SodaScream -Bubble Trouble

Osittain kovan markkinoinnin johdosta SodaStreamin markkinaosuus Suomessa on yli 90 prosenttia. Uskon ja toivon, että moni jättäisi kuplakoneen ostamatta, jos vain tietäisi siihen kytkeytyvistä ongelmista. Yritys viherpesee brändiään, mutta kasvavan vastustuksen ansiosta ei silti onnistu peittämään osallisuuttaan kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin.

SodaStream valmistaa hiilihapotuslaitteitaan Mishor Adumimin laittomassa siirtokunnassa, Israelin miehittämällä Länsirannalla Palestiinassa. Israelilaiset siirtokunnat ovat olennainen osa apartheidiin verrattavaa systeemiä, joka on alueelle muodostunut. Sen lisäksi, että siirtokunnat itsessään ovat kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomia, ne heikentävät palestiinalaisten ihmisoikeuksien toteutumista merkittävästi.

Vastamainos SodaScream rikkoo kuplia

SodaStream tekee taloudellista voittoa miehityksellä ja on tämän vuoksi kansainvälisen boikottiliikkeen hampaissa. Yritystä kurmuuttaa myös tämä suomalaisten ihmisoikeusaktivistien tekemä hauska ja oivaltava vastamainosvideo SodaScream –Bubble Trouble. Video leviää kuin tauti somessa maailmalla! Osana videota on julkaistu myös nettisivut, jotka selittävät lyhyesti ja selkeästi, miksi SodaStream kannattaa pistää boikottiin.

Tofu-pinaatticannelonit ja marinarakastike

Vauvan debyytti lähenee päivä päivältä ja pari päivää sitten juolahti mieleen, että olisi kätevää, kun pakastin olisi täynnä valmiita, tai ainakin melkein valmiita, ja voimia antavia vegaaniaterioita parin ensimmäisen vauvaviikon ajaksi. Keittoja, patoja, kasvispihvejä, pitsataikinaa, mitä näitä nyt on.

Pinaatti-ricotta-klassikon vegaaninen vaihtoehtoehto.

Tuumasta toimeen, käynnistin pakastimen varusteluoperaation autenttisella italialaisella marinarakastikkeella, jolle löytyy käyttöä vaikka pastassa, pitsan päällä tai keiton pohjana. Vertailin netissä marinarakastikkeiden reseptejä ja huomasin niitä olevan yhtä monta kuin kokkiakin. 

Tomaattien laadulla on iso merkitys lopputulokseen. Minä lähdin purkkitomaattilinjalle, koska ne paremmat ja tuoreet tomaatit maksoivat kuin olisivat painonsa arvosta kultaa. Hesarin tomaattimurskarankingissa voiton vei ParmaSole Polpa fine. Pahvitetraan pakattu, neljän kappaleen erissä myytävä tuote löytyy Citymarketista. Hyvin pärjäsivät myös Hakaniemen hallista Roiniset Oy:ltä hankittu Cirio ja kaupoissa jo melko yleinen Mutti (jota minä käytin).

Makeutta tomaattikastikkeeseen tuo porkkana ja lisämakua perusyrtit basilika ja persilja. Kursailematon ja simppeli kastike on suolaton. Tarvitset siis yksinkertaiset ainekset, mutta kunnolla aikaa. Kastikkeen hauduttelun lomassa sinulla on aikaa kolmisen tuntia järjestellä viime kesän lomakuvat, torkkua kissa kainalossa ja soittaa kaverille. 

Toki voit myös jatkaa keittiössä mekkalointia ja tehdä nämä tofu-pinaatticannelonit. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että cannelonien valmistus olisi työläs ja aikaa vievä savotta. Se oli harhaluulo etenkin, koska canneloniputkelot tulivat paketista ja tomaattikastike oli edellispäivän keittelyiden ansiosta valmiina.  Loppujen lopuksi kyseessä on varsin helposti toteutettava ruoka. Tofu muistuttaa tässä yllättävän paljon ricottajuustoa. Mukana oleva pinaatti vahvistaa mielikuvaa. Muista jakaa kastiketta putkiloiden päälle avarakätisesti, sillä ruuan mehevyys on suorassa suhteessa kastikkeen riittävään määrään. 

TOFU-PINAATTICANNELONIT (4 annosta)

1 pkt valmiita canneloniputkia
lempitomaattikastikettasi (Tarvitset noin litran verran. Ohje omatekoiseen marinarakastikkeeseen cannelonireseptin jälkeen.)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä paistamiseen
1 pkt hampputofua
250g tuoreita pinaatin lehtiä
2 dl kasvikermaa
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl rakuunaa (lisää halutessasi myös muita yrttejä, kaikki italialaiseen keittiöön viittaavat sopii)
valkopippuria
suolaa
oluthiivahiutaleita (jos niin tahdot)

1. Tee oma marinarakastike tai osta kaupasta.
2. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä korkealaitaisessa pannussa.
3. Lisää huuhdotut ja pilkotut pinaatinlehdet. Sekoittele lastalla.
4. Kuivaa tofun nesteet talouspaperilla puristelemalla. Hienonna tofu sitten haarukalla pieneksi ja lisää pannulle.
5. Anna pinaatti-tofuseoksen muhia pannulla, kunnes pinaatti on pehmennyt. 
6. Lisää kasvikerma, sitruunamehu, rakuuna, valkopippuri ja suola. Mausta tarpeeksi reippaasti, uunissa maut tasaantuu.
7. Levitä laakean uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta.
8. Täytä cannelonituubit pinaatti-tofuseoksella. Homma käy pastaputkilon koosta riippuen näppärimmin joko veitsen kärjellä tai pikkulusikalla tökkimällä.
9. Peitä vuoan pohja tomaattikastikkeella. Täytä se sitten täytetyillä canneloniputkiloilla ja peitä ne kerroksella tomaattikastiketta. Älä nuukaile kastikkeen kanssa, sillä sitä haihtuu uunissa. 
10. Laita vuoka puoleksi tunniksi 225 asteiseen uuniin.
11. Ripottele lopuksi päälle oluthiivahiutaleita, jos parmesaanimaisuutta kaipaat.

Tämä on sitten teille oman elämänne Bree van der Kampit (ja ne, joilla on kolme tuntia luppoaikaa omistautua autenttisen italialaisen tomaattikastikkeen kokoonkeittelyyn). Mä tein tätä vähän runsaamman erän, jotta saisin sitä pakastimeen. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että cannelonivuokaan hurahti kastiketta jo noin litran verran.

MARINARAKASTIKE (n. 2 litraa)

2 sipulia
7 valkosipulin kynttä 
oliiviöljyä
4 purkkia säilöttyjä luumutomaatteja tai tomaattimurskaa
1 porkkana
rouhittua mustapippuria
1 ruukku tuoreita basilikan lehtiä
½ ruukku persiljan lehtiä
3 laakerin lehteä

1. Pilko sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet.
2. Kuullota sipulit kattilassa oliiviöljyssä.
3. Lisää tomaatit ja raastettu porkkana sekä rouhi sekaan mustapippuria.
4. Anna hautua matalalla lämmöllä poristen 30 minuuttia.
5. Lisää yrtit, alenna taas hieman lämpöä ja anna muhia pari tuntia.
6. Sekoita välillä!
7. Ota laakerinlehdet pois ja päräytä kastike sauvasekoittimella tasaiseksi.
8. Käytä kastiketta pastaan ja pitsaan. Voit myös pakastaa sitä.

Piparmintulla punkkeja vastaan

Orastava keväthurmos laantui tänä aamuna, kun astuin aamulla koiran kanssa ulko-ovesta lumihankeen. Lapinkoira-Lalli tietysti kimpoili hihnansa päässä onnesta halkeamaisillaan. Kuopsutti lunta, lipaisi sitä, sitten hyppäsi ojaan ja samalla tietysti haukkui häntä ojossa iloaan ilmoille.

Mentha x Piperita

Leppeiden auringonsäteiden ollessa tuoreessa muistissa sohjoiset kadut saavat minut puhkeamaan äänettömään epätoivon huutoon. Pieni ilon pilkahdus asiassa silti on, kun oikein yrittää. Punkkikauden alku lykkääntyy hieman ja ehkä joku niistä verenhimoisista pikkupaskiaisista löytää lumen alta hautansa. Täällä Vallilassa on punkkeja ihan käsittämättömän paljon ja niitä saa alkaa nyppimään Lallista pian lumien lähdettyä. Sen lisäksi, että punkki ötökkänä on minusta todella kuvottava (ja potentiaalisesti vaarallinenkin), niiden levittäytyminen joka heinikkopläntille rajoittaa rasittavan paljon sitä, missä koiran kanssa edes viitsii liikkua.

Herkullinen veriateria.

Apteekin punkkitippoja en voi Lallille laittaa, sillä tyyppi saa niistä ihan toivottomat kutinat. Punkkipanta on ollut sen verran tehokas, että viime kesänä löysin peukalon pään kokoiseksi itsensä lihottaneen pulleron suoraan pannan alta. Magneettilaattaa on tullut myös kokeiltua, mutta sikäli mikäli se luo koiran ympärille jonkun magneettikentän, tätä Vallilan punkki-invaasiota vastaan se ei ole ollut riittävä.

Meidän lapinukko imuroi itseensä kaikki seutukunnan verenimijät ja tarvitsee suojakseen ehdottomasti jotain. Aion seuraavaksi kokeilla yrttiterapeutti Henriette Kressin ohjetta, missä punkinkarkoittimena toimii eteerisestä piparminttuöljystä ja alkoholista tehty uute. Piparminttuöljyä löytyy omasta takaa, vielä pitää käydä ostamassa viunat. Jaan kokemuksen tänne, jahka niitä on. 

Sillä välin kuulisin mielelläni muilta, millä kostein missäkin punkkeja pidetään loitolla.

Matchakakut

Tällaista jälkeä syntyy, kun Hanna-täti menee Japaniin. Näissä kakuissa/kekseissä on pohjana Hanna-tädin kakkujen taikina, vegaanisena versiona, ja lisänä matcha-jauhetta, tuota Japanin suurinta lahjaa maailmalle sitten Hello Kittyn.

Matcha = pulveriksi jauhettuja teenlehtiä. 

Helsingissä on teenharrastajille jo mukavasti teehuoneita ja puoteja. Meikäläisen suosikki numero yksi on Teehuone Pieni Kilpikonna Arkadiankadulla. Siellä teehen suhtaudutaan ihailtavalla pieteetillä ja asiantuntemuksella ja valikoima on huima. Teet saapuvat tuottajilta oman maahantuonnin vuoksi nopeasti, ja omat ostokset saa mukaan pusseissa, joihin on merkitty muun muassa teen korjuuaika ja –paikka. Joillekin teen satokausi ja korjuupaikka kertovat jotain teestä itsestään, mutta minä paremman ymmärryksen puutteessa lähinnä fiilistelen esimerkiksi lyhyttä informaatiota "Fujian, 2013" tähän tapaan: ”Uuuh aaah, jasmiiniteetä Fujianin maakunnan sumuisilta, aamukastetta helmeileviltä rinteiltä. Poimittu vuonna 2013 lintujen laulaessa ja juoksevan veden solistessa Tao Taon kotipolun viereltä… Lisäksi, Pieni Kilpikonna tarjoilee teet Gongfu-haudutuksina, mikä erottaa paikan myös siltä osin muista kaupungin teehuoneista.

Eerikinkadun Théhuoneen teetarjonta on myös upea. Ihan vaan piipahtamaan tullut ajautuu innostuksen valtaan teekatalogia selatessaan ja poistuu usein myymälästä heilutellen kassissaan löytämiään aarteita. Théhuone on pieni mutta suosittu paikka. Siksi teetä ja sympatiaa hakeva voi toisinaan kohdata täysinäiset pöydät.

Kulman takana Fredalla on The Ounce. Kadulta on mukava astua teehuoneen viktoriaaniseen aikapoimuun ja kulauttaa pikkukannullinen teetä. Paikan ilmapiiri ja sisustus imee puoleensa steampunk-henkistä nuorisoa silintereineen ja pitseineen, joten hetkittäin saattaa luulla joutuneensa keskelle jotain hillittyä pukunäytelmää. 

Myös Kluuvin Chayassa tekee mieltäylentäviä löytöjä sekä teen että haudutuskamppeitten osalta. Hyllyillä on nuuskittavaksi monen sortin maustettua teetä. Pitkään luulinkin, että siellä on myynnissä vaan maustettua teetä, kunnes vastikään hokasin, että heidän valikoimansa jatkuu tiskin takana. 

Kunnon teetä ja teekulttuuria löytyy, kun tietää, mistä hakea. Vaan jotain puuttuu. Olen huomannut, että teen kanssa on usein mukava natustella jotain pientä, mutta tarjoilut ovat enimmäkseen ei-vegaanisia. Olen havitellut matchalla maustettua kakkua (joka kyllä muistuttaa keksiä) jo niin pitkään, että nyt piti ryhtyä toimeen. Pehmeissä ja mureissa kakkusissa maistuu matcha vain vienosti, ettei se jyrää alleen teen omia aromeja. 

Itse tykkään 15 minuuttia uunissa paistuneista kakuista, mutta Virallinen Valvoja siitä erästä, joka oli uunissa 20 minuuttia. Kokeile itse, mutta se on varma, että pienet taikinapötkön päistä tulleet kakkuset kärtsäsivät ja niissä matcha maistui jo kitkerältä. Valvo siis nenä uuninluukulla, ettei vihreistä kakuista tule vahingossa ruskeita.

MATCHAKAKUT, n 40 kpl

5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
2 rkl hyvälaatuista matchajauhetta 
2 tl leivinjauhetta
200 g huoneenlämmössä pehmennyttä vegaanista margariinia, esim. sinistä Keijua
1 prk Sunnuntai kuohkea vispiä
2 dl tomusokeria

1. Sekoita jauhot, matcha ja leivinjauhe kulhossa keskenään.
2. Vispaa pehmeää margariinia, sokeri ja Sunnuntain kuohkea vispiä sähkövatkaimella 5 minuuttia (vispin ei ole tarkoituskaan muuttua nyt vaahdoksi).
3. Lisää jauhoseos siivilän läpi margariiniseokseen. 
4. Kääntele aineksia pehmeästi ensin jollain sekoitusvälineellä ja lopuksi kädellä, että saat tasaisen massan.
5. Ota kaksi palaa kelmua (n. 40 cm pitkää).
6. Asettele puolet taikinasta pitkittäissuunnassa kelmulle ja muotoile siitä tasainen, parikymmentä senttiä pitkä harkko käyttämällä kelmua hyödyksesi. Taikina tarttuu käsiin, mutta kelmun kanssa saat siistin pötkön.
   
7. Toista toisen taikinapuolikkaan ja kelmun kanssa sama.
8. Laita taikina jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
9. Kun taikina on kovettunut, avaa kelmut ja leikkaa harkoista n. 1 cm paksuisia siivuja ja laita ne pellille.
   
10. Paista 185 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. 
11. Valmista kannullinen teetä ja unohda turmeltunut maailma.

Hän on täällä taas!

Jos tietäisin jonkun särmikkään, mutta hauskan aloituksen, jolla polkaista uudelleen käyntiin kuukausitolkulla katkolla ollut blogi, laittaisin sen nyt tähän. Mutta koska en sellaista tiedä, käärin vain hihat ja käyn asiaan.  

Sillä aikaa, kun Pata <3 Kattila- blogi on ollut hunningolla, blogosfäärin tällä puolen on tapahtunut. Minusta ja Virallisesta Valvojasta on tulossa äiti ja isä! Odotus on edennyt äitiysvapaan puolelle ja laskettu aika lähenee kuin vieras planeetta. 

Raskausaika on mennyt elämäni muihin mittaviin käänteisiin nähden ihmeellisen sujuvasti ja ongelmitta. Vaikka biologia se vain toteuttaa itseään, on silti aika hieno onnistumisen kokemus, kun voi suurin piirtein kädet ristissä rinnan päällä istua sohvalla odottamassa, ja kas, jostain kehkeytyi pieni ihminen. 

Kaikki on edennyt hienosti, vaikka alkukolmanneksella tosin olisin halunnut elää hajuttomassa ja mauttomassa tyhjiössä ja etenin paikasta toiseen lähinnä oksut suussa rynnistämällä. Ruuanlaittoentuusiasmini kutistui ranskisten uuniin työntämiseen, mikä toki hankaloitti ruokablogiharrastusta.

Monet kerrat mietin, kuinka pöly kerrostuu viimeisen postaukseni päälle ja lukija toisensa perään poistuu sulkien oven perässään. Jokainen kokkauksistani kiinnostunut lukija on ollut minulle kovin tärkeä, voi kunpa kaikki löytäisivät taas takaisin! Vaikka blogissa on ollut tarjolla viime kuukaudet kylmää kalkkunaa, toivon uusien tekstien tavoittavan vegaaniruuan ystävät jälleen.

Sen lisäksi, että vanha tuttu linja eläinystävällisten reseptien kautta jatkuu, haluan laventaa tonttiani. Ruoka on hyvää nälkää vastaan, mutta kulinaristisiin bakkanaaleihin äityvä kokki minussa on hieman veltostunut.  Haluan jatkossa jakaa teidän kanssa myös muita eläinten oikeuksiin, kasvimaailmaan ja hyvinvointiin liittyviä juttuja, jotka minua innostaa ja kiinnostaa. Ja koska elämässä on pian vauvakin mukana, vauva-asioita putkahtelee varmasti tänne bloginkin puolelle.  Sen tarkemmin en osaa (enkä taida halutakaan) aiheita rajata.

Uudet tuulet puhaltavat jo, eikä tässä ensimmäisessä postauksessa ole ruokareseptiä vaan hiukan toisenlainen ohje. Sain siihen kipinän, kun, kiitos ystäväni, pötkötin hemmoteltavana yhdessä tallinnalaisessa kylpylässä. Talven ja lisäkilojen piinaamille jaloille jalkahoitajan raskas kalusto teki uskomattoman hyvää, mutta hierojan öljyistä olisi iho ilahtunut vielä enemmän vartalon kuorinnan jälkeen. Olen superepäkiinnostunut itseni puunaamisesta ja rasvailuista, mutta joku tolkku kai minullakin sitten on, kun tajusin, että paksujen vaatteiden alla kuivettunut ja kiristelevä ihoni ansaitsisi hetkisen huomiota. Kolmen raaka-aineen ratkaisu ei verottanut kukkaroanikaan, koska kaikki ainekset löytyivät jo kotoa.

Kuoriudu kevään kunniaksi!

Vartalokuorinnan pohjana käytin paksua ja tehokkaasti kosteuttavaa kookosöljyä. Kuorivaksi aineeksi sopii sokeri, joko valkoinen tai ruskea ruokosokeri, jota itse käytin. Aromaterapeuttiset kiksit lisäsin käyttämällä tasapainottavaa ja rauhoittavaa laventeliöljyä. 

Laventeli on hellävarainen ja hoitaa montaa vaivaa unettomuudesta päänsärkyyn. Rohtokäytössä suosittu laventeli on oiva eteerinen öljy myös kosmetiikkaan. Hyvän tuoksun lisäksi sillä on jäähdyttävä vaikutus eli se rauhoittaa ärtynyttä ihoa.  Huomio muuten kaikki te siunattuun tilaan hankkiutuneet toverit: laventelia ei suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa. Muutenkin kannattaa aina selvittää ensin, mitkä yrtit ovat turvallisia käyttää raskausaikana.

Eteerisiä öljyjä käytettäessä pitää myös olla laatutietoinen. Synteettisesti valmistetuilla ”eteerisillä öljyillä” ei ole aromaterapeuttista käyttöä. Ne ovat kasvin tuoksua jäljitteleviä hajusteita eikä niitä kannata lääppiä ihoonsa, vaan esimerkiksi sumutepullolla suihkia mattoja raikastamaan (veteen laimennettuna). 

Aidot eteeriset öljyt ovat kasvirauhasten tuottamia haihtuvia öljyjä, jotka on irrotettu suuresta kasvimäärästä esimerkiksi tislaamalla. Öljy on peräisin yhdestä kasvilajista, eikä siihen ei ole lisätty kemiallisia jatkeita tai lisätty tai poistettu aineosia.

Aitoakaan eteeristä öljyä ei levitetä juuri koskaan iholle suoraan, vaan se lähestulkoon aina sekoitetaan johonkin rasvaiseen öljyyn.

Tämän ohjeen annostusmäärillä kuorinta-ainetta riittää kahteen kertaan. Säilyvyys on noin puoli vuotta, mutta astiaan päässyt vesi voi pilaannuttaa satsin nopeammin. Kaiva siis ainetta purkista kuivalla kädellä. 

LAVENTELIKUORINTA VARTALOLLE

3 rkl kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä (huoneenlämmössä pehmennyttä)
1 ½ dl sokeria
8-10 tippaa eteeristä laventeliöljyä

1. Sekoita ainekset kulhossa keskenään.
2. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä valolta suojattuna kuivassa paikassa.