Piparmintulla punkkeja vastaan

Orastava keväthurmos laantui tänä aamuna, kun astuin aamulla koiran kanssa ulko-ovesta lumihankeen. Lapinkoira-Lalli tietysti kimpoili hihnansa päässä onnesta halkeamaisillaan. Kuopsutti lunta, lipaisi sitä, sitten hyppäsi ojaan ja samalla tietysti haukkui häntä ojossa iloaan ilmoille.

Mentha x Piperita

Leppeiden auringonsäteiden ollessa tuoreessa muistissa sohjoiset kadut saavat minut puhkeamaan äänettömään epätoivon huutoon. Pieni ilon pilkahdus asiassa silti on, kun oikein yrittää. Punkkikauden alku lykkääntyy hieman ja ehkä joku niistä verenhimoisista pikkupaskiaisista löytää lumen alta hautansa. Täällä Vallilassa on punkkeja ihan käsittämättömän paljon ja niitä saa alkaa nyppimään Lallista pian lumien lähdettyä. Sen lisäksi, että punkki ötökkänä on minusta todella kuvottava (ja potentiaalisesti vaarallinenkin), niiden levittäytyminen joka heinikkopläntille rajoittaa rasittavan paljon sitä, missä koiran kanssa edes viitsii liikkua.

Herkullinen veriateria.

Apteekin punkkitippoja en voi Lallille laittaa, sillä tyyppi saa niistä ihan toivottomat kutinat. Punkkipanta on ollut sen verran tehokas, että viime kesänä löysin peukalon pään kokoiseksi itsensä lihottaneen pulleron suoraan pannan alta. Magneettilaattaa on tullut myös kokeiltua, mutta sikäli mikäli se luo koiran ympärille jonkun magneettikentän, tätä Vallilan punkki-invaasiota vastaan se ei ole ollut riittävä.

Meidän lapinukko imuroi itseensä kaikki seutukunnan verenimijät ja tarvitsee suojakseen ehdottomasti jotain. Aion seuraavaksi kokeilla yrttiterapeutti Henriette Kressin ohjetta, missä punkinkarkoittimena toimii eteerisestä piparminttuöljystä ja alkoholista tehty uute. Piparminttuöljyä löytyy omasta takaa, vielä pitää käydä ostamassa viunat. Jaan kokemuksen tänne, jahka niitä on. 

Sillä välin kuulisin mielelläni muilta, millä kostein missäkin punkkeja pidetään loitolla.