Kukkakaalipihvit

Miten minä en ole tuota ikinä keksinyt! En ole koskaan älynnyt leikata kukkakaalia pystysuunnassa viipaleiksi. Olin taantunut klassiseksi kukintojen pilkkojaksi, mutta nyt on tullut tyyliin muutos.

Näytät hyvältä tänään...

Tomaatti-papupaistos nimeltään Plaki ja pihvit 

Kukkakaali aterian paraatipaikalla on harvinainen poikkeus, mutta mehevä kukkakaalipihvi on paikkansa ansainnut. Se on nerokas. Siellä täällä ruokablogien meressä pulpahtelee kukkakaalipihviä pinnalle, mutta alkuperäisen idean takana on muuan kokki Manhattanilta, Dan Barber. Että kiitti vaan!

The secret: Ensin pannulla, sitten uuniin.

Yhdestä pienestä kukkakaalista tuli kaksi pientä pihviä. Samalla logiikalla isommista kaaleista syntyy isommat pihvit. Jäljelle jäävästä kukkakaalista kannattaa tehdä esimerkiksi kukkakaalipyrettä (yksi varteenotettava resepti täällä). Minä tein pihvien kanssa isoista valkoisista pavuista kreikkalaista plakia, koska pikkukaalistani jäi niin vähän jäljelle. Postaan plakin reseptin huomenna (ja ehkä keksin sille paremman nimen kuin kreikkalaiset).

Kukkakaalipihvit

kaksi pihviä

1 kukkakaali

oliiviöljyä

suolaa pippuria

Valmistus:

1. Leikkaa kukkakaalista kanta ja lehdet pois
2. Aseta kaali leikkuulaudalle kanta alaspäin ja leikkaa keskeltä kaksi parin sentin paksuista viipaletta
3. (Voit kokeilla saisiko reunapaloista vielä yhdet rakenteen murenematta)
4. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja paista keskilämmöllä pari minuuttia molemmin puolin. Pinta saa vähän kultaista väriä. Ripottele molemmin puolin hieman suolaa ja pyöräyttele mustapippuria.
5. Laita pihvit pellillä uunin ylätasolle 200 asteeseen 15 minuutiksi. Testaa lopuksi, että ovat varmasti pehmenneet.

P.S. Kukkakaali toistaa itseään jokaisessa mittakaavassa, pienimmästä kukinnosta kokonaiseen kaaliin ja kaalirykelmään. Tämä pistää pohtimaan luonnon omia fraktaalikuvioita ja ajaa guuglettelemaan aihetta tunniksi. Sellainen loppuvaroitus.

Cauliflower is nothing but cabbage with a college education.

(Mark Twain)