perjantai 4. huhtikuuta 2014

"Jotkut eläimistä huusivat kuin syötävät"

Hurraa, toinen painos Eveliina Lundqvistin kirjasta Salainen päiväkirja eläintiloilta on juuri ilmestynyt! Kirja on Lundqvistin rohkea puheenvuoro suomalaisten eläintilojen arjesta ja eläinten oikeuksien puolesta. Sen päivänvaloon tuomat vääryydet eläintuotannossa ovat herättäneet keskustelua, jonka soisi pysyvän jatkossakin pinnalla.




Tämä kirja on tärkeä. Sitä ei erityisesti haluaisi lukea, mutta kuinka voisi olla lukemattakaan. Lundqvist on todella laittanut itsensä likoon ja luonut kirjalliselle kentälle ainutlaatuisen ikkunan, josta voi katsoa suomalaisten eläintilojen todellisuuteen. Päiväkirja koostuu eläintenhoitajaksi opiskelleen Lundqvistin omista havainnoista ja kokemuksista navetoissa, sikaloissa, broilerihalleissa, munintakanaloissa ja lammaskasvattamoissa. 

Maanviljely ja eläinten kasvatus käyvät jatkuvasti teollisemmaksi, mikä mahdollistaa tuotantoeläimien laajamittaisemman hyväksikäytön. EU:ssa kasvatetaan joka vuosi 5 miljardia siipikarjaan kuuluvaa eläintä ja yli 300 miljoonaa muuta tuotantoeläintä. 

Eläintuotanto sen eri muodoissaan on yksi maailman suurimmista talouden haaroista, eikä moraalisilla ja eettisillä tekijöillä ole juurikaan sijaa taloudellisessa voitonteossa. Tuloksien maksimointi ja kulujen minimointi tapahtuu eläinten kustannuksella. Tämä on todellisuus myös suomalaisilla eläintiloilla, ja se tulee kirjassa selvästi esiin.

Liian paljon eläimiä liian pienissä, likaisissa tiloissa, toisinaan ei edes mahdollisuutta kääntyä tai käydä mukavasti makuulle. Ei mahdollisuuksia liikuntaan, että kaikki energia olisi käytettävissä painon nostatukseen sekä maidon ja munien tuotantoon. Asianmukaisen hoidon sijaan antibiootteja käytetään runsaasti. Näin eläimet pysyvät riittävän pitkään hengissä kehnoissa, niiden luontaisia tarpeita mitätöivissä elinolosuhteissa. Nämä eläimet eivät koskaan voi kasvattaa jälkeläisiään, tonkia maata, rakentaa pesiä tai tehdä mitään, mikä niille on ominaista ja luontaisesti tärkeää. Useimmat saavat raitista ilmaa ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun ne lastataan teurasautoon. 

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto kertoo reaktiossaan Lundqvistin kirjaan olevansa ”huolissaan tuottajien henkisestä jaksamisesta ja maatilojen turvallisuudesta, mikäli eläinaktivistien julkisuushakuinen, kotieläintuotannon lopettamiseen tähtäävä toiminta kovenee”. MTK:n mukaan eläintuotantoa on voitava kehittää markkina- ja elinkeinolähtöisesti. Parhaaksi tavaksi parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia MTK näkee tuottajien taloudellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimisen. Eläintuottajien etujärjestön lausunnot, mutta myös Suomen eläinsuojelulainsäädännön pitkälti sallima, systemaattinen eläimille aiheutettu kärsimys on surullinen muistutus siitä, kuinka tehokkuuden ja tuottavuuden maksimoinnin vuoksi eläimen arvo on yhtä kapea kuin hyötyarvonsa ihmiselle.

Perimmäisenä ongelmana on se, että eläin mielletään niin elinkeinoksi kuin hyödykkeeksi, jonka tuotteistaminen on ”luonnollista”. Tätä mielikuvaa pönkitetään mainostoimistojen avulla, poliittisilla päätöksillä, jopa ravitsemussuosituksilla. Olisi tärkeää, että kirja tulisi luettua mahdollisimman monessa suomalaisessa kodissa. Eläimien tehokasvatus lihan, munien ja maidon vuoksi on mahdollista, koska ihmiset ostavat näin tuotettuja tuotteita. Eläinten oikeuksia polkevan toiminnan kannalta dramaattisinta on, että ihmiset oivaltavat eläimien olevan itsessään arvokkaita yksilöitä, eivätkä enää usko eläinten tuotteistamisen luonnollisuuteen.

KIRJA: Lundqvist, Eveliina (2014). Salainen päiväkirja eläintiloilta. Into Kustannus, Helsinki. s. 274.





6 kommenttia:

  1. Mulle suurin järkytys on ollut kirjan aiheuttama järkytys. Oikeastiko suomalaiset ovat niin todellisuudesta vieraantuneita, ettei keskivertokuluttaja tiedä, mistä ja miten tuotettuna ruoka lautaselle tulee. Meillä ei ole metropoleja ja suurin osa maasta on ihan landea, miten voi olla mahdollista, ettei ihmiset tiedä, millaista on arki sikalassa, kanalassa tai navetassa...

    VastaaPoista
  2. Tehomaatalous, erityisesti eläintuotanto, jatkuu nykyisellään kaikista tiloilla paljastuneista karmeuksista huolimatta. En usko, että eläintilojen arki, eläintenpidon realiteetit ja eläimien mitätön lainsuoja ole varmastikaan keskivertokuluttajan tiedossa, vaikka varmasti jotain tietoisuuden lisääntymistä onkin -kiitos eläinoikeusaktivistien- asiassa tapahtunut.

    Tietoa on kyllä saativilla, mutta moni blokkaa itselleen hankalaa ja epämiellyttävää tietoa pois. Kaikkiahan eläinten riisto ei kosketa, joidenkin on taas vaikea niellä sitä, että suomalaisessakin eläinmaataloudessa eläimet ovat Lundqvistin kirjassa kuvattujen julmuuksien kohteena.

    Valtio satsaa aikalailla tuotannon tehostamiseen ja eläintuotteiden kuluttamiseen perustuvien yrityksien tukemiseen. Kuluttajan kriittisen lukutaidon varaan jää, millaisen tiedon varaan rakentaa ymmärryksensä eläimien asemasta esim. maataloudessa. Ovatko eläimet kasvotonta tuotantoresurssien massaa vai oman arvonsa omaavia, kokevia ja tuntevia yksilöitä...

    Järkytys on mun mielestä tosi hyvä asia. Järkytystä seuraa usein syyllisyys, joka syntyy siitä oivalluksesta, että on osa kärsimyksen aiheuttamisen ketjua. Lisääntyneen tiedon ohessa syyllisyys ja järkytys pistävät kyseenalaistamaan, toimimaan ja muuttamaan omia tottumuksiaan.

    VastaaPoista
  3. "Järkytys on mun mielestä tosi hyvä asia. Järkytystä seuraa usein syyllisyys, joka syntyy siitä oivalluksesta, että on osa kärsimyksen aiheuttamisen ketjua. Lisääntyneen tiedon ohessa syyllisyys ja järkytys pistävät kyseenalaistamaan, toimimaan ja muuttamaan omia tottumuksiaan."

    Hienosti sanottu. Itselleni kävi juuri näin, tai olen juuri toipumassa kirjasta aiheutuneesta järkytyksestä. Olen tiedostanut tuotantoeläinten julmat olot kylläkin jo pienestä pitäen, koska vanhempieni ystävillä oli sonnitila. Pyysin aina päästä katsomaan sonneja, joita pidettiin pimeissä tiloissa ketjuissaan. Olenkin ollut jo pitkään muutoin kasvissyöjä, mutta syön kyllä kananmunia ja maitotuotteita, koska olen tosi allerginen monille ruoka-aineille ja siksi kohdallani vegaaniksi-kääntyminen olisi todella haastavaa! Noh kuitenkin kirja toi minulle (kaupunkilaistytölle) uutta perspektiiviä siinä mielessä, että siinä kerrottiin asioita, joita en itse yksinkertaisesti ole tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi se miten stressaavaa lehmille on, kun niiltä viedään poikaset niin nopeasti ja kuinka eläimiä alistetaan monintavoin esimerkiksi keinosiemennyksellä. Yyyh. Niin syvä inho koko systeemia kohtaan, että haluaisi sanoutua iirti koko touhusta niin täysin kuin mahdollista. Pitää opetella uusia kasvisruokareseptejä tämän sinun blogisi avulla :)

    VastaaPoista
  4. I feel you. Kun luin tuon kirjan, olin viimeisilläni raskaana ja paruin huutoitkua lehmäkohdissa. Omaa poikastani ruokkiessani lehmien ja sikojen kamala elämä maataloustuotannossa pyrkii väkisin mieleen. Koitan elää tukematta noita riistokuvioita ja silti sitä pyörii nahoissaan tiedostaen, ettei se riitä. OMFG, se ahdistaa.

    Millaisia allergioita sulla on? Vegaanius voi tuntua monien ruoka-ainerajoitteiden kanssa hankalalta, mutta voi myös löytyä korvaava ratkaisu, jota ei ole tullut ajatelleeksi.

    VastaaPoista
  5. Hei. Kiitos vastauksesta. Olen allerginen kaikille pavuille, pähkinöille ja herneille. Pärjään kyllä ilman punaista ja valkoista lihaa, mutta kalaa sorrun syömään ja maitotuotteita. Onnittelut muuten perheen lisäyksestä! :)

    VastaaPoista
  6. Kananmunat vaihdoin siis taannoin kalaan!

    VastaaPoista