Endiiviveneet seilaavat ruokapöytään ensimmäisenä. Ne ovat ziljoona kertaa mielenkiintoisempia kuin perinteiset alkusalaatit. Endiivien kyydissä oleva tahna on peräisin Bryan Aun raakaruokakirjasta ”Raw in Ten Minutes”. Kirjassa se on nimellä Nacho Cheese. Tahnan sekaan ja päälle lisätyt tomaatit, oliivit sun muut sopivat veneeseen sitä kuuluisaa enoa paremmin. Ja valkoinen miso on salainen ainesosa, joka saa kokonaisuuden maistumaan ihan uudenlaiselta.
Tästä tahnasta on moneksi, esimerkiksi salaatinkastikkeeksi ja dipiksi. Sen kanssa voi pistää tarjolle nachoksia, guacamolea ja salsaa, ja pystyssä on instant fiesta! Pinjansiemenet kyllä ovat tyyriitä, mutta luulen, että ne voisi korvata pari tuntia liotetuilla cashewpähkinöillä. Vaikka en ole itse kokeillut tämän reseptin kanssa, olen varma, ettei siinä menisi yhtään metsään. Endiiviveneet pinjansiemenkastikkeella alkupalaksi neljälle 1 endiivi 2,5 dl pinjansiemeniä ½ rkl kurkumaa 1 rkl valkoista misoa (Clearspring-merkkistä on valkoisenakin) ripaus suolaa ½ sitruunan mehu 0,3 dl vettä ½ avokado pikkutomaatteja kalamataoliiveja jotain tuoreyrttiä tai villivihanneksia Valmistus:
Laita pinjansiemenet, vesi, sitruunamehu, miso, kurkuma ja suola tehosekoittimeen. Surauta tahnasta melko sileää. Pientä rakeisuutta saa jäädäkin.
Pilko tomaatit, oliivit ja avokado. Lisää puolet tahnan joukkoon ja jätä puolet koristeluun.
Lusikoi tahna endiivinlehtiin.
Laita päälle koristeeksi yrttejä/villivihanneksia, tomaattia ja oliivia.
Kerroin aikaisemmin, että postaisin tänään myös perunasalaattini reseptin. Mutta oho, unohdin hankkia kaiken muun paitsi perunat. Siksi tässä ei ole nyt perunasalaattikuvaa. Voin kuitenkin suositella vankkaan kokemukseen nojaten. Olen tehnyt tätä nimenomaista perunasalaattia vuodesta toiseen ja niin varmaan tulen tekemään. Maailman tappiin asti. Kokeile, josko tästä olisi sinullekin vapputraditioksi.
Sekoita oliiviöljy,
balsamiviinietikka, sinappi ja timjami sauvasekoittimella ja lisää suola sekä
pippuri.
Laita perunalohkot tarjoiluastiaan ja lisää omana kuutioituna. Kaada
kastike päälle. Sekoita hyvin ja ripottele päälle kaprikset sekä hienonnettu ruohosipuli.
Voit tarjota lämpimänä tahi kylmänä. Maku kehittyy, kun annat
maustua jääkaapissa tunnin.
Munkkien uppopaisto alkoi
ajatuksena tökkiä ja pähkäilin munkkien uunissa paistamisen mahdollisuutta.
Ihan moukan tuurilla silmiini osui lähikaupassa (Valintatalossa) kuuden kolon donitsivuoka.
Seitsemän euron sijoitus vuokaan tuntui vieläpä kohtuulliselta.
En ole koskaan tehnyt donitseja,
joten turvauduin veganisoimaan vuoan mukana tulleen reseptin. Kuorrutukseksi
tein valkosuklaata. Toco on suklaassa tuomassa kermaisuutta. Suklaan lisäksi
sillä saa vaikka smoothiesta kermaisen unelman. Jauhetta on myynnissä
esimerkiksi Ruohonjuuressa ja joissakin luontaistuotekaupoissa.
Donitsivuoka on tämän näköinen kapine.
Loppuksi mojova donitsivitsi:
Englannin kielioppitunnilla
tapahtunutta…
Englannin opettaja: ”If ”can’t” is
short for ”cannot”, what is ”Don’t” short for?
Oppilas: Doughnut?
Ehheheh.
Valkosuklaa-turkinpippuridonitsit
12 kpl
50 g vegaanista margariinia (esim.
tummansinistä keijua)
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 – 1 ½ dl kasvimaitoa (esim.
manteli- tai kauramaitoa. Itse käytin tätä. K-supermarkettien valikoimissa on.)
Sekoita omassa kulhossaan jauhot,
leivinjauhe ja suola.
Lisää jauhoseos ja maito
vuoroerissä taikinaan.
Lisää vaniljauutetta.
Sekoita tasaiseksi.
Voitele donitsipelti kevyesti.
Pursota taikina pursottimella
vuokiin. Paisuvat muuten uunissa, että ihan täyteen taikinaa ei niitä
syvennyksiä kannata laittaa.
Paista 200 asteessa uunin
keskitasolla noin 15 minuuttia.
Kippaa lautaselle.
Tee toinen paistokierros.
Muista peittää donitsit, etteivät
kovettuisi. Kuorruta donitsit, kun ne ovat jäähtyneet.
Tee kuorrutus. Sulata kaakaovoi
kattilassa hellalla. Sekoita tomusokeri, toco ja suola keskenään. Lisää sulanut
kaakaovoi ja vaniljauute. Vispaa vispilällä tasaiseksi.
Päällystä donitsit kuorrutuksella ja ripottele päälle turkinpippurirouhetta.
Pohjois-Thaimaassa sijaitseva Chiang Mai on kasvissyöjän mekka. Siellä olen tällaisen ruuan saanut kymmenen vuotta sitten. Aika lähtemätön kokemus, sillä olen sitä mieltä, että tässä on esimerkillisen vappumenyyn pääruoka. Vaikka nälkävuoden mittainen ainesosalista ja valmistusohjeet saattavat nostattaa hikeä, kannattaa rauhassa huomioida, että monet aineksista on aika peruskamaa. Seitanin valmistusohjeesta saamme kiittää Chocochili-blogin Elinaa. Teen seitanin just niin kuin Elina sanoo ja avot, paras koostumus evö.
Seitankebakot, sataykastike ja kurkkuchilipikkelssi ½ ananas Seitantaikinaan: 2,5 dl gluteenijauhoja 1,25 dl gramjauhoja (kikhernejauhoja) 1 tl savupaprikajauhetta 2 tl soijakastiketta 1,5 dl vettä Keitinliemi: n. 1,5 l vettä 2 kasvisliemikuutiota 0,25 dl soijakastiketta 0,25 dl balsamicoa Seitanin marinadiin: ½ dl limemehua (= n. 2 limeä) ½ dl soijakastiketta ½ dl oliiviöljyä 1 rkl ruokosokeria 1 tl curryjauhetta 1 tl jauhettua korianteria 1 tl valkosipulijauhetta/rouhetta tai 1 valkosipulin kynsi 1 tl sipulijauhetta/rouhetta tai pari ihan pieneksi hienonnettu shallottisipulia 1 tl kurkumaa 1 tl kuivattua sitruunaruohoa tai hienoiksi viipaleiksi vedettyä tuoretta sitruunaruohoa ½-1 vartta ½ tl juustokuminaa Sataykastikkeeseen: 2,5 dl paahdettuja maapähkinöitä 0,8 dl vettä 2 puristettua valkosipulin kynttä 4 rkl soijakastiketta 2 rkl oliiviöljyä 1-2 rkl ruokosokeria 1 rkl raastettua inkivääriä 2 limen mehu 2 chiliä 1 tl jauhettua korianteria 2 dl kookosmaitoa Kurkkuchilipikkelssiin: 1,2 dl riisiviinietikkaa 1/2 kurkku 1 pieni punainen sipuli 2 rkl vettä 1 rkl ruokosokeria 2 punaista chilipaprikaa ¼ tl suolaa Valmistus:
Tee ensin seitan. Sekoita kuivat aineet yhdessä kulhossa ja nesteet toisessa.
Sekoita neste kuiviin aineisiin esim. haarukalla.
Vaivaa taikinaa, kunnes siihen alkaa muodostumaan sitkoa. Jos taikina meinaa tarttua alustaan kiinni, kastele kädet vedellä ja jatka vaivaamista. Rullaile taikinasta pötkö ja leikkaa viipaloi se. Voit leikata viipaleita pienemmäksi tai painella niitä hiukan litteämmiksi. Huomioi, että ne turpoavat reilusti keittäessä. (Älä säilytä seitanviipaleita pöydällä päällekkäin, sillä ne tarttuvat toisiinsa kiinni.)
Kiehauta keitinliemi.
Tiputtele palat yksitellen kiehuvaan liemeen. Keitä noin puoli tuntia ja kaada liemi pois. Seitan on nyt valmista marinoitavaksi.
Sekoita marinadiaineet riittävän isossa kulhossa keskenään. Leikkaa hieman jäähtynyt seitan noin 2 x 2 cm kokoisiksi paloiksi ja sekoita ne huolellisesti marinadin kanssa. Anna maustua huoneen lämmössä muutaman tunnin tai jääkaapissa yön yli.
Laita puutikut likoamaan.
Tee sitten kurkkuchilipikkelssi. Halkaise kurkunpuolikas pitkittäissuunnassa neljään osaan ja viipaloi ne.
Poista chileistä päät ja taputtele irtosiemenet ulos ja heitä ne menemään. viipaloi chilit ohuiksi renkaiksi.
Kuutioi sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi.
Sekoita kiehuvan kuumaan veteen sokeri, viinietikka ja suola.
Sekoita kaikki keskenään ja laita jääkaappiin viilenemään. Tarjoillaan kylmänä.
Tee sitten sataykastike. Paahda pähkinät kuivalla pannulla 4-5 minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan, etteivät kärtsää. Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja blendaa tasaiseksi. Lisää vettä tai kookosmaitoa, mikäli haluat juoksevampaa. Jos haluat suolaisempaa, lisää soijakastiketta. Jos haluat vähemmän suolaista, lisää limemehua. Tulisuutta saat lisäämällä chiliä, makeutta sokerilla. Tarjoile lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.
Kokoa sitten vartaan seitanpaloista ja ananaspaloista. Lorota loppu marinadi vartaiden päälle. Grillaa, laita uuniin grillivastuksien alle, paista parilapannulla, valurautapannulla, teflonilla… Kunhan on riittävän iso halkaisijaltaan. (Minä väänsin uunin 200 asteeseen ja laitoin vastuksien alle kymmeneksi minuutiksi, käänsin kerran.
Tarjoile sataykastike ja kurkkuchilipikkelssi omissa tarjoilukulhoissaan. Laita mukaan vielä sitruunalohkoja.
Tuo vanha pakanallinen kevään juhla, vappu, on minun suosikkejani. Ennen muinoin Suomessa vietettiin toukokuun alussa Hela-nimistä keväänsaapumisen juhlaa. Silloin tanssittiin, laulettiin ja juotiin olutta ja simaa. Asiaan kuului kokkojen polttaminen ja hillitön mekastus, joilla ajettiin pahat henget ja noidat veks.
Tervetuloa vaan kevät! Lupaan metelöidä! Vaikka kevään merkkejä on ilmassa, vappupiknik on varmaankin mukavuussyistä sisätiloissa.
Ruokalistaksi voi kaavailla esimerkiksi tämän suuntaista:
Muistin ihan viime tingassa
laittaa vappusimat pöhisemään. Tykkään simasta, vaikka sen sokerimäärän pelkkä
ajattelu saa jo hampaat tippumaan suusta. Sitruunamehua puristaessani muistin
erään toisen sitruunaisen juoman, joka sopii työväen juhlan juomaksi kuin vappunenä
päähän! Palestiinalaisten virkistävä kirpistävä sitruunalimonadi!
Tässä kesäjuoma, joka on vappujuomanakin verraton!
Edellisen työni vuoksi matkustelin
monta kertaa vuodessa Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla. Huuhdoin
aavikon pölyt useamman kerran limonadilla alas ja tein samalla muutaman huomion.
Juomaan
pitää käyttää vahvaa minttua, jonka maku on siis perinteistä minttua
voimakkaampi. (Järvikylän yrttivalikoimasta sitä ainakin löytyy.)
Jääpalat
laimentavat drinksua siinä määrin, että pieni ylimakeuttaminen aluksi on
lopputuloksen kannalta harkittava ajatus.
Jos haluat virittää juoman
parhaimmilleen, lisää 1 teelusikallinen appelsiininkukkavettä.
Palestiinalainen sitruunalimonadi
1 litra
1 l vettä
2 sitruunaa
1 lime
1 ruukullinen vahvaa minttua (vain
lehdet)
4-7 rkl ruokosokeria
(1 tl appelsiininkukkavettä)
Valmistus:
Purista sitrushedelmien mehu.
Lisää ja liuota mehuun sokeri.
Kaada sokerimehu blenderiin ja
lisää mintunlehdet.
Hurauta lehdet pieneksi.
Lisää litra vettä ja sekoita taas.
Laita tunniksi jääkaappiin.
Tarkista makeus ennen tarjoilua.
Aikamatkaaja 90-luvulta laskeutui rakkaiden kaasojeni
eteen. Joku voisi luulla, että karppauksen kultavuosina olisi epätrendikästä hekumoida
voileipäkakulla, mutta väärin. Me taputimme ensin kiivaasti hyljeläpsytyksiä ja
sitten haarukoimme kakun naamaan viimeistä murua myöten. Punajuurikeiton kanssa
kokonaisuus oli juuri sopivan täyttävä.
Kevään kekkereille!
Täytteet, hernetahna ja paahdettu paprika-porkkanatahna,
ovat muuten makoisia levitteinäkin. Voileipäkakun idiksenä on, että hernetahna on kirpeän raikas ja paprika-porkkanatahna tulinen. Tarkasta itse vihreässä tahnassa sitruunan tarve ja punaisessa tahnassa chilin tarve. Lisää/vähennä oman mielesi mukaan.
Voileipäkakku, en kyllästy sinuun koskaan! Love is old, love is new, love is all, and love is
you!
P.S. Kaasot valittavat roikkuvansa löysässä hirressä,
kun minä ja Virallinen Valvoja ei osata päättää hääpäivää. Jotta heidän
kiinnostuksensa ei lopahtaisi määrittelemättömänä ajankohtana epämääräisenä häämöttäviin
häihin, yritettävä lienee harjoittaa tulevaisuudensuunnittelua pikapuoliin.
Hernetahna: kaikki ainekset jauhetaan monitoimikoneella
tai sauvasekoittimille tahnaksi.
Paprika-porkkanatahna: Kuori ja viipaloi porkkanat.
Halkaise paprikat ja poista siemenet. Laita paprikat uunin pellille pintapuoli
ylöspäin. Lisää porkkanaviipaleet. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja suolaa.
Paahda kasviksia 225 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes ovat kypsiä ja
himppusen tummentuneita. Lisää ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella
tahnaksi. Lisää öljyä ja mausteita, jos tarvis.
Voileipäkakun kokoaminen: Vuoraa pitkänmallinen leipävuoka kelmulla ja jätä
laidan yli riittävästi ylimääräistä, jotta saat taitettua ne sitten kakun
päälle.
Aseta vaaleita ja tummia leipäviipaleita sekä täytteitä
vuorotellen kerroksiin. Asettele leivät niin, ettei jää rakoja. Jokainen kerros
kannattaa sipaista melko ohuelti majoneesilla ja sitten laittaa täyte. Laita yhteen
tai kahteen väliin ituja ja hieman rucolaa.
Kun olet ladellut leivät ja täytteet vuokaan, painele
kakkua tiiviiksi.
Käännä kelmu kakun päälle ja aseta jotain painoksi
(esim. kasa ruokalusikoita).
Laita vuorokaudeksi jääkaappiin vetäytymään ja
kostumaan.
Kun laitat voileipäkakun tarjolle, laita
tarjoilulautanen vuoan päälle ja humps, käännä kakku oikeinpäin.
Tässä on vegepihvi, joka on helppo muotoilla ja pysyy
kasassa! Muuta mainospuhetta ei tarvitakaan.
Pähkinät, mantelit ja siemenet ovat pihvien koossa pitävä voima.
Pihvien perustaikina on varsin yksinkertainen. Kunhan ennakoi
sen tekemisen, jotta saa pähkinät ja siemenet ajoissa likoamaan.
Pistä pihvi burgerin tai bagelin väliin ja sujauta
seuraksi tuorepinaattia, tomaattia ja vegemajoneesia. Tai syö sellaisenaan bataattiranskisten,
salaatin tai muiden vihanneksien kanssa. Pistä päälle keko paistettuja sieniä
tai vaikka guacamolea.
Pähkinä-hamppupihvit
5 kpl
Pihvien perusmassa:
1 dl liotettuja pekaani—tai saksanpähkinöitä
1,5 dl liotettuja manteleita
1, 25 dl liotettuja hampunsiemeniä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl kookosöljyä
1 rkl soijakastiketta
(vettä)
Maustaminen:
Valitse pihveihin haluamasi mausteet.
Tässä muutama idea, joista yhdistelemällä saat burgereista sellaiset kuin itse
haluat.
-oreganoa,
basilikaa, timjamia, salviaa tai muita yrttejä
-raastettuja
tai hyvin hyvin pieneksi hienonnettuja vihanneksia
Valmistus:
Liota pähkinöitä, manteleita ja hampunsiemeniä
yön yli.
Valitse haluamasi mausteet. Ole mausteiden suhteen reilukätinen. Maistele,
jotta tulee sopivasti.
Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen
ja jauha tasaiseksi massaksi. Lisää vettä lirutellen, että massa on kosteaa,
muttei läpimärkää.
Muotoile kämmenien välissä
pihveiksi.
Nämä pihvit voi tarjoilla raakana,
mutta kypsennettynä ovat mielestäni parhaimmillaan. Uunissa 175 asteessa
paistuvat mukavasti. Kyttää uunin ikkunasta tilannetta vartin päästä. Minulla
meni 20 minuuttia kypsymiseen, mutta aika aina vaihtelee pihvien koosta ja
paksuudesta riippuen. Voit paistaa myös pannulla.
Sain Veikeä Verso-blogin Paulalta haasteen, jossa tulisi
kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. Se sopiikin tälle päivälle oikein
hyvin! Reseptipostausta kun ei tämän päivän safkailuista irtoa, vai miten
olisi: Ranskalaiset ketsupilla. Kiitos vaan Paulalle!
Randomjuttuja siis. Mitään rajausta kun ei ole ja ruoka-asioista
tulee kirjoitettua muutenkin, yritän keksiä sellaisia asioita itsestäni, jotka eivät
liity ruokaan. Todistellakseni, että mielessäni liikkuu muutakin kuin seuraava
ateria.
Kuten pelin henki on, heitän saman haasteen eteenpäin
kahdeksalle seuraavalle. En skannaillut, oletteko saanut saman haasteen
toisaalta. Pahoittelen, jos tämä teillä on jo pyörinyt.
Nonniin, täältä pesee: 8 satunnaista asiaa minusta
satunnaisessa järjestyksessä:
1. Minulla on aina useampi kirja kierroksessa, joita
sitten luen fiiliksen mukaan. Yöpöydällä on tällä hetkellä kirjat
kansanparannuksesta, suomalaisesta äärioikeistosta ja J.K Ihalaisesta. Ihailen sitä
tyyliä ja muotoa, millä runous ryöppyää Ihalaisesta. Samalla se hänen vaihtoehtoinen
maankamaralla kuljailu on tosi kiinnostavaa. Kuuntelepa vaikka tätä samalla kun
luet loppuun:
2. Olen koko tämän vuoden vaatteidenostolakossa. Uusia
vaatteita en osta, mutta kirpparikuteita voi tarpeeseen hankkia. Tähän asti on
mennyt kivutta. Samaan syssyyn lopetin myös naistenlehtien lukemisen. Niistä
kun jää monesti vähän vajaa olo. Ikään kuin tarvitsisi ensin kaikenlaista
muodikasta, meikkiä ja asustetta, että voisi olla onnellinen, kaunis ja
pidetty.
3. Olen siirtynyt kahvinkittaajasta tee-enthuusiastiksi
pari vuotta sitten. Aloin kiinnittää huomiota haudutuslämpötiloihin ja –aikaan,
ja oho, teen maailma avautui. Valkoisessa, vihreässä, oolongissa, mustassa ja
puerhteessä riittää testailemista, kun on maustamattomat ja maustetut, eri
aikoina poimitut, on Yunnanista, on Hanuanin maakunnasta… ymmärtänet pointtini.
Sitten voit fiilaroida tätä Teen seitsemää sääntöä:
”Järjestele hiilet veden kuumentamista varten
Asettele kukat kuten ne ovat niityllä.
Luo kesällä viileyttä, talvella lämpöä.
Unohda aika.
Valmistaudu sateen varalle.
Osoita suurta huomiota jokaiselle vieraalle.” Sen Rikyu
(1533-1591)
4. Minulla oli kauan sitten täydellinen polkupyörä. Sen
nimi oli Teurastaja. Sitten se pöllittiin. Nyt on Huuto.netissä aikalailla
identtinen vehje myynnissä. Jos saan sen kotiutettua, annan sille nimeksi
Kostaja.
5. Lapsena perheen kanssa tehdyistä lapinmatkoista jäi mieleen
matkamuistona hankitut poronsarvet, jotka niskassa piti istua autossa. Ikkunalasin
takana velloi pahantahtoinen mäkäräisparvi. Virallisen Valvojan kanssa tehtiin
viime kesänä autoreissu lappiin, Pohjois-Norjaan ja Lofooteille. Viitasaaren
kohdalla vanhan Escorttimme pakoputkesta jo tunki jotain peruukin näköistä
materiaa. Siinä töllisteltiin sitä kädet taskuissa ja tosissamme pohdittiin, että
onko jonkun hipin päältä ajettu. Rikkinäisestä pakoputkesta huolimatta, matka
oli niin ihana, että lähdemme ensi kesäkin.
6. Meidän eteismatolla on yleensä aina joku lehmänlonkka
poikittain. Lapinkoira-Lallin eväitä. Virallisen Valvojan kanssa tottuneesti
hypätään yli, mutta vieraita saattaa säväyttää.
7. Ostoboikotit ovat yksi minun käyttämistäni keinoista vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Minulle on esimerkiksi tärkeää puolustaa palestiinalaisten ihmisoikeuksien toteutumista ja rauhaa Palestiinaan. Siksi en osta israelilaisia tuotteita niin kauan, kun Israel jatkaa palestiinalaisalueiden miehittämistä ja palestiinalaisten
oikeuksien polkemista. Shalom!
8. Pääsin mukaan yhteen kaupunkiviljelijäporukkaan! Näissä laareissa vihannekset pian viheriöi. Tunnistaako joku paikan?
Lalli kävi tarkastamassa tilukset.
Sellaiset horinat tällä kertaa. Todella tajunnanvirtaa.
Elämän tosiseikkoja: salaateissa pitää ehdottomasti
olla vaihtelua. Mitään mielikuvituksen äärirajoilla tapahtuvaa ponnistelua en
tarkoita. Harvemmin käytetty raaka-aine silloin tällöin vie väistämättä uusille, ennestään tutkimattomille poluille. Luomufenkoli lähti matkaan eräästä ruokakaupasta
aika halpaan hintaan. Johan tuli kurkun suurkuluttajan salaattiin säpinää.
Lisukkeeksi, alkusalaatiksi, välipalaksi tai ateriaksi, kuinka vaan.
Fenkoli muistuttaa jollain tapaa pulskistunutta varsiselleriä,
mutta maultaan se on selleriä makeampi ja himppusen lakritsinen tai anismainen.
Etenkin raakana. Sisimmät osat on parhaita ja ulkoinen kuori kuituisempi.
Fenkolin sisältämillä eteerisillä öljyillä on
tulehdusta edistäviä vaikutuksia. Mutta se, mistä itse erityisesti fenkolia
kiittelen, on sen ruoansulatusta ja kaikenlaisia vatsanväänteitä hoitavat
ominaisuudet. Fenkoli on kaveri.
Jos minulla ei olisi ollut voileipäkakun värkkäilystä
jäänyttä chilimajoneesia kaapissa, olisin saattanut korvata sen
sitruunamehulla, sitruunankuoriraasteella, oliiviöljyllä, suolalla ja
pippurilla. Tilliäkään minulla ei ollut, mutta vissisti se kuuluu tähän. Tein
salaatin ihan tuosta vaan pikkuvälipalaksi. Ison nälän taltutukseen lisäisin
tattarin jyviä liotettuna tai idätettynä tai keitettynä. Asettelisin soijakastikkeella maustetulle tattaripedille
keon fenkolikurkkusalaattia ja pökräisin onnesta.
Tässä vielä tattarin liotus/idätysohje, jos joku miettii: Pese
tattarinsiemenet useassa kylmässä vedessä ja yhdessä miltei kiehuvankuumassa
vedessä, huuhtele lopuksi kylmässä vedessä. Tämä siksi, että vaaleanpunainen
terveydelle haitallinen fagopyriini pitää huuhdella tattarista pois. Liota 10–20
minuuttia ja idätä noin 24 tuntia.
Fenkolikurkkusalaatti
1 fenkoli
1 kurkku
285 g (1 pahvipurkillinen) kikherneitä
280 g (1 pahvipurkillinen) maissia
3 rkl chilimajoneesia (Plamil)
sitruunapippuria
kapriksia
tilliä
Valmistus:
Halkaise fenkoli ja poista kova kanta. Huuhtele hyvin.
Viipaloi fenkoli tosi ohuiksi pitkittäissuuntaisiksi suikaleiksi.
Jos sinulla on mandoliini, suikaloi sillä.
Poista kurkusta päät ja vetele juustohöylällä
pitkittäissuunnassa viipaleiksi. Leikkaa pitkät viipaleet neljään osaan.
Sekoita isossa salaattikulhossa fenkolit, kurkut,
maissit ja kikherneet keskenään ja lisää chilimajoneesi.
Pistä jokaisen annoksen päälle tilliä, teelusikallinen
kapriksia ja ripaus sitruunapippuria.
Punajuuren valttikortteina ovat sen silmiä hivelevä, purppurainen väri ja mehevä maku. Maltillinen määrä kookosta pehmentää soseutetun punajuuren
samettiseksi, mutta ei varasta näytöstä päätähdeltä. Kaneli ja muut
lämmittävät mausteet tuovat juureksen luontaisen makeuden rinnalle toisenlaista
syvyyttä. Ja tilkka balsamicoa huolehtii siitä, että keitossa on miltei
huomaamattomasti hapokkuutta terävöittämässä muita makuja.
Punajuurikeitto ja voileipäkakku kelpasivat perjantaina kavereille.
Olen kerran erheytynyt tekemään keittoa
säilykepunajuurista. Koko homma meni reisille niiden etikkaisuuden takia.
Opinjyvänä siis: kannattaa ehdottomasti käyttää säilömättömiä punajuuria.
Nuoret vastakorjatut punajuuret ovat nopeita kypsymään, mutta talven yli
varastoidut tarvitsevat pidemmän kypsentämisajan. Varastoinnin aikana sokeri on
muuttunut tärkkelykseksi ja tehnyt niistä kovempia. Talvipunajuuren pitkähkö
keittoaika kuluu kuitenkin kirjaa lukiessa hujauksessa.
Haaveilen nykyään melkein päivittäin omasta
viljelyspalstasta. Jos minulla sellainen
on tulevana kesänä, punajuurikas tulee paistattelemaan näillä sivuilla useasti.
Monikäyttöisenä siitä saa raasteita, risottoja, patoja, muhennoksia, keittoja,
laatikoita ja pihvejä. Se sopii hyvin myös marinoitavaksi. Punajuurikas tykkää
sellerin, palsternakan, piparjuuren ja vahvojen yrttien seurasta (esim.
timjami, oregano, salvia ja rosmariini). Ja hapokkuus tosiaan raikastaa
punajuuren makeaa ominaismakua (kokeile viinietikkaa, sitruunaa, omenaa tai
puolukkaa).
Punajuurisosekeitto
4:lle
1 kg punajuuria
1 isohko sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk kasvikermaa
70 g (1/3 pkt) kookoskermatiivistettä = Creamed Coconut
1 ½ rkl balsamiviinietikkaa
1 tl korianteria
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl kanelia
kasvisliemijauhetta
vettä
kookosöljyä paistamiseen
ruususuolaa
ripaus mustapippuria
ripaus yrttisekoitusta (Toscana, Provencale tms.)
Valmistus:
Esikeitä punajuuret kypsiksi. Punajuuret kannattaa keittää
kuorineen ja juurineen, koska silloin väri ei karkaa. Kypsyminen vie reilun
tunnin. Jäähdytä
ensin ja kuori sitten. .
Keitetyistä punajuurista kuori irtoaa helposti käsin tai juuresveitsen avulla. Pilko vielä lohkoiksi.
Sulata ruokalusikallinen kookosöljyä kattilassa ja kuullota
siinä kuutioitu sipuli. Lisää hetken päästä pilkottu valkosipuli.
Lisää punajuuret ja mausteet kattilaan. Pyöräyttele
muutaman kerran puuhaarukalla.
Lisää vettä sen verran, että punajuuret peittyvät.
Laita sekaan kookoskermatiiviste.
Keittele n. 15 minuuttia ja soseuta sen jälkeen
sauvasekoittimella mahdollisimman samettiseksi.
Laita kattila takaisin liedelle ja lisää kasvikerma. Jos
sosekeittosi on kovin paksua, ohenna tilkalla vettä. Lisää nyt myös balsamiviinietikkaa,
kasvisliemijauhetta, suolaa ja pippuria vähitellen kunnes makunystyräsi ovat
tyytyväisiä. Laita yrttisekoitusta pari hyppysellistä sekaan.
Sammuta levy ja anna keiton makujen vielä tasaantua
noin 10 minuuttia. Hämmennä pari kertaa.
Tarjoillaan tuoreen leivän tai voileipäkakun kanssa.
Elävän ravinnon pateet ja murekkeet ovat täyttävää, mutta
helposti sulavaa ja kevyen olon jättävää ruokaa. Itse en mieti aktiivisesti eri ruoka-aineiden kaloreita ja ravintopitoisuuksia.
Jos vaan malttan hetken aikaa kuulostella sisäisiä viestejä, useimmiten intuitio
ohjaa kohti korkean ravintotiheyden ja kroppani tarvitsemien ravintoaineiden
äärelle. Tosin varmaan yhtä usein mieliteot johtavat hullutuksiin, joihin ei
olisi kannattanut lähteä. Tämä auringonkukansiemenistä syntynyt paté on yhtä
lailla mielitekojeni kohde kuin elämänvoiman lähde. Win-win.
Ilmielävää valkuaista ja hyviä kasvisrasvoja.
Proteiinirikkaan pateen valmistus on tärkeää aloittaa taikomalla
ensin siemenet eläviksi ja helposti sulaviksi liottamalla ja idättämällä ne. Näin
saat hyvästä superhyvää. Kun siemen aloittaa itämisen se aktivoituu ja muuntaa itsensä
sinun kroppasi rakennusaineeksi. Rasvat ja proteiinit alkavat muuttua
rasvahapoiksi, hiilihydraateiksi, aminohapoiksi ja sokereiksi, entsyymit
aktivoituvat ja lisääntyvät. Ja se siemenen pienenpieni iduntynkä antaa sinulle
vielä klorofylliä, joka pitää akkusi käynnissä.
Suukka auki, tässä tulee kantoraketti.
Siemenet ovat valkuaisainepitoisuudeltaan
verrannollisia eläimen lihaan. Ne ovat ns. rakentavia ruoka-aineita, jotka
sopivat passelisti yhteen vihannesten kanssa. Patee on sen verran tuffia
tavaraa, että leivän levitteeksi se ei minusta sovi. Ainakin ne, joilla on
samanlainen herkästi möksähtävä pakki kuin minulla, kannattaa välttää
yhdistämästä siemenpateeta tärkkelyksiin. Sitäkin paremmin voit tehdä
salaatinlehdistä siemenpateella ja iduilla täytettyjä nyyttejä tai rullia. Minä
tykkään myös laittaa pateeta varsisellerin koveralle puolelle. Kun varren
pilkkoo muutamaan osaan, saa sopivan kokoisia suupaloja.
Idätetyt auringonkukansiemenet on hyvä syödä pois vuorokauden
sisällä.
Auringonkukkapaté
2 dl liotettuja ja idätettyjä auringonkukansiemeniä
1 pienen sitruunan mehu
0,4-0,5 dl vettä (mitä tehokkaampi tehosekoitin, sen
vähemmän vettä se vaatii pyörittääkseen siemenmassaa)
1 ½ rkl soijakastiketta
1 valkosipulinkynsi
½ tl kurkumaa
Jos haluat: yrttejä
Valmistus:
Auringonkukansiemenien liotus ja idätys
Laita siemenet astiaan ja laske päälle runsaasti vettä.
Liota 5-8 tuntia.
Huuhdo siemenet hyvin runsaalla vedellä.
Laita siemenet lasipurkkiin, viritä suuaukkoon harso
tms. ja käännä astia siten, että vesi pääsee valumaan pois. Anna siemenien itää
puoli vuorokautta. Kääntele purkkia pariin otteeseen siinä välissä. Älä idätä
liian kauan, ovat herkkiä pilaantumaan.
Sen jälkeen…
Pistä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna palaa.
Auta lusikalla välillä, jos meinaa jäädä paljon kokonaisia siemeniä.
Ideaalikoostumus on hieman rouheinen, muttei liian kokkareinen.