Vegan MoFo, day 3! Jotain nopeaa, helppoa ja herkullista

Tämän päivän Vegan MoFo-haasteena oli tehdä jotain nopeaa, helppoa ja herkullista. Mikäs olisi nopeampaa kuin kaivaa jonkun toisen kehittämä resepti netistä ja tehdä se? Törmäsin ihan vähän aikaa sitten Helsingin Sanomissa kiinnostavaan maapähkinävoi-omenaruutujen ohjeeseen. Sen ainesluettelo on lyhyt ja kaikki raaka-aineet ostettavissa lähikaupasta.

Quick ja easy-teemalla kuvattu: lautanen sohvalle ja itse perään.

Minun kohdalla maapähkinävoi-omenaruutujen teko kyllä todella vaikeaa ja hidasta. Päiväkodissa hymyvarantonsa tyhjentänyt lapsi nimittäin roikkui puntissa ja karjui räkä lentäen. Lisäilin ainekset summamutikassa ilman desin mittaa. Maapähkinävoita ja kaurahiutaleita tuli annosteltua liikaa, minkä vuoksi vaahterasiirapin maku ei päässyt esiin niin hyvin kuin pitäisi. Tuosta johtuen pohjaa vaivasi myös hienoinen kuivuus. Mutta sen minkä nämä ruudut kosteudessa menettivät, jäätelöllä paikkasin. Kannattaa todella pyrkiä täsmällisyyteen noiden pohjan ainesmäärien kanssa. Päällyksen kanssa ei ole niin nökönuukaa.

Laura Kaaprolle kiitos reseptistä, joka ilahduttavasti oli vegaaninen jo valmiiksi!

2 dl sileää maapähkinävoita

1¼ dl vaaleaa siirappia tai vaahterasiirappia

4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita

2 (300 g) omenaa

1 dl paistonkestävää omenamarmeladia

Tarjoiluun:

vaniljajäätelöä (esim. Tofutti tai Oatly)

1.      Vuoraa sivuiltaan 20-senttinen neliön muotoinen vuoka leivinpaperilla.

2.      Kuumenna maapähkinävoita ja vaaleaa siirappia kattilassa, kunnes ne sekoittuvat ja notkistuvat. Ota pois liedeltä ja kääntele joukkoon kaurahiutaleet.

3.      Painele 4/5 seoksesta sormin leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle.

4.      Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet vielä mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Vaihtoehtoisesti voit raastaa omenat raastinraudan karkealla terällä.

5.      Sekoita omenakuutiot ja omenamarmeladi keskenään. Tasoita täyte pohjan päälle. Ripottele loput taikinasta päälle epätasaiseksi, murumaiseksi kerrokseksi.

6.      Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Jos paistos alkaa tummua pinnalta liikaa, peitä se kevyesti foliolla.

7.      Anna jäähtyä. Leikkaa 12–16 palaksi. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa.

Voit halutessasi maustaa taikinaa esimerkiksi kanelilla, jauhetulla inkiväärillä ja/tai kardemummalla.

(Resepti lainattu täältä)

Quick? Check!

Easy? Check!

Delicious? Check!

Nokkosspanakopita

Tämän kesän ykkössuolapala on kreikkalainen spanakopita, joka on perinteisesti pinaatilla ja fetajuustolla täytetty rapisevakuorinen filopiiras. Vegaanisessa keittiössä feta korvaantuu tietenkin marinoidulla tofulla ja pinaatin päihittää näinä kesän kuukausina nokkonen. Viimeaikaisista resepteistä voi päätellä, että joku on hieman villiintynyt kasvien keräämiseen.

Viime viikolla en ehtinyt paljoa blogia päivittämään, koska oli niin paljon muuta kirjoittamista. Tarina juontaa juurensa vuoden vaihteeseen, jolloin jäin työttömäksi. Työskentelin isossa kehitysyhteistyöjärjestössä määräaikaisella sopimuksella. Vaikka siellä oli käynnissä organisaatiomuutos, olin tuudittautunut siihen uskoon, että sopimustani jatkettaisiin. Muutoksen tuulet puhalsivat kuitenkin kaikki määräaikaiset kilometritehtaalle. Uutisen kuuleminen oli veretseissauttava hetki, mutta pian alkoi tuntua oikeastaan vapauttavalta. Ylityötunteja oli plakkarissa ruhtinaallisesti, joten jäin suorilta ylityövapaille. Miten leppoisia ennen niin kaoottisista aamuista tulikaan: venyttelyä, koira aamulenkille, Hesari kannesta kanteen, hyvä aamupala...  Välillä taas otti päähän. Aijjettä, kenet ampuisin? Joinain päivinä tuntui vaan haikealta. En voinut enää jakaa päiviäni ihanien työkavereiden kanssa enkä saanut pitää huolta kovin rakkaaksi käyneestä työnkuvastani. Mutta missään vaiheessa työttömyys ei ole kuitenkaan saanut minua tuntemaan itseäni surkeaksi tai epäkelvoksi. Tosiasia on, että se on kuitenkin ihminen, joka tekee työtä, ei työ ihmistä. 

Työttömyyden alussa olin tikkana nakuttamassa itseäni takaisin uraputkeen. Mietin, mikä on mahdollista ja järkevää. Kävin monessa työhaastattelussakin, mutta harva minua oikeasti innosti.  Kysymys oli varmaankin halusta pyrkiä takaisin tutuntuntuiseen (Mikä sana! Suomen kieli <3) elämänrytmiin, vaikka tuollainen elämänmuutos olisi mitä parhain sauma kuulostella, mitä oikeasti haluaa.

Jossain takaraivossa kaihersi kaiken aikaa kiusallinen tietoisuus siitä, etten ollut saanut tehtyä graduani valmiiksi.  Työn ohessa moisen hulluiluun ei vaan ollut riittänyt paukkuja/motivaatiota/aikaa/ __________ (muu, mikä). Keskeneräinen gradu leijaili edessäni kuin heristävä sormi. Se osoitti syytellen, jos halusin käyttää aikani johonkin muuhun. 

Opinto-oikeuteni oli päättymässä kesällä, ja varmaan sen kylmän totuuden edessä sain valjastettua minusta löytyvän jääräpäisyyden hyötykäyttöön. Istuin viimeiset neljä kuukautta meidän ruokapöydän ääressä ja hieroin rillit hiessä näppäimistöä. Nyt olen mökkiytynyt, homeessa ja perseeni liiskana, mutta gradu on valmis. VALMIS! Satakuusi sivua todistusaineistoa siitä, että pienin askelin voi tehdä pitkän matkan.

Tuntuu äärimmäisen hyvältä saada päätökseen jotain, jota on repinyt perässään kuin henkistä kivirekeä. Tuon tavoitteen saavuttaminen ei itsessään mullista elämääni, mutta energiaa vapautuu moneen muuhun, voisin sanoa tärkeämpään, asiaan. Kuten piiraisiin! Hyvät naiset ja herrat, vilpittömästi voin sanoa, tämä nokkosspanakopita on lempipiiraani! 

Nokkosspanakopita
1 pellillinen

Tofun marinadi:
1 maustettu, kiinteä tofu (käytin tätä)
1 sitruuna
1 tl oreganoa
1 tl valkosipulijauhetta
½ tl suolaa

Spanakopita:
12 filotaikinalevyä
3 litraa nokkosen lehtiä, vuohenputkia ja maitohorsman lehtiä (2/3 nokkosta, 1/3 muita)
½ pkt vegaanijuustoa (itse käytin Redwoodin Pepperjackia, jota saa ainakin isoista K-marketeista)
1 sipuli
puoli nippua tilliä
puoli nippua persiljaa
1 ½ tl kuivattua piparminttua
1 tl kuivattua valkosipulia
1 tl kuivattua sipulia
1 tl toscanan yrttejä
2 tl balsamicoa
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä

1. Kuutioi tofu pieneksi ja sekoita marinadi. Yhdistä.
2. Huuhtele nokkosenlehdet, vuohenputket ja maitohorsman lehdet ja ryöppää runsaassa vedessä 5 minuuttia.
3. Purista ylimääräinen vesi pois siivilässä ja pilko vihermassa leikkuulaudalla pieneksi.
4. Kuutioi sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä paistokasarissa.
5. Lisää villivihannekset pannulle ja paistele kevyesti muutama minuutti.
6. Lisää kaikki loput ainekset, myös marinoitu tofu ja raastettu juusto, täyteseokseen ja nosta pannu hellalta.
7. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
8. Vuoraa laidallinen uunipelti leivinpaperilla.
9. Laita ensimmäinen filotaikinalevy pellille ja voitele ohuesti oliiviöljyllä. Lisää toinen levy ja voitele kevyesti. Jatka samaan tapaan, kunnes pohjalla on kuusi levyä.
10. Levitä täyte tasaisesti pellille ja päällystä se kuudella filolevyllä (voidellen jokaisen levyn erikseen, kuten pohjankin kanssa).
11. Pirskottele vettä piiraan päälle, etteivät levyt käpristy
12. Paista uunissa 30–35 minuuttia. 

Sitruunainen piirakka

Vielä ehtii, vielä ehtii! Pääsiäisen vakiovieras rahkapiirakka luonnistuu vegaanisenakin. Tein piirakantäytteestä tavallista sitruksisemman, sillä kirpeys sopii persikan pehmeyteen mukavasti.

Kelpaa kyllä ronkelimmallekin noidalle.

Vegaanin rahkapiirakassakin voi olla pullataikinaa, kuten niissä perinteisemmissä, mutta täyte toimii myös muropohjaisen piirakan kanssa oikein hyvin. Kun piirakan leipoo illalla ja antaa jäähtyä yön yli, täyte on vetäytynyt hieman kasaan ja on silloin jämäkämpää. Lämpimässä piirakassa täyte on selkeästi valuvampaa.

Täytettä jäi yli noin kahden desin verran. Se tosin ei ollut kohdallani ongelma, hävisi pian ääntä kohden.

Pullataikina

3 dl kauramaitoa

75 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen keiju)

8 dl vehnäjauhoja

25 g hiivaa

1 dl ruokosokeria

1 tl kardemummaa

½ tl suolaa

Piirakan täytteeksi:

Persikkahilloa/- marmeladia

1 prk (500g) maustamatonta soijajogurttia (Alpro)

1 prk (525g) Alpron vaniljakastiketta http://www.alpro.com/fi/ruuanlaittovalmisteet

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljajauhetta

1 luomusitruuna

säilykepersikoita

Valmistus:

1. Laita soijajogurtti valumaan suodattimen läpi yön ajaksi. Leivo vasta siis seuraavana päivänä.
2. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja lisää joukkoon sokeri, suola ja kardemumma. Vatkaa vispilällä sekaan puolet jauhoista.
3. Sulata rasva ja lisää se taikinaan loppujen jauhojen kanssa.
4. Taikina on vielä löysähköä, mutta alusta se taikinaksi. Lisäile jauhoja vähitellen, jos taikina tarttuu joka paikkaan eikä ole käsiteltävissä. Vaivaa hellästi, ettei siltä lähde henki.
5. Ota esiin laidallinen uunipannu/ laidallinen uunipelti ja leikkaa siihen sopivankokoinen arkki leivinpaperia.
6. Kauli taikina leivinpaperiarkin kokoiseksi (ei laitojen yli). Jos taikina on liian löysää, ripottele sekaan jauhoja vähän kerrassaan.
7. Nosta kaulittu taikina uunipannulle ja laita kohoamaan lämpimään paikkaan 40 minuutiksi.
8. Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita valutettu jogurtti ja vaniljakastike keskenään. Lisää sokeri ja vaniljajauhe. Mausta hienoksi raastetulla luomusitruunan kuorella ja sen mehulla.
9. Jos pohja on kohonnut hyvin, painele taikinaa niin, että reunat nousevat. Muutoin kääri reunoja hieman rullalle sen jälkeen kun olet levittänyt pohjaan hillon.
10. Levitä hillo/marmeladi.
11. Kaada täyte taikinalevylle.
12. Paista 200 asteessa keskitasolla noin 20 minuuttia ja jätä jälkilämpöön vielä toisen 20 minuuttisen ajaksi.
13. Anna jäähtyä hyvin, jotta täyte jämäköityy.