Sitruunainen piirakka

Vielä ehtii, vielä ehtii! Pääsiäisen vakiovieras rahkapiirakka luonnistuu vegaanisenakin. Tein piirakantäytteestä tavallista sitruksisemman, sillä kirpeys sopii persikan pehmeyteen mukavasti.

Kelpaa kyllä ronkelimmallekin noidalle.

Vegaanin rahkapiirakassakin voi olla pullataikinaa, kuten niissä perinteisemmissä, mutta täyte toimii myös muropohjaisen piirakan kanssa oikein hyvin. Kun piirakan leipoo illalla ja antaa jäähtyä yön yli, täyte on vetäytynyt hieman kasaan ja on silloin jämäkämpää. Lämpimässä piirakassa täyte on selkeästi valuvampaa.

Täytettä jäi yli noin kahden desin verran. Se tosin ei ollut kohdallani ongelma, hävisi pian ääntä kohden.

Pullataikina

3 dl kauramaitoa

75 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen keiju)

8 dl vehnäjauhoja

25 g hiivaa

1 dl ruokosokeria

1 tl kardemummaa

½ tl suolaa

Piirakan täytteeksi:

Persikkahilloa/- marmeladia

1 prk (500g) maustamatonta soijajogurttia (Alpro)

1 prk (525g) Alpron vaniljakastiketta http://www.alpro.com/fi/ruuanlaittovalmisteet

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljajauhetta

1 luomusitruuna

säilykepersikoita

Valmistus:

1. Laita soijajogurtti valumaan suodattimen läpi yön ajaksi. Leivo vasta siis seuraavana päivänä.
2. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja lisää joukkoon sokeri, suola ja kardemumma. Vatkaa vispilällä sekaan puolet jauhoista.
3. Sulata rasva ja lisää se taikinaan loppujen jauhojen kanssa.
4. Taikina on vielä löysähköä, mutta alusta se taikinaksi. Lisäile jauhoja vähitellen, jos taikina tarttuu joka paikkaan eikä ole käsiteltävissä. Vaivaa hellästi, ettei siltä lähde henki.
5. Ota esiin laidallinen uunipannu/ laidallinen uunipelti ja leikkaa siihen sopivankokoinen arkki leivinpaperia.
6. Kauli taikina leivinpaperiarkin kokoiseksi (ei laitojen yli). Jos taikina on liian löysää, ripottele sekaan jauhoja vähän kerrassaan.
7. Nosta kaulittu taikina uunipannulle ja laita kohoamaan lämpimään paikkaan 40 minuutiksi.
8. Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita valutettu jogurtti ja vaniljakastike keskenään. Lisää sokeri ja vaniljajauhe. Mausta hienoksi raastetulla luomusitruunan kuorella ja sen mehulla.
9. Jos pohja on kohonnut hyvin, painele taikinaa niin, että reunat nousevat. Muutoin kääri reunoja hieman rullalle sen jälkeen kun olet levittänyt pohjaan hillon.
10. Levitä hillo/marmeladi.
11. Kaada täyte taikinalevylle.
12. Paista 200 asteessa keskitasolla noin 20 minuuttia ja jätä jälkilämpöön vielä toisen 20 minuuttisen ajaksi.
13. Anna jäähtyä hyvin, jotta täyte jämäköityy.

Salaatti Tex Mexin hengessä

Tämä salaatti teki Gillian McKeithit Tex Mex-ruualle. Ei mene suonet tukkoon ja naama harmaaksi. Terveysversio on ruokaisa ja täynnä oikeita makuja. Tortillalastut, jotka yksinään maistuvat hieman suolaiselle terotinpurulle, täydentävät kasvimaailman sankareita. Jos texmex olisi oikeasti tällaista, voisivat kaikki cowboyt vapauttaa pihvikarjansa ja siirtyä ranchillaan vihannesten viljelyyn. Minä ihan yhden naisen liikkeen tässä perustan. Liity joukkoihin!

Aurinkoista ruokaa (keinovalon kelmeässä loisteessa)!

 Saanko esitellä pikkupastillimme Sylvin. Hän halusi nostaa blogin söpöystasoa.

Mausteita lukuun ottamatta en laittanut ainesosiin määriä, koska voit laittaa kutakin ainesta sen verran kuin haluat. Sikäli mikäli haluat salaatista erityisen maukkaan, marinoi pavuista tarpeeksi maustettuja.

Salaatti Tex Mexin hengessä

4:lle pääruuaksi

romainesalaattia

babypinaatinlehtiä

punaista riisiä

maissia

ruskeita papuja

Mausteet pavuille:

• soijakastiketta
• ½ tl savupaprikajauhetta
• ¼ tl juustokuminaa
• 1 tl valkosipulijauhetta

paprikaa

höyrytettyä parsakaalia

tomaatteja

kurkkua

aurinkokuivattuja tomaatteja

persiljaa

punaista chilipaprikaa

maissilastuja

oliiviöljyä

suolaa

Valmistus:

1. Mausta pavut ja höyrytä parsakaali.
2. Ratsasta hetki mekaanisella rodeohärällä.
3. Pilko kaikki vihannekset suureen kulhoon. Lisää pavut ja parsakaali, kun ovat valmiit.
4. Lisää lopuksi joukkoon oliiviöljyä ja suolaa.

Portobelloburgerit ja lankkuperunat

Portobellosienten isokokoisista hatuista tehdyt burgeripihvit keräsivät itselleen hurmoksellista ihailijakuntaa kasvisruokablogien maailmassa muutama vuosi sitten. Nyt kukkakaalipihvit vaikuttavat paistattelevan kirkkaimmalla paikalla auringossa. Hype on katoavaista, mutta portobellopihveissä on niin vankka klassikon aura, ettei tosifani jätä niitä koskaan.

Olen varma, että tämä awesomenimity vetoaa myös sinuun!

Virallinen Valvojakin alkoi puhua kielillä ja totesi, että lautasella on ”true masterpiece of awesomeness”. 

Portobelloburgerit ja lankkuperunat

kahdelle

2 sämpylää

1 tomaatti

salaatinlehtiä tai savoijinkaalin vaaleita sisälehtiä

½ sipuli

½ punainen chili (tuore)

ketsuppia

valkosipuliaiolia (ohje alla)

kaksi isoa portobellosientä

Valmistus:

1. Sekoita sienien marinadi.

Marinadi:

0,7 dl oliiviöljyä

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl basilikaa

1 tl Tuscany spice mix-yrttisekoitusta (oregano, rosmariini, basilika, timjami, valkosipuli)

2 rkl balsamietikkaa

ripaus suolaa

mustapippuria

2. Leikkaa sienistä kannat ja laita lakit hetulapuoli ylöspäin uuninkestävään vuokaan. 

3. Kaada marinadia sienen molemmin puolin ja anna marinoitua parisenkymmentä minuuttia. 

4. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. 

5. Valmista valkosipuliaioli. Laita kaikki ainekset kulhoon ja hurauta ne sauvasekoittimella majoneesimaiseksi kastikkeeksi.

Valkosipuliaioli:

2 pientä avokadoa

3 rkl silkentofua

2 rkl sitruunamehua

2 murskattua valkosipulin kynttä

1 tl dijonsinappia

ripaus suolaa

6. Tee seuraavaksi lankkuperunat.

Lankkuperunat

Kahdelle

2-4 isoa perunaa

oliiviöljyä

Tuscany spice mixiä (oregano, rosmariini, basilika, timjami, valkosipuli)

7. Pese perunat ja kuori niistä pois mahdolliset tummumat.

8. Leikkaa perunat paksuiksi tikuiksi… no siis lankuiksi.

Sekoita kulhossa perunoihin loraus oliiviöljyä ja ripsaus suolaa. Kaada perunat pellille.

9. Nyt on kaiketi se uunikin kuumana. Laita sienien lakit uuniin 15 minuutiksi.

10. Kun sienipihvit ovat valmiit, vaihda lankkuperunat uuniin.

11. Kokoa sitten hampurilaiset portobellopihvistä, ketsupista, salaatinlehdistä, sipulirenkaista, tomaattisiivuista, chiliviipaleista ja aiolikastikkeesta.

12. Lankkuperunat ovat valmiita 20-30 minuutin uunissa paistamisen jälkeen. Kun otat perunat uunista, lisää niihin makusi mukaan yrttisekoitusta (tuscany spice mix).

Puolukkapiirakkasmoothie

On tässä ollut aikalailla haipakkaa (olen luuhannut kavereiden luona kylässä ja kahvilla).  En ehtinyt pahemmin keittiössä pyörähtää (,koska oli kiire sohvalle). Siksi kehittelin supernopean reseptin.(Elämän veltostama teki piirasta juotavaksi...)

Smoothie toimii myös lusikoitavana mallina. 

Pehmitä puolukkapiirakkasmoothien valmistusta entisestään Rodriguezin Sugarmanilla.

Puolukkapiirakkasmoothie

2 annosta

2 pientä banaania

3 Digestivekeksiä

3 rkl puolukkaa

1 tl vaniljasokeria

1 tölkki (400g) kookosmaitoa

Valmistus:

1. Ravista kookosmaitotölkkiä ja avaa se. Kaavi lusikalla kaikki kermainen osuus käyttöön. Pohjalle pitäisi jäädä pieni liru kookosvettä, jota ei oteta vetistämään kermaisuutta.
2. Laita kaikki tehosekoittimen kannuun ja hurauta smoothieksi.
3. Tarjoa korkeasta lasista ja ryystä pillillä. Voit myös hyvin laittaa smoothien  jälkiruokakupposeen, kuten minä tein. Puoli tuntia jääkaapissa tekee smoothiesta vaahtomaista jälkiruokaa. Pidot vaan paranee, kun lisäät ekstrana kokonaisia puolukoita sekaan.

Sienistroganoff

Sienistroganoff on vahinkolapsi. Se syntyi Englannissa keväällä 2005 hieman epämääräisissä olosuhteissa. Loppujen lopuksi siitä on kasvanut kunnon kansalainen, josta kaveritkin ovat tykänneet.

A) Ruotsalaista hyväntuulisuutta; B) Slaavilaista kiireettömyyttä; C) Kosmonauttista kepeyttä

Yliopistosta valmistumisen jälkeistä aikaa sävytti optimismi ja epätodellinen itsevarmuus, jonka suomilla lihaksilla hain reippaasti kokin pestiä yhdestä Brightonin monista vegaaniravintoloista. Aikaisempaa kokemusta ruuanlaitosta asiakkaille minulla oli hiv-positiivisten narkkareiden päiväkeskuksesta, nudistikylpylästä ja yhdestä oikeasta ravintolasta (vastuualueena lämpimät voileivät). Sen sijaan, että lähtisit nyt miettimään minun värikästä CV:täni, kuvittele minut selittämässä ravintoloitsijalle kaikki parhain päin. Yes, yes, very much experience. Yes, amazing vegan cooking.

Pääsin tekemään trialin eli koelounaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että tekisin raflalle yhden päivän ruuat. Tilanne oli siitä jännä, etten vielä aamukuudelta tiennyt, mitä tunnin päästä kokkaisin. Aloitin koluamalla ravintolan keittiössä kaappeja ja miettimällä pää kuumana, minkälaisen ruokalistan aineksista saisi aikaiseksi. Perunaa oli paljon, samoin sieniä.

Olin samalla viikolla tehnyt kotona aika onnistuneen soijastroganoffin, joten näppäränä päätin lähteä tavoittelemaan samaa sienten kanssa. Sienistroganoffin aisapariksi sopii hyvin perunamuusi. Brightonin vireän LGBTQ-skenen kunniaksi päätin tehdä muusista pinkkiä muutaman punajuuren avulla.

Alussa oli vielä hauskaa. Näin oman hobitinnaamani jättikattilan kyljestä ja se hymyili jopa juureksia kuoriessaan. Vaan kun autereinen aamu oli poissa ja lounasaika lähestyi, laskeutui kylmä kauhu keittiöön. Yksi ihminen, joka aikoo ruokkia viisikymmentä ihmistä, saa huhkia hommia. Yksi ihminen, jolla ei ole ravintola-alan koulutusta, joutuu rukoilemaan ihmettä.

Kattilassa oli törkeä määrä vihannesta, jota piti survoa. Aloitin käsipelillä, mutta ei minulla ollut lihaksia taltuttaa sitä perunakuormaa. Kellokin oli aina askeleen edellä. Siinä hädässä tartuin sellaiseen metrin mittaiseen sauvasekoitinhirviöön, jolla turautin kattilan sisällön sileäksi.

Se oli virhe. Perunoiden tärkkelys pilkkoontui liian pieneksi ja muodosti muusista liisteriä. Se oli pinkkiä (huom. punajuuret) venyvää liimaa, jonka seassa pyöri vielä soseutumattomina säilyneitä kokkareita.

Siinä samalla huiskin valmiiksi pari isoa salaattia ja joitakin suolaisia piirakoita. Stroganoff sen sijaan valmisti melkein itse itsensä. Siinä se hautui hellalla kaikessa rauhassa. Aina kun huomasin sen kuivuvan, kaatelin sekaan vaan soijakermaa.  

Ehdin niukin naukin. Toimitin ruuat ravintolan puolelle sillä siunaamalla, kun ravintola avasi ovensa lounastajille. Olin naama hiessä ja minun teki mieli mennä siivouskomeroon hyperventiloimaan paperipussiin. Piilottelin toista kättä selkäni takana, sillä olin hivauttanut terävällä veitsellä sormestani palasen pois. Sykkivä haava pulputti verta käsipaperitolloon ja tein kaikkeni tunarointini peittelemiseksi. Sitten kirjoitin liitutaululle ruokieni nimeksi yksinkertaisesti ”Helsinki Special” ja hiippailin kadulle.

Vaikka koko trial oli error, minulle jäi selkeästi lämpimät tunteet sienistroganoffia kohtaan. Kun minua pari vuotta sitten pyydettiin piirtämään ja pistämään resepti Milla Paloniemen Sarjakuvakeittokirjaan, oli helppo päättää, mikä se olisi.

Sarjakuvakeittokirja, toim. Milla Paloniemi 2010

Omaa tussailuani : Rainer ja luonto iholla. 

Klassikko syntyessään. Huom. reseptin löydät päivitettynä alla.

Nyt jälkikäteen tarkasteltuna huomaan, että tuon reseptin tulkitsijalta vaaditaan lukitaidon lisäksi myös lahjoja ajatustenlukuun. Lisäksi olisi ollut paikallaan huomauttaa, että achtung, achtung, suolasieniä käytettäessä muista huuhtoa ja liottaa sienet kunnolla! Itse itseänikin olisin voinut tänään asiasta muistuttaa, sillä tein stroganoffista niin suolaista, että kieli kangistui suuhun.

Tässä Sarjakuvakeittokirjassa ollut resepti tarkastettuna ja seikkaperäisemmin selitettynä:

400g metsäsieniä (jos käytät suolaan säilöttyjä sieniä, liota ja huuhdo niistä ylimääräinen suolaisuus huolella pois)

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 venäläinen suolakurkku (hapankurkku)

½ rkl dijon sinappia

(½-1 kasvisliemikuutio, mikäli et käytä suolattuja sieniä)

½ prk Tofutti Sour Supremea (vegaaninen smetana)

2 dl kasvikermaa

puoli ruukullista persiljaa (käypiä ovat myös kirveli, rakuuna, rosmariini, timjami, meirami ja oregano)

mustapippuria

öljyä tai kasvimargariinia paistamiseen

Valmistus:

1. Paloittele sipuli pieniksi kuutioiksi ja freesaa sitä kevyesti isolla pannulla.
2. Kuutioi sienet ja lisää pannulle. (Jos käytät suolasieniä, muista huuhtoa ja liottaa ylimääräinen suola pois! Terveisin nimimerkki ”Tein tänään suolastroganoffia”.)
3. Paista sieniä 10–15 minuuttia.
4. Pilko valkosipulit ja lisää ne pannulle. Paista pari kolme minuuttia.
5. Lisää joukkoon sinappi ja mahdollisesti murennettu kasvisliemikuutio. Kasvisliemikuution tarve riippuu siitä, onko sienissä suolaisuutta. Päättele itse. Sekoita.
6. Laita mukaan Tofutti.
7. Anna hautua. Lorottele joukkoon kermaa aina kun homma menee liian muhennosmaiseksi.
8. Hauduta 20–30 minuuttia. Jos tarvitsee, laita kermaa vielä, niin että koostumus on kastikemainen.
9. Lisää lopuksi persilja, pippuri ja suolakurkut.

Tarjoillaan esimerkiksi perunamuusin, röstiperunoiden tai keitettyjen tattarinjyvien kanssa. Hapankaali ja puolukat sopivat yhtälöön hyvin.

Speltti-linssikeitto

Olen törmännyt useasti keittokirjoissa ja blogeissa kirjoittajan luetteloon ruoka-aineista, joita häneltä löytyy aina kaapista. Se on yleensä mieletön varasto ruokatarvikkeita vegaanimakkaroista guacamolen kautta aurinkokuivattuihin tomaatteihin. Vihanneksia, papuja, tuoreita yrttejä löytyy. Juustokakkukin aina kaapissa.  Minulla on erilaisia jauhoja, vanha mikropopparipussi, joku unohtunut vihannes.

Vihreänruskea keitto on ravisuttavan estettinen.

"Tääääh, sä lupasit et ois tammenterhoja! Tsk, tsk."

Joskus pusken ruokakaappini perukoille kuin Indiana Jones viidakkoon. Esimerkiksi tämän päivän keitto on tuotu kaukaa varjoista jauhopussien takaa.

Speltti ja linssit enteilevät aina jotain mahtavaa. Maustehommissa ei pidä nuukailla ja tuoreella (voimakasmakuisella) yrtillä kannattaa huitaista keitolle vielä ikään kuin allekirjoitus.

Attention lähiruokailijat: kotimaiset ainekset!

Speltti-linssikeitto

4:lle

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 dl spelttijyviä

4 dl vihreitä linssejä

1 porkkana

1,8 l vettä

3-3,5 rkl kasvisliemijauhetta

1 ruukullinen lipstikkaa

1 tl juustokuminaa

oliiviöljyä

Valmistus:

1. Lämmitä oliiviöljyä kattilassa. Kuullota siinä kuutioitua sipulia muutama minuutti.
2. Heitä pilkotut valkosipulit joukkoon.
3. Pese speltinjyvät huolella ja laita ne kattilaan.
4. Lisää vesi ja kasvisliemijauhe.
5. Raasta porkkana pieneksi, huuhtele linssit ja hienonna puolet lipstikasta.
6. Kun speltti on kiehunut 10 minuuttia, lisää porkkana, linssit, lipstikka ja juustokumina kattilaan.
7. Anna kiehua hiljakseen 35 minuuttia.
8. Hienonna loput lipstikasta keittoon ja sammuta lämpö.
9. Anna keiton makujen hieman tasaantua. Siinä kaikki.

Passionhedelmämousse

Passionhedelmämoussessa vastakohdat sulautuvat sopuisasti yhteen: makea ja kipakka, kermainen ja raikas, intensiivinen ja kevyt. Ällös peljätkö avokadon ja passionin keskinäistä kemiaa. Hentoisen vihreä jälkiruoka on kaikkea muuta kuin uhkaava. Eipä ihme, jos moussen trooppinen viba saa ajatuksesi liitämään jonnekin kauas lämpimään.

Passionista ja avakadosta syntynyt mousse on vienon vihreä valloittaja.

Siitä on jo monta vuotta, kun roudasin koko maallisen omaisuuteni (kaksi matkalaukkua ja rinkka käsimatkatavarana) Brasiliaan. Ensimmäiseksi muutin pikkukaupunkiin Kaakkois-Brasiliassa. Lagoa Santa (paikallinen Pyhäjärvi) nököttää mahtavan Serra da Cipón luonnonpuiston kupeessa.

Arkistojen aarteita:

Minä, minä ja ...minä

Ensimmäisiä kokemuksiani Brasilian majesteetillisesta luonnosta minulla on juuri tuolta luonnonpuistosta. Sen kiehtovat kanjonit, luolamaalaukset ja esihistorialliset ihmisen ja megafaunan luurangot mykistivät sellutehtaan päästöpilvessä kasvaneen lievestuorelaisen.

Kasvissyöjä oli Brasiliassa perusasioiden äärellä. Jalostamattomia, rehtejä raaka-aineita sai helposti ja halvalla. Maan ruokakulttuuria voisi sanoa lihaisaksi, mutta testailin paikallisia erikoisuuksia kasvisversioina kotona. Pistelen suosikkejani blogiin, kun kaikilta muilta houkuttimilta maltan.

Ensimmäisissä hellästi vaalituissa makumuistoissani esiintyy makeanraikas ja samettinen passionhedelmämousse. Sen vegaanista vastiketta on tässä nyt tavoiteltu. Alkuperäisessä reseptissä on kondensoitua maitoa, jonka paksua ja tahmeaa olemusta yritin saada aikaiseksi avokadolla ja vaahterasiirapilla.

  

Tuliko siitä juuri Mousse de Maracujáa. No ei, ei siitä tullut. Pyrkimykset kohti muistojeni passionhedelmämoussea jatkuvat. Vaan kyllä tästäkin hyvää tuli! Virallisella Valvojalla lähti keulimaan jopa niin, että kipot ja kupit nuoltuaan kehui syövänsä minun parasta aikaansaannostani keittiörintamalla. Never underestimate the power of passion!

Tsekkaa passionhedelmän kypsyys, sillä raaka passion voi olla jopa epämiellyttävän hapan. Kypsässä passionissa ei ole vihreitä laikkuja, se on ihan vähän pehmeä ja kuori pikkuisen ryppyinen.

Mousse on hönkäyksen kevyt pilvi, johon passionhedelmä ja sitruuna tuovat tarvittavaa raikkautta. Pääsiäisjälkkäriainesta ehdottomasti.

Passionhedelmämousse

kahdelle

4 pientä avokadoa (tai kaksi isoa)

100 g Tofuttia (maustamatonta soijalevitettä)

1 sitruunan mehu

3 rkl vaahterasiirappia

1 prk vaahtoutuvaa kasvikermaa (itse käytin Soyatoo!-merkkistä riisivispiä)

3 rkl tomusokeria

Päälle:

2 passionhedelmää

2 rkl kaakaonibsejä

Valmistus:

1. Sekoita avokadot, Tofutti, sitruunamehu ja vaahterasiirappi blenderissä tasaiseksi seokseksi.
2. Vaahdota toisessa astiassa kerma ja tomusokeri.
3. Lisää avokadoseos kermavaahdon joukkoon ja sekoita ainekset helläkätisesti keskenään.
4. Kaada jälkiruokamaljoihin.
5. Halkaise passiohedelmät ja kaavi sisus moussen päälle (1 hedelmä per kuppi) 
6. Ripottele päälle vielä rouskuvia kaakaonibsejä.
7. Sano ”Mmmm”.

Kreikkalaiset jättipavut

Gigantes Plaki on kreikkalainen papuruoka, jota tarjotaan traditionaalisesti pieninä mezeannoksina. Suosittelen plakia myös pääruuaksi, koska enempi parempi silloin kun joku on todella hyvää. Kreikkalaiset pistävät plakin pöytään jäähtyneenä, jopa kylmänä. Voin kertoa, että kyllä tuo maistuu myös kuumana.

Pavut ovat mezemenun jättiläiset fyysisesti ja makunsa puolesta.

Jos nyt oikein haluaa hulluilla kreikkalaisella perinneruualla, voi:

• kasata sitä uuniperunan päälle;
• levitellä rapeaksi paahdetun, täysjyväisen leipäviipaleen päälle;
• nautiskella siitä runsaan vihersalaatin kanssa tai
• syödä sitä yhdessä muhevien kukkakaalipihvien kanssa.

Kreikkalaiset jättipavut eli gigantes plaki

4 mezekokoista annosta, pääruokana kahdelle

285g isoja valkoisia papuja

400g tomaattimurskaa

2 sellerinvartta

1 iso porkkana

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

3 vihreää pepperonia

2 tl kapriksia

3 rkl tomaattipyrettä

2,5 tl punaviinietikkaa

puolikas nippu persiljaa

nippu tilliä

suolaa ja mustapippuria

oliiviöljyä

Valmistus:

1. Pilko porkkana ja sellerinvarret hyvin pieniksi kuutioiksi. Tee sama sipulille ja valkosipulille.
2. Ota käyttöön iso pannu (wokkipannu toimii hyvin).
3. Kuullota sipulia oliiviöljyssä pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää loppupuolella valkosipuli ja jatka kuullottamista pari minuuttia.
4. Lisää pannulle porkkana, selleri, tomaattimurska, tomaattipyree, kaprikset ja vihreät pepperonit (viipaloituna).
5. Laita kansi päälle ja hauduttele parikymmentä minuuttia. Pistä tässä vaiheessa myös uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
6. Heitä pannulle vielä huuhdotut pavut, suolaa ja mustapippuria sekä hienonnettu tilli ja persilja.
7. Sekoita.
8. Kaada seos kannelliseen uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä.

Kukkakaalipihvit

Miten minä en ole tuota ikinä keksinyt! En ole koskaan älynnyt leikata kukkakaalia pystysuunnassa viipaleiksi. Olin taantunut klassiseksi kukintojen pilkkojaksi, mutta nyt on tullut tyyliin muutos.

Näytät hyvältä tänään...

Tomaatti-papupaistos nimeltään Plaki ja pihvit 

Kukkakaali aterian paraatipaikalla on harvinainen poikkeus, mutta mehevä kukkakaalipihvi on paikkansa ansainnut. Se on nerokas. Siellä täällä ruokablogien meressä pulpahtelee kukkakaalipihviä pinnalle, mutta alkuperäisen idean takana on muuan kokki Manhattanilta, Dan Barber. Että kiitti vaan!

The secret: Ensin pannulla, sitten uuniin.

Yhdestä pienestä kukkakaalista tuli kaksi pientä pihviä. Samalla logiikalla isommista kaaleista syntyy isommat pihvit. Jäljelle jäävästä kukkakaalista kannattaa tehdä esimerkiksi kukkakaalipyrettä (yksi varteenotettava resepti täällä). Minä tein pihvien kanssa isoista valkoisista pavuista kreikkalaista plakia, koska pikkukaalistani jäi niin vähän jäljelle. Postaan plakin reseptin huomenna (ja ehkä keksin sille paremman nimen kuin kreikkalaiset).

Kukkakaalipihvit

kaksi pihviä

1 kukkakaali

oliiviöljyä

suolaa pippuria

Valmistus:

1. Leikkaa kukkakaalista kanta ja lehdet pois
2. Aseta kaali leikkuulaudalle kanta alaspäin ja leikkaa keskeltä kaksi parin sentin paksuista viipaletta
3. (Voit kokeilla saisiko reunapaloista vielä yhdet rakenteen murenematta)
4. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja paista keskilämmöllä pari minuuttia molemmin puolin. Pinta saa vähän kultaista väriä. Ripottele molemmin puolin hieman suolaa ja pyöräyttele mustapippuria.
5. Laita pihvit pellillä uunin ylätasolle 200 asteeseen 15 minuutiksi. Testaa lopuksi, että ovat varmasti pehmenneet.

P.S. Kukkakaali toistaa itseään jokaisessa mittakaavassa, pienimmästä kukinnosta kokonaiseen kaaliin ja kaalirykelmään. Tämä pistää pohtimaan luonnon omia fraktaalikuvioita ja ajaa guuglettelemaan aihetta tunniksi. Sellainen loppuvaroitus.

Cauliflower is nothing but cabbage with a college education.

(Mark Twain)