Malja mansikkamehua eksentrikoille!

Tuore mansikka on niin verraton käsite, että sen jatkojalostaminen suuntaan tai toiseen tuntuu puolirikolliselta toiminnalta. Olen kuitenkin aina ollut kova tyttö lipittämään mehuja. Mansikkamehu oli suosikki eritoten lapsena, nykyään lisäilen mukaan myös raparperia. 

Tein ja join omat mehuni jo pari viikkoa sitten. En koskaan saanut kuvaa aikaiseksi. Siihen on kuitenkin syynsä, miksi tämä mehuresepti kuuluu ehdottomasti tähän päivään. Tässä ensin blogin virallinen osuus, sen jälkeen muu oheisaineisto:

Mansikkamehu
1 litra laimennettavaa mehua

2 l mansikoita   
5 dl vettä
3 dl sokeria

Valmistus:

1. Puhdista mansikat ja laita kattilaan veden kanssa. Kiehuta niitä 10 minuuttia. Litistele mansikoita kattilan reunaan kiehumisen aikana.
2. Kaada mehu tiukkasilmäisen siivilän läpi toiseen astiaan. Älä painele marjoja siivilän läpi tai saat mehuusi sakkaa.
3. Laita mehu takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeri.
4. Kiehauta ja kuori samalla vaahtoa mehun pinnalta.
5. Pullota mehu pestyihin pulloihin ja sulje korkki. Säilytetään viileässä.

HUOM! Valmiista mehusta tulee laimennettavaa, mutta veden suhde selviää kulloinkin vain testailemalla ja makunystyröihin luottaen.

No niin, seuraavaksi tämän päivän tutkimusretkeilyyn!

Elis Sinistön Villa Mehu

Mehutie 100 me

”Onnellisinta on olla onnellinen”. Sanat leijuvat kuin tähtipöly satumaisessa Villa Mehussa. Aika on pysähtynyt, mutta elämäntaitelija Elis Sinistön (1912–2004) veikeä energia kuitenkin liukuu kierrätetyistä materiaaleista tehdyissä pikkurakennuksissa. 

Metsän keskellä Kirkkonummen Veklahdessa on rinnakkainen todellisuus. Se on manifestaatio erityislaatuisen miehen estetiikasta, luonnontajusta ja unelmista. Paikan luonut Elis Sinistö oli paljon kaikenlaista, muun muassa tanssija, joogi ja mystikko. Hän asui Villa Mehuksi ristimässään paikassa vuodesta 1954 aina kuolemaansa saakka. Minä ja Virallinen Valvoja tulimme sattumalta paikalle juuri tänään 6.7., Sinistön kuolinpäivänä.

Erakkomaja on kolmikerroksinen päärakennus, Eliksen ympärivuotinen koti.

"Olen mysteeri itselleni" -E.S.

Vuorimajassa on kuolemaa halveksuva parveke.

Tanssisali, missä oopperassakin tanssinut Sinistö eläytyi "elistanssiin".

Asuuko täällä menninkäisiä?

Elis oli kasvissyöjä jo 1930-luvulla!

Mökkeröinen on kestänyt hyvin ajan hammasta.

Kellari on ollut tarpeen.

Vierasmaja satunnaiselle kulkijalle.

Saunoja paikassa on monta.

Lämmitettävässä ammeessa on hyvä kylpeä talvellakin.

Pöytä ja tuolit.

Eliksen vaatteita.

En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Villa Mehun salaperäinen kauneus ja luontoon sulautuva kiehtova maailma imaisee mukaansa. Sitä vaan kuljeskelee, ihmettelee ja ihastelee tuntikausia. Erakkomaja, Vuorimaja, Aurinkosauna, Savusauna, Hotelli Elite, Satulinna, Labora… Koska paikan isäntä ei ole puhaltamassa rakennuksiin elämää, on sään vaihteluiden armoton jälki nähtävissä. Keinut, uimapaikka ja monet muut vekkulit jäljet Eliksen elämästä ovat ränsistyneet täysin. Silti paikan taika ei ole kadonnut vielä mihinkään. Joka paikassa on yksityiskohtia, pökerryttävä määrä merkkejä luonnonlapsen leikkisästä ja poikkeuksellisesta elämästä.

Esoteerinen tieto kiehtoi isäntää.

Joogaaminen nakuna piti vireänä.

Ja kirliankuvausta harrastettiin.

Mehiläiset läks, mut pöntöt jäi.

Hotel Eliten sauna Onnela.

Huussi.

"Tämä on niin luonnollista, että oikein provosoi luonnollisuuteen".

Mutta jonain päivänä Villa Mehua ei ehkä enää ole. Mietin sitä, kun tungimme suojaan raekuurolta Erakkomajan kuistin alle. Siitä tuli haikea mieli. Niin vaan kaikki katoaa.

Lue lisää Elis Sinistöstä ja Villa Mehusta esim. täältä ja täältä. Kannattaa myös googlailla Jan Kailan kuvia Sinistöstä!