Mittumaarin mahtavat vegaanimakkarat

Reissuruunat ovat palanneet Lapin leveysasteilta kotiin. Kolusimme puolitoista viikkoa Suomea Kuusamosta pohjoiseen ja vähän Norjankin puolella kurvailtiin. Summamutikassa matkustamiseen kuuluu se, ettei ole suunnitelmia, joita noudattaa tai joista poiketa. Kaikkialle päädyttiin, minne pitikin. 

Vegaaninen maggara purettuna osiin.

Tuntureita, torppia, taidetta. Seitoja, staaloja ja saamenmaata. Matkaan kuului toki myös Sodankylän elokuvajuhlat. Vaikka 3400 kilometriä on pitkä pätkä tietä, matka taittui kepeissä, joskin hieman riehaantuneissa tunnelmissa. Kasettisoittimessa ryskyi yours trulyn kaksikymmentä vuotta vanhat punk-kasetit, joiden lomaan Virallinen Valvoja välillä esitti ukulelella tai tinapillillä omaa tulkintaansa. 

Ukemies iskee Utsjoelle.

Matkanteon ohessa kuvasimme pohjoisen autioituneita tiloja ja tupia, joissa pöly oli laskeutunut jo vuosia sitten. 

Autioituneissa taloissa on samanaikaisesti jotain karmivaa ja samalla haikeaa. Miksi joidenkin autiotalojen lähellä tuntuu ihan pahalta, joidenkin normaalilta? Mihin meni se lapsi, jonka lelut jäivät vanhan talon lattialle? Kuinka pitkä aika kuluu ikkunaverhojen hapertuessa itsestään riekaleiksi? 

Trangialla lämmitetty purkkiruoka piti meidät hyvin liikkeessä, mutta mitään kokkausintoa se ei minussa herätä. Omalla keltaisella keittiöjakkaralla ideat ja se tekemisen tarve kehkeytyy. Tänään pyöräytetyt vegemakkarat saavat huomenna, juhannuksena, grillikierroksen jälkeen sinappihunnun. 

Taianomaista keskikesää kaikille neiti kesäheinille ja juhannusjusseille!

Vegaanimakkarat
8-10 kappaletta

5 dl gluteiinijauhoja
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 dl garam- eli kikhernejauhoja
1 ½ rkl kasvisliemijauhetta
1 ½ rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
½ rkl jauhettua punapippuria
2 tl fajita-maustetta
1 tl toscanan yrttiseosta
1 tl savupaprikajauhetta
(pieneksi silputtuja yrttejä, esim. oreganoa, basilikaa ja persiljaa)
0,5 dl kylmää vettä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tamari- tai soijakastiketta 
1 rkl tomaattipyrettä

Valmistus:

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita märät aineet keskenään. Muista lisätä vesi kylmänä.
3. Yhdistä lasi- tai keramiikkakulhossa. Tämä on sisäsiistein tapa. Muovikulhoon voi taikina tarrata.
4. Sekoita haarukalla kaikki hyvin sekaisin. Jos taikinassa on kuivia kohtia, lisää ruokalusikallisittain vettä.
5. Kun taikina on sekoitettu, ota esiin pelti ja foliota.
6. Ota taikinaa noin kourallinen ja muotoile siitä pötkylä n. 30 senttimetrin kokoisen foliopalan alareunan tuntumaan. Makkaraa ei tarvitse vaivata ja stailailla kauniiksi, kunhan on edes etäisesti makkaran mallinen.
7. Kääri makkara foliorullaan ja käännä rullan päät kiinni.
8. Toista tämä sama, kunnes taikinasi on nätisti foliokääryleissä.
9. Pistä foliohattuihin sullotut wurstit 175 asteiseen uuniin paistumaan. Paistoaika noin 1 tunti 15 minuuttia.
10. Uunin jälkeen voit käyttää makkaroita ruuanlaitossa tai syödä sellaisenaan. Grillauksessa ovat tietysti ihan päihittämättömiä. 
11. Säilytä jäähdytyksen jälkeen jääkaapissa.

P.S. Gluteiinijauhot, gramjauhot, savupaprikajauheet jne. löytyy mm. Punnitse ja Säästä-kaupasta. Fajita-mausteseosta on mm. loistavalla Suma-merkillä. Fajita-mausteet teet kyllä helposti itsekin. Ainekset ovat paprikajauhe, oregano, suola, valkosipulijauhe, chili, sitruunankuori, muskotti ja kaneli.

Nokkosspanakopita

Tämän kesän ykkössuolapala on kreikkalainen spanakopita, joka on perinteisesti pinaatilla ja fetajuustolla täytetty rapisevakuorinen filopiiras. Vegaanisessa keittiössä feta korvaantuu tietenkin marinoidulla tofulla ja pinaatin päihittää näinä kesän kuukausina nokkonen. Viimeaikaisista resepteistä voi päätellä, että joku on hieman villiintynyt kasvien keräämiseen.

Viime viikolla en ehtinyt paljoa blogia päivittämään, koska oli niin paljon muuta kirjoittamista. Tarina juontaa juurensa vuoden vaihteeseen, jolloin jäin työttömäksi. Työskentelin isossa kehitysyhteistyöjärjestössä määräaikaisella sopimuksella. Vaikka siellä oli käynnissä organisaatiomuutos, olin tuudittautunut siihen uskoon, että sopimustani jatkettaisiin. Muutoksen tuulet puhalsivat kuitenkin kaikki määräaikaiset kilometritehtaalle. Uutisen kuuleminen oli veretseissauttava hetki, mutta pian alkoi tuntua oikeastaan vapauttavalta. Ylityötunteja oli plakkarissa ruhtinaallisesti, joten jäin suorilta ylityövapaille. Miten leppoisia ennen niin kaoottisista aamuista tulikaan: venyttelyä, koira aamulenkille, Hesari kannesta kanteen, hyvä aamupala...  Välillä taas otti päähän. Aijjettä, kenet ampuisin? Joinain päivinä tuntui vaan haikealta. En voinut enää jakaa päiviäni ihanien työkavereiden kanssa enkä saanut pitää huolta kovin rakkaaksi käyneestä työnkuvastani. Mutta missään vaiheessa työttömyys ei ole kuitenkaan saanut minua tuntemaan itseäni surkeaksi tai epäkelvoksi. Tosiasia on, että se on kuitenkin ihminen, joka tekee työtä, ei työ ihmistä. 

Työttömyyden alussa olin tikkana nakuttamassa itseäni takaisin uraputkeen. Mietin, mikä on mahdollista ja järkevää. Kävin monessa työhaastattelussakin, mutta harva minua oikeasti innosti.  Kysymys oli varmaankin halusta pyrkiä takaisin tutuntuntuiseen (Mikä sana! Suomen kieli <3) elämänrytmiin, vaikka tuollainen elämänmuutos olisi mitä parhain sauma kuulostella, mitä oikeasti haluaa.

Jossain takaraivossa kaihersi kaiken aikaa kiusallinen tietoisuus siitä, etten ollut saanut tehtyä graduani valmiiksi.  Työn ohessa moisen hulluiluun ei vaan ollut riittänyt paukkuja/motivaatiota/aikaa/ __________ (muu, mikä). Keskeneräinen gradu leijaili edessäni kuin heristävä sormi. Se osoitti syytellen, jos halusin käyttää aikani johonkin muuhun. 

Opinto-oikeuteni oli päättymässä kesällä, ja varmaan sen kylmän totuuden edessä sain valjastettua minusta löytyvän jääräpäisyyden hyötykäyttöön. Istuin viimeiset neljä kuukautta meidän ruokapöydän ääressä ja hieroin rillit hiessä näppäimistöä. Nyt olen mökkiytynyt, homeessa ja perseeni liiskana, mutta gradu on valmis. VALMIS! Satakuusi sivua todistusaineistoa siitä, että pienin askelin voi tehdä pitkän matkan.

Tuntuu äärimmäisen hyvältä saada päätökseen jotain, jota on repinyt perässään kuin henkistä kivirekeä. Tuon tavoitteen saavuttaminen ei itsessään mullista elämääni, mutta energiaa vapautuu moneen muuhun, voisin sanoa tärkeämpään, asiaan. Kuten piiraisiin! Hyvät naiset ja herrat, vilpittömästi voin sanoa, tämä nokkosspanakopita on lempipiiraani! 

Nokkosspanakopita
1 pellillinen

Tofun marinadi:
1 maustettu, kiinteä tofu (käytin tätä)
1 sitruuna
1 tl oreganoa
1 tl valkosipulijauhetta
½ tl suolaa

Spanakopita:
12 filotaikinalevyä
3 litraa nokkosen lehtiä, vuohenputkia ja maitohorsman lehtiä (2/3 nokkosta, 1/3 muita)
½ pkt vegaanijuustoa (itse käytin Redwoodin Pepperjackia, jota saa ainakin isoista K-marketeista)
1 sipuli
puoli nippua tilliä
puoli nippua persiljaa
1 ½ tl kuivattua piparminttua
1 tl kuivattua valkosipulia
1 tl kuivattua sipulia
1 tl toscanan yrttejä
2 tl balsamicoa
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä

1. Kuutioi tofu pieneksi ja sekoita marinadi. Yhdistä.
2. Huuhtele nokkosenlehdet, vuohenputket ja maitohorsman lehdet ja ryöppää runsaassa vedessä 5 minuuttia.
3. Purista ylimääräinen vesi pois siivilässä ja pilko vihermassa leikkuulaudalla pieneksi.
4. Kuutioi sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä paistokasarissa.
5. Lisää villivihannekset pannulle ja paistele kevyesti muutama minuutti.
6. Lisää kaikki loput ainekset, myös marinoitu tofu ja raastettu juusto, täyteseokseen ja nosta pannu hellalta.
7. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
8. Vuoraa laidallinen uunipelti leivinpaperilla.
9. Laita ensimmäinen filotaikinalevy pellille ja voitele ohuesti oliiviöljyllä. Lisää toinen levy ja voitele kevyesti. Jatka samaan tapaan, kunnes pohjalla on kuusi levyä.
10. Levitä täyte tasaisesti pellille ja päällystä se kuudella filolevyllä (voidellen jokaisen levyn erikseen, kuten pohjankin kanssa).
11. Pirskottele vettä piiraan päälle, etteivät levyt käpristy
12. Paista uunissa 30–35 minuuttia. 

Vuohenputkilettuset

Taas on pusikossa suhissut. Keräsin lisää vuohenputkea, kun halusin edellisen päivityksen päätteeksi tehdä ehdan esimerkin vuohenputken käytöstä arkisessa ruuanlaitossa. Näiden lettujen teko on nopeaa ja lopputulos lipsmacking. Itse käytän lettupannua, kun pienet lettuset on helppo kääntää. Tarina kuitenkin kertoo, että homma onnistuu näppäriltä tyypeiltä ihan tavallisella paistinpannullakin.

15 minuutissa valmista!

Kovimman hinnan näistä letuista on maksanut hiljainen yhtiömieheni Lalli-koira. Vuohenputkilaitumilta palattuamme huomasin punkin kiipeilevän Lallin poskikarvoissa. Vuodet ovat opettaneet, että näillä seuduin punkkikolonnat viihtyvät ja himokkaasti verta etsiskelevät. Laitoin samoin tein koiralle punkinestotippoja ja siitä se syöksykiito hulluuteen lähti. Lalli sai siitä perhanan punkkimyrkystä kaamean kutinan. Susi hyörää ja pyörää ympyrää ja yrittää kuoriutua nahoistaan. Puree itseään, rapsuttaa vimmatusti, ryttää mattoja, hankaa seiniä. Jos vielä huomenna on sama meininki, tulee lääkärireissu. Hirveetä kamaa tuo Bayvantic.

Ja sitten leikkaus takaisin lettuihin. 

Vuohenputkilettuset
8 pikkulettua

1 dl kikherne- eli gramjauhoja
1,5 dl vettä
1 kourallinen tuoretta vuohenputkea
1 rkl vegaanista punaista pestoa (esim. Saclàn Pesto Pomodori Secchi & Aglio)
½ tl suolaa
½ tl jauhettua inkivääriä
öljyä voiteluun

Valmistus:

1. Hienonna pienet vuohenputken lehdet todella hienoksi silpuksi. 
2. Sekoita jauhot, pesto, suola, inkivääri ja vuohenputkisilppu keskenään kulhossa.
3. Lisää vesi vispilällä vispaten.
4. Sekoita taikina hyvin.
5. Kuumenna lettupannu ja voitele kolot kevyesti (vaikka talouspaperin avulla pyöritellen) öljyllä.
6. Lorauta taikinaa koloihin.
7. Paista kullankeltaiseksi toiselta puolelta, käännä lastan avulla ja paista toinen puoli. Nopeaa on, joten pidä vahtia.
8. Tarjoile esimerkiksi vuohenputken, tomaatin, avokadon, yön yli liotettujen saksanpähkinöiden ja oliivien kanssa luksusaamiaiseksi.

Vegaanin voileipäkakku

Aikamatkaaja 90-luvulta laskeutui rakkaiden kaasojeni eteen. Joku voisi luulla, että karppauksen kultavuosina olisi epätrendikästä hekumoida voileipäkakulla, mutta väärin. Me taputimme ensin kiivaasti hyljeläpsytyksiä ja sitten haarukoimme kakun naamaan viimeistä murua myöten. Punajuurikeiton kanssa kokonaisuus oli juuri sopivan täyttävä.

Kevään kekkereille!

Täytteet, hernetahna ja paahdettu paprika-porkkanatahna, ovat muuten makoisia levitteinäkin. Voileipäkakun idiksenä on, että hernetahna on kirpeän raikas ja paprika-porkkanatahna tulinen. Tarkasta itse vihreässä tahnassa sitruunan tarve ja punaisessa tahnassa chilin tarve. Lisää/vähennä oman mielesi mukaan.

Voileipäkakku, en kyllästy sinuun koskaan! Love is old, love is new, love is all, and love is you!

P.S. Kaasot valittavat roikkuvansa löysässä hirressä, kun minä ja Virallinen Valvoja ei osata päättää hääpäivää. Jotta heidän kiinnostuksensa ei lopahtaisi määrittelemättömänä ajankohtana epämääräisenä häämöttäviin häihin, yritettävä lienee harjoittaa tulevaisuudensuunnittelua pikapuoliin.

Vegaanin voileipäkakku

1 pkt paahtoleipää

1 pkt ruisvuokaleipää

Täytteet:

sinimailasen ituja

rucolaa

vegaanista chilimajoneesia (Plamil)

Hernetahna

200 g pakasteherneitä

1,5 dl cashewpähkinöitä

ruukku tuoretta basilikaa

1 valkosipulin kynsi

1 ½ säilöttyä sitruunaa

Paprika-porkkanatahna

3 porkkanaa

2 punaista paprikaa

oliiviöljyä

merisuolaa

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl savupaprikajauhetta

Päälle koristeluun:

persiljaa, ruohosipulia tms.

kapriksia

tomaattia

vegaanista chilimajoneesia (Plamil)

Valmistus:

1. Laita cashewpähkinät likoamaan pariksi tunniksi runsaaseen veteen.
2. Tee sitten täytteet
3. Hernetahna: kaikki ainekset jauhetaan monitoimikoneella tai sauvasekoittimille tahnaksi.
4. Paprika-porkkanatahna: Kuori ja viipaloi porkkanat. Halkaise paprikat ja poista siemenet. Laita paprikat uunin pellille pintapuoli ylöspäin. Lisää porkkanaviipaleet. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paahda kasviksia 225 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes ovat kypsiä ja himppusen tummentuneita. Lisää ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää öljyä ja mausteita, jos tarvis.
5. Voileipäkakun kokoaminen: Vuoraa pitkänmallinen leipävuoka kelmulla ja jätä laidan yli riittävästi ylimääräistä, jotta saat taitettua ne sitten kakun päälle.
6. Aseta vaaleita ja tummia leipäviipaleita sekä täytteitä vuorotellen kerroksiin. Asettele leivät niin, ettei jää rakoja. Jokainen kerros kannattaa sipaista melko ohuelti majoneesilla ja sitten laittaa täyte. Laita yhteen tai kahteen väliin ituja ja hieman rucolaa.
7. Kun olet ladellut leivät ja täytteet vuokaan, painele kakkua tiiviiksi.
8. Käännä kelmu kakun päälle ja aseta jotain painoksi (esim. kasa ruokalusikoita).
9. Laita vuorokaudeksi jääkaappiin vetäytymään ja kostumaan.
10. Kun laitat voileipäkakun tarjolle, laita tarjoilulautanen vuoan päälle ja humps, käännä kakku oikeinpäin.
11. Koristele ja tarjoa.

Suolaiset paprikakeksit

Pikkuleipien, keksien ja pipareiden ympärillä leijuu tietty pysähtynyt uneliaisuus, johon tuo säröä ainoastaan kahvilusikan kilahtaminen silloin tällöin kupin reunaan. Keksi on suussa kuin kourallinen pölyä. Miksi ne ovat niin kuivakkaita? Miksi ne eivät koskaan koreile juhlapöytien kuningattarina?

Paprikakeksit, joiden reseptin synnytti jumallallinen interventio.

Sen vuoksi on erikoista, että sain viime yönä unessa ilmestyksen näistä paprikakekseistä. Ryhdyin heti ensimmäiseksi aamulla toteuttamaan suurta näkyäni maailman valloittavista kekseistä. Tosin johtuen siitä, että olin puolittain vielä unessa, unohdin olennaisimman eli sen paprikajauheen! Savupaprikajauhetta saa muuten ainakin Stockmannilta ja Punnitse & Säästä-myymälöistä.

Unohda teekutsut. Näiden keksien kanssa sopii juomaksi rehdisti olut. Pistä tarjolle myös pari vegaanista dippiä tai levitettä. Jos haluat askarrella esimerkiksi illanistujaisten vuoksi hieman enemmän, valmista keksien kanssa vegaanista cashewjuustoa tai saksanpähkinäjuustoa, johon löytyy hyvä ohje Keittiökameleontin tontilta.

Suolaiset paprikakeksit

1 pellillinen

3 ½ dl vapaavalintaisia jauhoja (itse käytin täysjyvävehnäjauhoja)

1 dl kasvimaitoa (soija/kaura/manteli/riisi tms.)

50 g sinistä keijua sulatettuna

2 tl kuivattuja paprikahiutaleita

1 tl oreganoa

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl suolaa (merisuola tai ruususuola ovat maultaan ja ominaisuuksiltaan parhaita)

Valmistus:

1. Laita kuivatut paprikahiutaleet ja oregano vesitilkkaseen pehmenemään
2. Sekoita kuivat aineet sekaisin (jauhot, suola ja savupaprika)kulhossa
3. Yhdistä kasvimaitoon sulatettu margariini ja pehmenneet paprikahiutaleet ja oregano ja kaada nesteseos jauhojen joukkoon
4. Sekoita kaikki ainekset keskenään taikinaksi
5. Levitä leivinpaperiarkki työtasolle ja kauli taikina ohueksi neliöksi
6. Leikkele taikina taikinapyörällä tai veitsen kärjellä haluamasi kokoisiksi ruuduiksi
7. Ripottele halutessasi pikkuisen suolaa keksien pinnalle
8. Paista 225 asteessa kymmenen minuuttia (13 minuutissa tuli rapeampi, mutta osasta myös kärähtäneitä)

Salt & Vinegar kikherneet

Salt & Vinegar-fans, I come bearing gifts! Jos et vielä ole kokeillut paahdettuja kikherneitä, hetkesi on tullut. Suolalla ja viinietikalla maustetut kikherneet potkivat makuhermoon yhtä kipakasti kuin esikuvansa perunalastut. S & V-yhdistelmä ei tietysti ole kaikkien mieleen, koska se on omassa tyylilajissaan niin armoton. Toinen kissani Sylvi ei pitänyt asuntoon levinneestä etikan tuoksusta, vaan tuhahteli mielenosoituksellisesti matkalla sohvan kauimmaiseen nurkkaan.

Salt & Vinegarin ystävät löytävät toistensa luo.

Minä kyllä fanitan! Nyt käteni haparoi tyhjää kippoa. Salt & Vinegar kikherneet ovat pikkusuolaista hinkuvalle hyvä snäcks tai proteiinilisä salaattiin.

Salt & Vinegar kikherneet

400 g kikherneitä

1 dl viinietikkaa (laita 1 ½ dl, jos tykkäät kovasti viinietikan kirpaisusta, käytin valkoviinietikkaa, mutta mallas- ja omenaviinietikkakin käy)

1 tl suolaa (panosta suolan laatuun, ja käytä esim. merisuolaa tai ruususuolaa)

1 tl oliiviöljyä

mustapippuria

Valmistus:

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Jos käytät tölkkipapuja, huuhdo ja valuta ne. Taputtele vielä talouspaperilla viimeiset vesitipat pois.
3. Sekoita kulhossa kikherneet, viinietikka, suola ja öljy.
4. Kippaa koko satsi laidalliseen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja levitä kikherneet tasaisesti vuoan pohjalle.
5. Laita kikherneet uuniin vähintään 45 minuutiksi. Sekoittele herneitä ensin vartin välein, mutta lopuksi valvo niitä haukan lailla. Tummunut pinta alkaa muodostua siinä 45 minuutin jälkeen.
6. Maustele vielä lopuksi lisäsuolalla ja muutamalla kierroksella mustapippurirouhetta.