakastin olisi täynnä valmiita, tai ainakin melkein valmiita, ja voimia antavia vegaaniaterioita parin ensimmäisen vauvaviikon ajaksi. Keittoja, patoja, kasvispihvejä, pitsataikinaa, mitä näitä nyt on.

Pinaatti-ricotta-klassikon vegaaninen vaihtoehtoehto.

Tuumasta toimeen, käynnistin pakastimen varusteluoperaation autenttisella italialaisella marinarakastikkeella, jolle löytyy käyttöä vaikka pastassa, pitsan päällä tai keiton pohjana. Vertailin netissä marinarakastikkeiden reseptejä ja huomasin niitä olevan yhtä monta kuin kokkiakin. 

Tomaattien laadulla on iso merkitys lopputulokseen. Minä lähdin purkkitomaattilinjalle, koska ne paremmat ja tuoreet tomaatit maksoivat kuin olisivat painonsa arvosta kultaa. Hesarin tomaattimurskarankingissa voiton vei ParmaSole Polpa fine. Pahvitetraan pakattu, neljän kappaleen erissä myytävä tuote löytyy Citymarketista. Hyvin pärjäsivät myös Hakaniemen hallista Roiniset Oy:ltä hankittu Cirio ja kaupoissa jo melko yleinen Mutti (jota minä käytin).

Makeutta tomaattikastikkeeseen tuo porkkana ja lisämakua perusyrtit basilika ja persilja. Kursailematon ja simppeli kastike on suolaton. Tarvitset siis yksinkertaiset ainekset, mutta kunnolla aikaa. Kastikkeen hauduttelun lomassa sinulla on aikaa kolmisen tuntia järjestellä viime kesän lomakuvat, torkkua kissa kainalossa ja soittaa kaverille. 

Toki voit myös jatkaa keittiössä mekkalointia ja tehdä nämä tofu-pinaatticannelonit. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että cannelonien valmistus olisi työläs ja aikaa vievä savotta. Se oli harhaluulo etenkin, koska canneloniputkelot tulivat paketista ja tomaattikastike oli edellispäivän keittelyiden ansiosta valmiina.  Loppujen lopuksi kyseessä on varsin helposti toteutettava ruoka. Tofu muistuttaa tässä yllättävän paljon ricottajuustoa. Mukana oleva pinaatti vahvistaa mielikuvaa. Muista jakaa kastiketta putkiloiden päälle avarakätisesti, sillä ruuan mehevyys on suorassa suhteessa kastikkeen riittävään määrään. 

TOFU-PINAATTICANNELONIT (4 annosta)

1 pkt valmiita canneloniputkia
lempitomaattikastikettasi (Tarvitset noin litran verran. Ohje omatekoiseen marinarakastikkeeseen cannelonireseptin jälkeen.)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä paistamiseen
1 pkt hampputofua
250g tuoreita pinaatin lehtiä
2 dl kasvikermaa
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl rakuunaa (lisää halutessasi myös muita yrttejä, kaikki italialaiseen keittiöön viittaavat sopii)
valkopippuria
suolaa
oluthiivahiutaleita (jos niin tahdot)

1. Tee oma marinarakastike tai osta kaupasta.
2. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä korkealaitaisessa pannussa.
3. Lisää huuhdotut ja pilkotut pinaatinlehdet. Sekoittele lastalla.
4. Kuivaa tofun nesteet talouspaperilla puristelemalla. Hienonna tofu sitten haarukalla pieneksi ja lisää pannulle.
5. Anna pinaatti-tofuseoksen muhia pannulla, kunnes pinaatti on pehmennyt. 
6. Lisää kasvikerma, sitruunamehu, rakuuna, valkopippuri ja suola. Mausta tarpeeksi reippaasti, uunissa maut tasaantuu.
7. Levitä laakean uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta.
8. Täytä cannelonituubit pinaatti-tofuseoksella. Homma käy pastaputkilon koosta riippuen näppärimmin joko veitsen kärjellä tai pikkulusikalla tökkimällä.
9. Peitä vuoan pohja tomaattikastikkeella. Täytä se sitten täytetyillä canneloniputkiloilla ja peitä ne kerroksella tomaattikastiketta. Älä nuukaile kastikkeen kanssa, sillä sitä haihtuu uunissa. 
10. Laita vuoka puoleksi tunniksi 225 asteiseen uuniin.
11. Ripottele lopuksi päälle oluthiivahiutaleita, jos parmesaanimaisuutta kaipaat.

Tämä on sitten teille oman elämänne Bree van der Kampit (ja ne, joilla on kolme tuntia luppoaikaa omistautua autenttisen italialaisen tomaattikastikkeen kokoonkeittelyyn). Mä tein tätä vähän runsaamman erän, jotta saisin sitä pakastimeen. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että cannelonivuokaan hurahti kastiketta jo noin litran verran.

MARINARAKASTIKE (n. 2 litraa)

2 sipulia
7 valkosipulin kynttä 
oliiviöljyä
4 purkkia säilöttyjä luumutomaatteja tai tomaattimurskaa
1 porkkana
rouhittua mustapippuria
1 ruukku tuoreita basilikan lehtiä
½ ruukku persiljan lehtiä
3 laakerin lehteä

1. Pilko sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet.
2. Kuullota sipulit kattilassa oliiviöljyssä.
3. Lisää tomaatit ja raastettu porkkana sekä rouhi sekaan mustapippuria.
4. Anna hautua matalalla lämmöllä poristen 30 minuuttia.
5. Lisää yrtit, alenna taas hieman lämpöä ja anna muhia pari tuntia.
6. Sekoita välillä!
7. Ota laakerinlehdet pois ja päräytä kastike sauvasekoittimella tasaiseksi.
8. Käytä kastiketta pastaan ja pitsaan. Voit myös pakastaa sitä.

Parsakaalia inkivääri-valkosipulikastikkeessa

Onko teille käynyt niin, että joku tajuttoman hyvä, toisen tekemä ruoka on jäänyt kummittelemaan? Sitä kahlaa nettiä vimmalla ja koettaa löytää reseptiä, joka materialisoisi makumuistiin vangiksi jääneen haamun uudelleen lautaselle. Muistelen haikeudella erästäkin raakamokka-appelsiinikakkua ja etsin hyppysiini taikaa, jolla valmistetaan se juuri oikeanlainen vegaaninen tiramisu. Monta yritystä on takana myös kiinahenkisen valkosipuli-inkiväärikastikkeen kanssa.

Wokki ja kiireinen kokki selviävät tästä alle kymmenessä minuutissa.

Olin vuonna 2002 töissä nudistikylpylässä, Brightonissa missäpä muualla. Tehtäviini kuului kaikenlainen yleinen hääräys vastaanottotiskin takana, mistä myös pienimuotoista evästä sai ostaa. Respakahvion ruuat olivat sorttia paahtoleipä marmeladilla ja oxo-lihalientä, joita aataminasuiset miehet (niin, naisiahan ei siellä käynyt) tilailivat huikopalakseen. 

Yksi työkavereistani oli kiinalainen mimmi, jolla oli aina hyvännäköiset eväät matkassa. Itse mussutin työpaikan paahtoleipäpussista nälkääni. Kerran tyypillä oli eväsrasiassaan vegaanista ruokaa, jota ystävällismielisesti (säälistä?) tarjosi minulle. Se oli parsakaalia erittäin yksikertaisesti inkiväärisuikaleiden, valkosipulimurskan ja soijakastikkeen vauhdittamassa soossissa. Nuo maut kietoutuivat suloisesti kieleni ympärille ja muistan sen vielä elävästi.

Olen varma siitä, että kastike on maailman yksinkertaisin tehdä ja raaka-aineet ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Jostain syystä en vain saa sitä oikeaa makua enkä koostumusta aikaiseksi, vaikka hyvää onkin joka kerta tullut. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää, monen monta kiinalaista ”parsakaalia inkivääri-valkosipulikastikkeessa”- reseptiä on kokeiltu. Olisiko tyyppi livauttanut natriumglutamaattia sekaan?

Tällä kertaa käytin myös misoa parsakaalin maustamisessa. Ne jotka rakastavat inkiväärin, valkosipulin ja chilin yhdistelmää, tulevat ahmimaan kokonaisen parsakaalin yksin. Tämä ruoka toimii lisukkeena tai pääruokana. Keittele parsakaalin kanssa riisiä, spelttiä tai vastaavaa. 

Näin se käy:

Parsakaalia inkivääri-valkosipulikastikkeella

1 parsakaali
2 valkosipulin kynttä
½ - 1 punaista chiliä
raastettua inkivääriä oman maun mukaan
1 rkl misotahnaa (shiro miso on tähän ykkönen)
braggia tai soijakastiketta
n. 1 dl vettä
öljyä paistamiseen

1. Kiehauta wokkipannussa pieni tilkka vettä.
2. Laita palasiksi pilkottu parsakaali kiehumaan viideksi minuutiksi. Huom. Vesi ei peitä parsan paloja kokonaan.
3. Kaada vesi pois ja kuivaa pannu.
4. Laita n. 1 tl öljyä wokkiin ja kuumenna.
5. Lisää raastettu inkivääri, puristettu valkosipuli ja viipaloitu chili.
6. Sekoittele koko ajan ja lisää tilkka vettä öljyn kadottua.
7. Jatka veden lisäämistä aina pienissä määrissä, kunnes olet paistellut aromeja parisen minuuttia.
8. Lisää pannulle misotahna ja taas tilkka vettä. Lisää aina vettä sitä mukaa, kun koostumus on liian tönkköä. Kastikemäärän tulee kuitenkin olla pieni, eli älä laita vettä liiaksi.
9. Sekoita ihan tasaiseksi ja ota levy pois päältä.
10. Lisää braggia tai soijakastiketta vähän. Huomaa, että misotahnassa on suolaa, mutta sen määrä vaihtelee merkistä riippuen. Itselle ½ rkl braggia riitti tosi hyvin.
11. Kun kaikki ainekset on pannulla, sekoita vielä kunnolla, että kastike on tasaista. Lisää parsakaalinpalat ja kääntele niitä pannulla niin, että maustuvat yltä päältä.
12. Syö ja ajattele samalla nudistikylpylän keski-ikäisiä karvaisia miehiä.

Chicks dig this! Vegaanisesti kanamainen pastasalaatti

Hesarissa oli viime viikolla resepti nimellä broileri-pastasalaatti. Pienellä viilauksella kelpo resepti, jonka nähtyäni alkoi päässä soida: “Veganize it - don't criticize it/ Veganize it and I will advertise it”…

Currylla maustetut soijasuikaleet kasvaneet kaukana Kariniemen tilalta.

Lihatuotteeksi jalostetut kanat kasvatetaan ikkunattomissa broilerikasvattamoissa. Nopeakasvuinen ja raskasrakenteinen broileri on kanahybridi. Kaikki Suomen broilerit ovat Ross-yhtiön kehittämiä, yleisimmin käytetään Ross 508 –hybridiä. Linnunpojat on jalostettu kasvamaan nopeasti ja teurasiässä ne jo painavat yli puolitoista kiloa. Silloin ne ovat kuitenkin vasta kuukauden ikäisiä.

Broilerihallissa voi yhdellä neliömetrillä olla parikymmentä broileria. Yhden linnun käyttöön jää alle A4-paperiarkin verran liikkumatilaa. Broilerituotannosta lisää esimerkiksi Animalian sivuilta.

Ei tarvitse olla elämäntapaintiaani tehdäkseen periaatteellisen päätöksen tehotuotettujen eläinten kuluttamisen lopettamisesta. Kulinaristista ilottelua voi harjoittaa myös ilman verihurmehista mälläystä. Kanasalaatit kääntyvät kasvisversioiksi helposti, eikä maussa jää kakkoseksi!

Kanamainen pastasalaatti linnunpoikien ystäville

n. 300 g keittämätöntä täysjyväpastaa

125 g soijasuikaleita

1 pss pakastettuja vihreitä papuja tai pari kourallista tuoreita

1 pss pakastettua parsakaalia tai 1 tuore

6 aurinkokuivattua tomaattia

1 ½ dl hillosipuleita

1 iso ruukku rucolaa

Kastike:

1 luomusitruunan mehu

1 dl oliiviöljyä

1 rkl curryjauhetta

1 ½ rkl fariinisokeria

1 tl suolaa

1 ½ tl Provencen yrtit -seosta

suolaa, mustapippuria

Valmistus:

1. Laita pasta kypsymään kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Kaada vesi pois, kun ovat al dente-kypsiä ja huuhtele pasta kylmällä vedellä.
2. Keitä soijasuikaleita 5 minuuttia . Puristele siivilässä ylimääräinen vesi pois.
3. Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
4. Laita soijasuikaleet kastikkeen joukkoon. Anna jäähtyä. Paista suikaleita noin puolen tunnin marinoinnin jälkeen ja anna kastikkeen imeytyä niihin.
5. Keitä parsakaali ja vihreät pavut kypsiksi ja valuta vesi pois. Mausta suolalla.
6.  Leikkaa aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi. Sekoita tomaattipalat ja hillosipulit jäähtyneen pastan joukkoon. Samoin soijasuikaleet ja parsakaali sekä pavut. Sekoita varovasti. 

Lipstikkakeitto

Kun minusta nyt tänä kesänä on sukeutunut kaupunkiviljelijä, nappasin muutaman varren lipstikkaa viljelyksiltä. Sen jälkeen kuljeskelinkin koko päivän sormiani maanisesti nuuhkien. Lipstikan tuoksu on sellainen, että jos sitä myytäisiin parfyymipullossa, ostaisin. Lipstikka on voimakas ja aromikas maustekasvi, joka tekee kermaisesta keitosta luonteikkaan. Hyvällä tapaa. Erittäin.

Liemessä uusi paras ystäväni lipstikka. 

”Kesä on kerran kesässä, lipstikka monta kertaa.” – Vanha Pata <3 Kattilan sananlasku.

Lipstikkakeitto
1,5 litraa

2 varhaissipulia varsineen
2 valkosipulin kynttä
½ l tuoretta lipstikkaa 
1 ½ l vettä
kasvislientä tai kasvisliemijauhetta
4 perunaa (käytin vanhan sadon perunoita)
2 dl soijakermaa
3 rkl suurustamiseen sopivia jauhoja
öljyä

1. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä. 
2. Kuullota hienonnettu sipuli, mutta ei vielä varsia. 
3. Lisää pilkotut valkosipulin kynnet, silputtu lipstikka ja sipulin varret. Kääntele seosta, ettei se pala. Vähennä lämpöä.
4. Lisää vesi ja kasvisliemi.
5. Kuori ja pilko perunat, lisää ne keitokseen. Keitä hiljalleen kannen alla noin puoli tuntia.
6. Sekoita jauhot kylmään vesitilkkaan ja lisää jauhosuurus keittoon. Keitä vielä hissukseen vielä puoli tuntia.
7. Lisää loppuvaiheessa kerma.
8. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

Mittumaarin mahtavat vegaanimakkarat

Reissuruunat ovat palanneet Lapin leveysasteilta kotiin. Kolusimme puolitoista viikkoa Suomea Kuusamosta pohjoiseen ja vähän Norjankin puolella kurvailtiin. Summamutikassa matkustamiseen kuuluu se, ettei ole suunnitelmia, joita noudattaa tai joista poiketa. Kaikkialle päädyttiin, minne pitikin. 

Vegaaninen maggara purettuna osiin.

Tuntureita, torppia, taidetta. Seitoja, staaloja ja saamenmaata. Matkaan kuului toki myös Sodankylän elokuvajuhlat. Vaikka 3400 kilometriä on pitkä pätkä tietä, matka taittui kepeissä, joskin hieman riehaantuneissa tunnelmissa. Kasettisoittimessa ryskyi yours trulyn kaksikymmentä vuotta vanhat punk-kasetit, joiden lomaan Virallinen Valvoja välillä esitti ukulelella tai tinapillillä omaa tulkintaansa. 

Ukemies iskee Utsjoelle.

Matkanteon ohessa kuvasimme pohjoisen autioituneita tiloja ja tupia, joissa pöly oli laskeutunut jo vuosia sitten. 

Autioituneissa taloissa on samanaikaisesti jotain karmivaa ja samalla haikeaa. Miksi joidenkin autiotalojen lähellä tuntuu ihan pahalta, joidenkin normaalilta? Mihin meni se lapsi, jonka lelut jäivät vanhan talon lattialle? Kuinka pitkä aika kuluu ikkunaverhojen hapertuessa itsestään riekaleiksi? 

Trangialla lämmitetty purkkiruoka piti meidät hyvin liikkeessä, mutta mitään kokkausintoa se ei minussa herätä. Omalla keltaisella keittiöjakkaralla ideat ja se tekemisen tarve kehkeytyy. Tänään pyöräytetyt vegemakkarat saavat huomenna, juhannuksena, grillikierroksen jälkeen sinappihunnun. 

Taianomaista keskikesää kaikille neiti kesäheinille ja juhannusjusseille!

Vegaanimakkarat
8-10 kappaletta

5 dl gluteiinijauhoja
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 dl garam- eli kikhernejauhoja
1 ½ rkl kasvisliemijauhetta
1 ½ rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
½ rkl jauhettua punapippuria
2 tl fajita-maustetta
1 tl toscanan yrttiseosta
1 tl savupaprikajauhetta
(pieneksi silputtuja yrttejä, esim. oreganoa, basilikaa ja persiljaa)
0,5 dl kylmää vettä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tamari- tai soijakastiketta 
1 rkl tomaattipyrettä

Valmistus:

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita märät aineet keskenään. Muista lisätä vesi kylmänä.
3. Yhdistä lasi- tai keramiikkakulhossa. Tämä on sisäsiistein tapa. Muovikulhoon voi taikina tarrata.
4. Sekoita haarukalla kaikki hyvin sekaisin. Jos taikinassa on kuivia kohtia, lisää ruokalusikallisittain vettä.
5. Kun taikina on sekoitettu, ota esiin pelti ja foliota.
6. Ota taikinaa noin kourallinen ja muotoile siitä pötkylä n. 30 senttimetrin kokoisen foliopalan alareunan tuntumaan. Makkaraa ei tarvitse vaivata ja stailailla kauniiksi, kunhan on edes etäisesti makkaran mallinen.
7. Kääri makkara foliorullaan ja käännä rullan päät kiinni.
8. Toista tämä sama, kunnes taikinasi on nätisti foliokääryleissä.
9. Pistä foliohattuihin sullotut wurstit 175 asteiseen uuniin paistumaan. Paistoaika noin 1 tunti 15 minuuttia.
10. Uunin jälkeen voit käyttää makkaroita ruuanlaitossa tai syödä sellaisenaan. Grillauksessa ovat tietysti ihan päihittämättömiä. 
11. Säilytä jäähdytyksen jälkeen jääkaapissa.

P.S. Gluteiinijauhot, gramjauhot, savupaprikajauheet jne. löytyy mm. Punnitse ja Säästä-kaupasta. Fajita-mausteseosta on mm. loistavalla Suma-merkillä. Fajita-mausteet teet kyllä helposti itsekin. Ainekset ovat paprikajauhe, oregano, suola, valkosipulijauhe, chili, sitruunankuori, muskotti ja kaneli.

Kermainen sienikeitto

Kun ruokakaapin pimeimmästä nurkasta useamman sedimenttikerroksen alta pistää yhtä äkkiä esiin purkillinen kuivattuja suppilovahveroita, lähtee villivihannesintoilija laukka-askelin kohti siankärsämöesiintymiä. Siankärsämö on oivallinen lisä salaatinkastikkeisiin ja salaatteihin, mutta ruuanlaitossa käytän sitä eniten sieniruokiin. Yhdessä rakuunan kanssa kärsämö aateloi erityisesti metsäsienet.

Sienikeitto piristyy pikantin siankärsämön ansiosta.

Justiinsahan tämä kevät haparoi alkuun ja jo nyt ovat pientareet vihreänä syömistä. Siankärsämöä kerätään niiden kukinta-aikaan asti. Kärsämöt pukkaavat valkoista kukkaa kesäkuun loppupuolella eikä lehtiä sitten enää viitsi syödä. Kukintoja kai voisi syödä, mutta se on minulta kokeilematta. Huomio kamomilla- ja pujoallergikot, siankärsämö ei ole valitettavasti hyväksi teille. Se saattaa aiheuttaa allergista ihottumaa.

Havainnekuva. Näit ne o.

Kasvia tapaa pihamailla, niityillä, metsissä… noh, kaikkialla. Sen pikkulehtien hieman kirpsakka maku on joidenkin mielestä tosi vahva, joten ensikertalaisten on järkevää tutustua siankärsämöön hillitysti. Kannattaa kokeilla pienellä määrällä vaikka leivän päälle silputtuna. Siankärsämö on mainio villivihannes eikä ryytimäisyys ole kertaakaan ollut vielä minulle liikaa. Siankärsämö ei ole kuitenkaan sellainen vihannes, jota kannattaisi ahmia kuormakaupalla. Ennemminkin miellän sen maustekasviksi ja käytän kuten mitä tahansa tuoreyrttiä. 

Kun keräät ahkerasti ennen juhannusta, saat sitä säilöön talven tarpeisiin kuivaten tai pakastaen. Kasvi on monikäyttöinen myös kasviparannuksessa. Sitä on käytetty vaivaan sun toiseenkin, mutta yleisimmin haavaumien parantamisessa. Verenvuoto hyytyy lehtiä ensin hieromalla ja sitten haavaan painamalla. Väinämöinen hutaisi itseään kirveellä polveen ja lääkitsi itseään siankärsämöllä. Saattoi olla Kalevalavale. Minä sanoisin, että mikäli on kirves jalassa, kannattaa harkita jotain kärsämön lehteä jämerämpää.

Siankärsämön nuorista kuivatuista kukista ja lehdistä saa teetä, jolla voi edistää ruuansulatusta ja maksan toimintaa. Kansanlääkinnässä kasvia on käytetty myös kuukautiskipujen lievittäjänä, influenssaan ja vatsakipuihin.

Itse en ole käyttänyt kasvia muuta kuin ruokana, enkä näitä lääkinnällisiä vaikutuksia ole erityisesti tarkkaillut. Kuten ruuanlaitossa ei myöskään rohdoksena kannata käyttää liiallisesti, ei ainakaan sisäisesti. Isoina määrin kasvi saattaa aiheuttaa huimausta ja vatsakipuja.

Kermainen sienikeitto
3 annosta

4 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
9 dl vettä
2 dl kasvipohjaista kermaa
1 rkl jauhoja suurustukseen (esim. täysjyvävehnäjauhoja)
4 tl kasvisliemijauhetta
35 siankärsämöä (pieniä ja nuoria. Käytä isompia huomattavasti vähemmän.)
1 tl rakuunaa
½ tl meiramia
rouhittua mustapippuria
öljyä

Valmistus:

1. Liota kuivattuja sieniä pari tuntia vähäisessä vesimäärässä, että pehmenevät.
2. Kun sienet ovat lionneet tarpeeksi, ala keiton tekoon.
3. Kuutioi sipuli pieneksi ja kuullota sitä kattilassa öljyssä. 
4. Lisää murskatut valkosipulin kynnet ja kuullota hiukka lisää.
5. Kaada sienien liotusvesi talteen ja lisää kattilaan ensin sienet ilman nestettä.
6. Sekoittele sienet ja sipuli yhteen.
7. Lisää vehnäjauhot ja sekoita ne kunnolla sienisipuliseokseen.
8. Lisää 5 dl vettä ja kasvisliemi.
9. Anna porista 15 minuuttia.
10. Lisää loppu vesi, kerma, mustapippuri, yrtit ja pieneksi hienonnetut siankärsämöt.
11. Keittele pienellä lämmöllä vielä 20 minuuttia.
12. Turauta sauvasekoittimella, mutta jätä keittoon vähän epätasaisuutta.
13. Nosta levyltä ja anna makujen tasaantua 10 minuuttia.

Seitankebakot, sataykastike ja kurkkuchilipikkelssi

Hetkinen, pyyhin kuolaa näppäimistöltä. 

Pohjois-Thaimaassa sijaitseva Chiang Mai on kasvissyöjän mekka. Siellä olen tällaisen ruuan saanut kymmenen vuotta sitten. Aika lähtemätön kokemus, sillä olen sitä mieltä, että tässä on esimerkillisen vappumenyyn pääruoka. 

Vaikka nälkävuoden mittainen ainesosalista ja valmistusohjeet saattavat nostattaa hikeä, kannattaa rauhassa huomioida, että monet aineksista on aika peruskamaa. 

Seitanin valmistusohjeesta saamme kiittää Chocochili-blogin Elinaa. Teen seitanin just niin kuin Elina sanoo ja avot, paras koostumus evö.

Seitankebakot, sataykastike ja kurkkuchilipikkelssi

½ ananas

Seitantaikinaan:
2,5 dl gluteenijauhoja
1,25 dl gramjauhoja (kikhernejauhoja)
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl soijakastiketta
1,5 dl vettä
Keitinliemi:
n. 1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
0,25 dl soijakastiketta
0,25 dl balsamicoa

Seitanin marinadiin:
½ dl limemehua (= n. 2 limeä)
½ dl soijakastiketta
½ dl oliiviöljyä
1 rkl ruokosokeria
1 tl curryjauhetta
1 tl jauhettua korianteria
1 tl valkosipulijauhetta/rouhetta tai 1 valkosipulin kynsi
1 tl sipulijauhetta/rouhetta tai pari ihan pieneksi hienonnettu shallottisipulia
1 tl kurkumaa
1 tl kuivattua sitruunaruohoa tai hienoiksi viipaleiksi vedettyä tuoretta sitruunaruohoa ½-1 vartta
½ tl juustokuminaa

Sataykastikkeeseen:
2,5 dl paahdettuja maapähkinöitä
0,8 dl vettä
2 puristettua valkosipulin kynttä
4 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl ruokosokeria
1 rkl raastettua inkivääriä
2 limen mehu
2 chiliä
1 tl jauhettua korianteria
2 dl kookosmaitoa

Kurkkuchilipikkelssiin:
1,2 dl riisiviinietikkaa
1/2 kurkku
1 pieni punainen sipuli
2 rkl vettä
1 rkl ruokosokeria
2 punaista chilipaprikaa
¼ tl suolaa

Valmistus:

1. Tee ensin seitan. Sekoita kuivat aineet yhdessä kulhossa ja nesteet toisessa.
2. Sekoita neste kuiviin aineisiin esim. haarukalla.
3. Vaivaa taikinaa, kunnes siihen alkaa muodostumaan sitkoa. Jos taikina meinaa tarttua alustaan kiinni, kastele kädet vedellä ja jatka vaivaamista.  Rullaile taikinasta pötkö ja leikkaa viipaloi se. Voit leikata viipaleita pienemmäksi tai painella niitä hiukan litteämmiksi. Huomioi, että ne turpoavat reilusti keittäessä. (Älä säilytä seitanviipaleita pöydällä päällekkäin, sillä ne tarttuvat toisiinsa kiinni.)
4. Kiehauta keitinliemi.
5. Tiputtele palat yksitellen kiehuvaan liemeen. Keitä noin puoli tuntia ja kaada liemi pois. Seitan on nyt valmista marinoitavaksi.
6. Sekoita marinadiaineet riittävän isossa kulhossa keskenään. Leikkaa hieman jäähtynyt seitan noin 2 x 2 cm kokoisiksi paloiksi ja sekoita ne huolellisesti marinadin kanssa. Anna maustua huoneen lämmössä muutaman tunnin tai jääkaapissa yön yli.
7. Laita puutikut likoamaan.
8. Tee sitten kurkkuchilipikkelssi. Halkaise kurkunpuolikas pitkittäissuunnassa neljään osaan ja viipaloi ne.
9. Poista chileistä päät ja taputtele irtosiemenet ulos ja heitä ne menemään. viipaloi chilit ohuiksi renkaiksi.
10. Kuutioi sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi. 
11. Sekoita kiehuvan kuumaan veteen sokeri, viinietikka ja suola.
12. Sekoita kaikki keskenään ja laita jääkaappiin viilenemään. Tarjoillaan kylmänä.
13. Tee sitten sataykastike. Paahda pähkinät kuivalla pannulla 4-5 minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan, etteivät kärtsää. Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja blendaa tasaiseksi. Lisää vettä tai kookosmaitoa, mikäli haluat juoksevampaa. Jos haluat suolaisempaa, lisää soijakastiketta. Jos haluat vähemmän suolaista, lisää limemehua. Tulisuutta saat lisäämällä chiliä, makeutta sokerilla. Tarjoile lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.
14. Kokoa sitten vartaan seitanpaloista ja ananaspaloista. Lorota loppu marinadi vartaiden päälle. Grillaa, laita uuniin grillivastuksien alle, paista parilapannulla, valurautapannulla, teflonilla… Kunhan on riittävän iso halkaisijaltaan. (Minä väänsin uunin 200 asteeseen ja laitoin vastuksien alle kymmeneksi minuutiksi, käänsin kerran. 
15. Tarjoile sataykastike ja kurkkuchilipikkelssi omissa tarjoilukulhoissaan. Laita mukaan vielä sitruunalohkoja.

Pähkinä-hamppupihvit

Tässä on vegepihvi, joka on helppo muotoilla ja pysyy kasassa! Muuta mainospuhetta ei tarvitakaan.

Pähkinät, mantelit ja siemenet ovat pihvien koossa pitävä voima.

Pihvien perustaikina on varsin yksinkertainen. Kunhan ennakoi sen tekemisen, jotta saa pähkinät ja siemenet ajoissa likoamaan.

Pistä pihvi burgerin tai bagelin väliin ja sujauta seuraksi tuorepinaattia, tomaattia ja vegemajoneesia. Tai syö sellaisenaan bataattiranskisten, salaatin tai muiden vihanneksien kanssa. Pistä päälle keko paistettuja sieniä tai vaikka guacamolea.

Pähkinä-hamppupihvit

5 kpl

Pihvien perusmassa:

1 dl liotettuja pekaani—tai saksanpähkinöitä

1,5 dl liotettuja manteleita

1, 25 dl liotettuja hampunsiemeniä

2 rkl omenaviinietikkaa

2 rkl kookosöljyä

1 rkl soijakastiketta

(vettä)

Maustaminen:

Valitse pihveihin haluamasi mausteet. Tässä muutama idea, joista yhdistelemällä saat burgereista sellaiset kuin itse haluat.

-         oreganoa, basilikaa, timjamia, salviaa tai muita yrttejä

-         chiliä (esim. chipotle!), pippuria

-         sitruunamehua ja pippuria

-         sipulia ja valkosipulia (olen pistänyt jauheena)

-         sinappia, ketsuppia, marmitea

-         intialaisittain currya, jeeraa, garam masalaa, kuminaa

-         raastettuja tai hyvin hyvin pieneksi hienonnettuja vihanneksia

Valmistus:

1. Liota pähkinöitä, manteleita ja hampunsiemeniä yön yli.
2. Valitse haluamasi mausteet. Ole mausteiden suhteen reilukätinen. Maistele, jotta tulee sopivasti.
3. Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi massaksi. Lisää vettä lirutellen, että massa on kosteaa, muttei läpimärkää.
4. Muotoile kämmenien välissä pihveiksi.
5. Nämä pihvit voi tarjoilla raakana, mutta kypsennettynä ovat mielestäni parhaimmillaan. Uunissa 175 asteessa paistuvat mukavasti. Kyttää uunin ikkunasta tilannetta vartin päästä. Minulla meni 20 minuuttia kypsymiseen, mutta aika aina vaihtelee pihvien koosta ja paksuudesta riippuen. Voit paistaa myös pannulla.

Maapähkinäkastiketta ja kvinoaa

Pääsiäinen meni. Vieraita kävi kylässä monena päivänä ja kaikki syötettiin sekä juotettiin, jotta pysyisivät tyytyväisinä.  Yours truly kylläkin kokkaili sillä lailla hövelisti, ettei kuvia tullut napsittua eikä ainesmääriä kirjoitettua ylös. Tämänpäiväinen yritykseni täsmällisempään ruuanlaittoon poiki minulle entuudestaan tuntemattoman kastikkeen.

Harmaa pantteri on kuvassa, jottei lukija huomaisi kvinoan sijasta käytettyä pastaa.

Tein kaupassa kookosmaidon kohdalla pienen väistöliikkeen, ainoastaan koska maapähkinä ja kookos ovat vaan niin täydellisiä keskenään. Lisäksi halusin kastikkeen ilman assosiaatioita Thaimaan rantaravintoloihin. Sain sitä, mitä tilasin. Maapähkinä antaa kastikkeelle maultaan tasaisen pohjan, minkä päälle on hyvä revitellä maustein. Kastike tarvitsee tymäkän chilin poltetta ja sitruunamehun kirpaisun, jottei se tukehdu tasapaksuuteen.

Parhaimmillaan tämä kastike on päästessään kvinoan ja salaatin kanssa lautaselle.

Maapähkinäkastike

4 annosta

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

50 g siitakesieniä

10 kpl minimaissin tähkiä

1 vihreä paprika

1 punainen chilipaprika

2 dl kasvikermaa

2 rkl makeuttamaton maapähkinälevite

0,3 dl vettä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl tomaattipyree
1 tl harissatahnaa (jos et halua enempää tulisuutta, skippaa. Maultaan sopii kastikkeeseen täydellisesti)

½ tl paprikajauhetta

½ tl suolaa

oreganoa

oliiviöljyä paistamiseen

Päälle:

sitruunamehua

tuoreyrttejä

Valmistus:

1. Pilko sipuli kuutioiksi ja kuullota niitä paistokasarissa.
2. Lisää pilkotut sienet ja paista muutaman minuutin ajan.
3. Pilko minimaissintähkät kolmeen osaan ja paprika kohtuullisen kokoisiksi kuutioiksi. Sen jälkeen pistä nekin pannulle pariksi minuutiksi.
4. Lisää maapähkinätahna, kerma, vesi, chili ja kaikki mausteet. Toisin sanoen kaikki loput ainekset.
5. Laita kasarin kansi kiinni ja anna hautua pienenpienellä lämmöllä sen aikaa kun valmistat kvinoan.
6. Kvinoan valmistusohjeen löydät mm. täältä.
7. Tarkasta kastikkeen nestemäärä, mausteet ja suola.
8. Tarjoillessa laita annoksen päälle tilkkanen sitruunamehua ja jotain tuoreyrttiä (esim. korianteria tai persiljaa)
9. Syö, juo.

Salaatti Tex Mexin hengessä

Tämä salaatti teki Gillian McKeithit Tex Mex-ruualle. Ei mene suonet tukkoon ja naama harmaaksi. Terveysversio on ruokaisa ja täynnä oikeita makuja. Tortillalastut, jotka yksinään maistuvat hieman suolaiselle terotinpurulle, täydentävät kasvimaailman sankareita. Jos texmex olisi oikeasti tällaista, voisivat kaikki cowboyt vapauttaa pihvikarjansa ja siirtyä ranchillaan vihannesten viljelyyn. Minä ihan yhden naisen liikkeen tässä perustan. Liity joukkoihin!

Aurinkoista ruokaa (keinovalon kelmeässä loisteessa)!

 Saanko esitellä pikkupastillimme Sylvin. Hän halusi nostaa blogin söpöystasoa.

Mausteita lukuun ottamatta en laittanut ainesosiin määriä, koska voit laittaa kutakin ainesta sen verran kuin haluat. Sikäli mikäli haluat salaatista erityisen maukkaan, marinoi pavuista tarpeeksi maustettuja.

Salaatti Tex Mexin hengessä

4:lle pääruuaksi

romainesalaattia

babypinaatinlehtiä

punaista riisiä

maissia

ruskeita papuja

Mausteet pavuille:

• soijakastiketta
• ½ tl savupaprikajauhetta
• ¼ tl juustokuminaa
• 1 tl valkosipulijauhetta

paprikaa

höyrytettyä parsakaalia

tomaatteja

kurkkua

aurinkokuivattuja tomaatteja

persiljaa

punaista chilipaprikaa

maissilastuja

oliiviöljyä

suolaa

Valmistus:

1. Mausta pavut ja höyrytä parsakaali.
2. Ratsasta hetki mekaanisella rodeohärällä.
3. Pilko kaikki vihannekset suureen kulhoon. Lisää pavut ja parsakaali, kun ovat valmiit.
4. Lisää lopuksi joukkoon oliiviöljyä ja suolaa.

Sienistroganoff

Sienistroganoff on vahinkolapsi. Se syntyi Englannissa keväällä 2005 hieman epämääräisissä olosuhteissa. Loppujen lopuksi siitä on kasvanut kunnon kansalainen, josta kaveritkin ovat tykänneet.

A) Ruotsalaista hyväntuulisuutta; B) Slaavilaista kiireettömyyttä; C) Kosmonauttista kepeyttä

Yliopistosta valmistumisen jälkeistä aikaa sävytti optimismi ja epätodellinen itsevarmuus, jonka suomilla lihaksilla hain reippaasti kokin pestiä yhdestä Brightonin monista vegaaniravintoloista. Aikaisempaa kokemusta ruuanlaitosta asiakkaille minulla oli hiv-positiivisten narkkareiden päiväkeskuksesta, nudistikylpylästä ja yhdestä oikeasta ravintolasta (vastuualueena lämpimät voileivät). Sen sijaan, että lähtisit nyt miettimään minun värikästä CV:täni, kuvittele minut selittämässä ravintoloitsijalle kaikki parhain päin. Yes, yes, very much experience. Yes, amazing vegan cooking.

Pääsin tekemään trialin eli koelounaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että tekisin raflalle yhden päivän ruuat. Tilanne oli siitä jännä, etten vielä aamukuudelta tiennyt, mitä tunnin päästä kokkaisin. Aloitin koluamalla ravintolan keittiössä kaappeja ja miettimällä pää kuumana, minkälaisen ruokalistan aineksista saisi aikaiseksi. Perunaa oli paljon, samoin sieniä.

Olin samalla viikolla tehnyt kotona aika onnistuneen soijastroganoffin, joten näppäränä päätin lähteä tavoittelemaan samaa sienten kanssa. Sienistroganoffin aisapariksi sopii hyvin perunamuusi. Brightonin vireän LGBTQ-skenen kunniaksi päätin tehdä muusista pinkkiä muutaman punajuuren avulla.

Alussa oli vielä hauskaa. Näin oman hobitinnaamani jättikattilan kyljestä ja se hymyili jopa juureksia kuoriessaan. Vaan kun autereinen aamu oli poissa ja lounasaika lähestyi, laskeutui kylmä kauhu keittiöön. Yksi ihminen, joka aikoo ruokkia viisikymmentä ihmistä, saa huhkia hommia. Yksi ihminen, jolla ei ole ravintola-alan koulutusta, joutuu rukoilemaan ihmettä.

Kattilassa oli törkeä määrä vihannesta, jota piti survoa. Aloitin käsipelillä, mutta ei minulla ollut lihaksia taltuttaa sitä perunakuormaa. Kellokin oli aina askeleen edellä. Siinä hädässä tartuin sellaiseen metrin mittaiseen sauvasekoitinhirviöön, jolla turautin kattilan sisällön sileäksi.

Se oli virhe. Perunoiden tärkkelys pilkkoontui liian pieneksi ja muodosti muusista liisteriä. Se oli pinkkiä (huom. punajuuret) venyvää liimaa, jonka seassa pyöri vielä soseutumattomina säilyneitä kokkareita.

Siinä samalla huiskin valmiiksi pari isoa salaattia ja joitakin suolaisia piirakoita. Stroganoff sen sijaan valmisti melkein itse itsensä. Siinä se hautui hellalla kaikessa rauhassa. Aina kun huomasin sen kuivuvan, kaatelin sekaan vaan soijakermaa.  

Ehdin niukin naukin. Toimitin ruuat ravintolan puolelle sillä siunaamalla, kun ravintola avasi ovensa lounastajille. Olin naama hiessä ja minun teki mieli mennä siivouskomeroon hyperventiloimaan paperipussiin. Piilottelin toista kättä selkäni takana, sillä olin hivauttanut terävällä veitsellä sormestani palasen pois. Sykkivä haava pulputti verta käsipaperitolloon ja tein kaikkeni tunarointini peittelemiseksi. Sitten kirjoitin liitutaululle ruokieni nimeksi yksinkertaisesti ”Helsinki Special” ja hiippailin kadulle.

Vaikka koko trial oli error, minulle jäi selkeästi lämpimät tunteet sienistroganoffia kohtaan. Kun minua pari vuotta sitten pyydettiin piirtämään ja pistämään resepti Milla Paloniemen Sarjakuvakeittokirjaan, oli helppo päättää, mikä se olisi.

Sarjakuvakeittokirja, toim. Milla Paloniemi 2010

Omaa tussailuani : Rainer ja luonto iholla. 

Klassikko syntyessään. Huom. reseptin löydät päivitettynä alla.

Nyt jälkikäteen tarkasteltuna huomaan, että tuon reseptin tulkitsijalta vaaditaan lukitaidon lisäksi myös lahjoja ajatustenlukuun. Lisäksi olisi ollut paikallaan huomauttaa, että achtung, achtung, suolasieniä käytettäessä muista huuhtoa ja liottaa sienet kunnolla! Itse itseänikin olisin voinut tänään asiasta muistuttaa, sillä tein stroganoffista niin suolaista, että kieli kangistui suuhun.

Tässä Sarjakuvakeittokirjassa ollut resepti tarkastettuna ja seikkaperäisemmin selitettynä:

400g metsäsieniä (jos käytät suolaan säilöttyjä sieniä, liota ja huuhdo niistä ylimääräinen suolaisuus huolella pois)

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 venäläinen suolakurkku (hapankurkku)

½ rkl dijon sinappia

(½-1 kasvisliemikuutio, mikäli et käytä suolattuja sieniä)

½ prk Tofutti Sour Supremea (vegaaninen smetana)

2 dl kasvikermaa

puoli ruukullista persiljaa (käypiä ovat myös kirveli, rakuuna, rosmariini, timjami, meirami ja oregano)

mustapippuria

öljyä tai kasvimargariinia paistamiseen

Valmistus:

1. Paloittele sipuli pieniksi kuutioiksi ja freesaa sitä kevyesti isolla pannulla.
2. Kuutioi sienet ja lisää pannulle. (Jos käytät suolasieniä, muista huuhtoa ja liottaa ylimääräinen suola pois! Terveisin nimimerkki ”Tein tänään suolastroganoffia”.)
3. Paista sieniä 10–15 minuuttia.
4. Pilko valkosipulit ja lisää ne pannulle. Paista pari kolme minuuttia.
5. Lisää joukkoon sinappi ja mahdollisesti murennettu kasvisliemikuutio. Kasvisliemikuution tarve riippuu siitä, onko sienissä suolaisuutta. Päättele itse. Sekoita.
6. Laita mukaan Tofutti.
7. Anna hautua. Lorottele joukkoon kermaa aina kun homma menee liian muhennosmaiseksi.
8. Hauduta 20–30 minuuttia. Jos tarvitsee, laita kermaa vielä, niin että koostumus on kastikemainen.
9. Lisää lopuksi persilja, pippuri ja suolakurkut.

Tarjoillaan esimerkiksi perunamuusin, röstiperunoiden tai keitettyjen tattarinjyvien kanssa. Hapankaali ja puolukat sopivat yhtälöön hyvin.