Väitän, että mixtape on taidetta. Painat musiikin kuluttajana myös musiikin tuottajan mielikuvitushatun päähäsi ja taiot musiikkiversumista poimimistasi kappaleista juuri sellaisen setin ääntä kuin itse haluat. Voit valita sarjan, joka kuuluu tyylillisesti yhteen tai voit kehitellä eklektisen, mutta täysin jouhevasti etenevän kokoelman kappaleista, joilla ei ensalkuun voisi kuvitella olevan mitään yhteistä.
Kokoelmia tarvitaan juhliin, niitä tarvitaan tietyn fiiliksen esiinlietsomiseen, niillä paikkaillaan särkynyttä sydäntä, buustataan itsetuntoa, niiden tahdeilla välitetään viestejä, joita ei oikein osaa/halua sanoa ääneen.
Luulin oman kokoelmakasettien kulta-aikani olleen jo takanapäin. Sitten omg löysin Tapelyn. Perustin mixtape -rakkauteni tähden tähän blogiin aiheelle oman välilehden. Ensimmäinen kasetti on vähän tuollainen testeri electrorockia ja –poppia. Se alkaa lai-lai-Laibachin pontevalla marssielectrolla, kaahailee Cassandra Complexin ylivertaisella laukkakompilla ja päätyy Beatrice Elin tyttöunelmiin. Välissä tapahtuu myös muita juttuja.
Kuuntele, jos uskallat! Klikkaa kasettia:
.jpg)
Tästä pääset Mixtape-välilehdelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti