torstai 30. toukokuuta 2013

Detox-snack: Edamamet inkiväärillä

Edamamepavut ovat kovassa suosiossa Pata <3 Kattilan vaikutuspiirissä. Nuoret, vihreät soijapavut poimitaan Suomessa pakastealtaasta. Sieltä niitä saa joko kuorineen päivineen tai kuorittuna. Ihania kaikki tyynni.

Tähän on tultu: pavunhimo!

Edamamepapuja voi syödä sellaisenaan, suolavedessä 4-5 minuuttia keitettynä. Paloissa olevien papujen päälle voi ripotella sormisuolaa ja vaan imeskellä pehmeät pavut palkojen sisältä suuhun. Ne pullahtelevat huulien välistä kielelle kuin liukuhihnalta. Papuja voi myös käyttää salaateissa ja monenmoisissa resepteissä. Makunsa puolesta ehdotonta hittiainesta.

Meikäläisen detoxaus-viikko meinasi lähteä sivuluisuun Virallisen Valvojan hankkiman chilisuklaan viekoitellessa, mutta edamamet, pikkusuolaisina, taltuttivat naposteluhimotuksen. Hakekaa omanne! Helsinkiläisille edamamet myy ainakin Hakaniemen Aseatic Trading, japanikauppa Tokyokan, Stockmann ja Ruohonjuuri.

Detox-snack: Edamamet inkiväärillä

1 pss (300g) kuorittuja edamamepapuja
1 dl mungpavun ituja
½ chilipalko
2 cm tuoretta inkivääriä raastettuna
1 valkosipulinkynsi
laatusuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä


  1. Kiehauta pavut kevyesti suolatussa vedessä viipaloidun chilin kanssa (4-5 min).
  2. Kuumenna öljy paistinpannulla.
  3. Paistele kevyesti miedolla lämmöllä raastettu inkivääri. Lisää parin minuutin kuluttua puristettu valkosipuli.
  4. Varo ettei valkosipuli kärtsähdä eli pidä inkivääri-valkosipuli liikkeessä ja lämpö pienellä.
  5. Kun pavut ovat kiehuneet kaada vesi pois ja lisää pavut chileineen paistin pannulle. 
  6. Pyörittele ainekset sekaisin.
  7. Lisää mungpavun idut ja sammuta hella. Ripottele päälle suolaa ja rouhi mustapippuria.
  8. Mene rauhalliseen paikkaan ja pohdiskele zeniläisiä sananlaskuja, kuten:


  • Millainen ääni kuuluu yhden käden taputuksesta?
  • Mikset vain istu alas ja ole hiljaa? 
  • Pilko puita. Kanna vettä.


tiistai 28. toukokuuta 2013

Marinoidut voikukannuput

Voikukannuput ovat herkkuja pikkupalleroisia salaatin joukossa. Olen kokeillut tänä vuonna niitä muutamassa erilaisessa marinadissa. Tällaisen tein eilen. Nupuissa on ihana koostumus ja kesäfiilistä, joka tarttuu!

Nuppu & kaverit

Kun olet kerännyt nuput, käsittele ne heti ja laita marinadiin, etteivät ehdi avautumaan huoneenlämmössä. Nuput on tarkoitettu syötäväksi napakoina. (Jotkut ryöppäävät nuppuja suolavedessä minuutin. En ole itse niin tehnyt, mutta tiedoksesi, että sellainenkin optio on.)

Marinoidut voikukannuput

1 1/2 dl voikukan nuppuja 
½ rkl oliiviöljyä
2 tl balsamicoa
2 tl Braggia, tamaria tai soijakastiketta
puolikas sipuli oikein pieneksi hienonnettuna
1 ½ tl hienoksi raastettua inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 tl kuivattua timjamia

Valmistus:

  1. Poista nuppujen pikkulehdet ja huuhtele hyvin.
  2. Laita ne astiaan kaikkien aineksien kanssa.
  3. Sekoita.
  4. Anna maustua jääkaapissa yön yli.


Detox-keitto: Porkkana-inkivääri

Olen jo monena vuotena tehnyt jonkunlaisen puhdistuskuurin silloin, kun kehon on uskaltanut kaivaa toppakerroksien alta päivänvaloon. Parikymppisenä olin ankara itselleni,tein liian pitkiä nestepaastoja ja kamomillalla terästettyjä suolihuuhteluita. Salaa ehdottomalta itseltäni lipesin kirjakauppoihin lukemaan keittokirjoja kuolaa leualla. Sen jälkeen menin kotiin ja join vesilasillisen. Joskus vasta kolmenkympin korvilla ymmärsin, ettei kehon sisäisen puhdistuksen tarvitse ajaa ihmistä kuin nälkäistä sutta konditorioiden lasivitriineihin kiinni, ihan vaan kakkuja ja leivonnaisia tuijottamaan. 


Raakakeitto,  helppo tehdä, helpompi syödä.


Kevät on kehon kevätsiivoukselle mitä sopivinta aikaa. Kaupoissa on riittävä valikoima tuoreita, luomulaatuisia kasviksia ja hedelmiä smoothieta ja mehuja varten. Lisäksi luonnon villejä vihreyksiä voi hyödyntää monella tavalla. 

Joka vuotuisella detoxilla haluan tsempata elimistöäni hankkiutumaan eroon haitallisista ja tarpeettomista aineista ja palautumaan mahdollisimman lähelle sen luonnollista toimintaa. Ruoansulatuselimistö saa lomaa samalla, kun keskitytään suoliston hoitoon ja puhdistuselimistön avustamiseen.Olen huomannut muun muassa energisyyden lisääntyvän, olon keventyvän ja yleisen hyväntuulisuuden lisääntyvän.

Nyt todellakin hyötyisin pienestä sisäisestä ja ulkoisesta elvytyksestä. Viimeiset neljä kuukautta näkyy ja tuntuu. Siksipä olen tämän viikon itse suunnittelemallani detox-kuurilla. Hanna Skyttän kirja Detox – Puhdista kehosi haitta-aineista on toiminut isona inspiraationa ja olen saanut kirjasta paljon uutta tietoa.

Skyttän kirjasta ovat peräisin nämä muutamat detox-kuureille ominaiset pääperiaatteet, joita noudatan:

  1. Elimistö nesteytetään aamulla kunnolla. 
  2. Päivän mittaan pistellään alas mahdollisimman emäksistä ravintoa, josta noin 70 % olisi ainakin raakaravintoa/elävää ravintoa. Ateriat ovat simppeleitä, jotta ne sulavat vatsassa paremmin. 
  3. Nikotiinin, alkoholin, kemikaalit, kofeiinin, sokerin ja stressin tiedetään rasittavan kehoa siinä määrin, että ne diskataan elämästä vähintään puhdistuskuurin ajaksi.  

Minulla on päiväohjelmassa löysät raamit. En ole suunnitellut aterioita pitkälle etukäteen. Mutta näillä linjoilla mennään:

  • Aineenvaihdunnan herättävä juoma
  • Aamiaiseksi vihersmoothie, tuorepuuro tai elävän ravinnon keitto
  • Yrttiteetä, vihannesmehua
  • Lounaaksi keitto tai salaatti
  • Yrttiteetä
  • Päivälliseksi proteiinipitoisempi ateria, missä mukana runsaasti salaattia
  • Iltapalaksi vihannesmehua, mantelimaitoa, teetä tms.

Aikeissa on kasata koko viikon kuurista ohjeet, mutta teen sen kuitenkin myöhemmin.  Tällä viikolla jaan nämä päivän parhaimmat.

Kuurin ensimmäinen päivä meni leikiten. Mitä nyt huitelin päivän muualla ja yksi ateria jäi välistä. Huomenna skarpimpana! Tämä keitto on nopea ja upea. Eikä tarvitse olla puhdistuskuurilla tykätäkseen hyvästä: Virallisen valvojan kommentti: " Hyvä pohja, loistavasti maustettu."

Detox-keitto: Porkkana-inkivääri 
kahdelle

2 porkkanaa
1 kourallinen cashewpähkinöitä
1 cm pala tuoretta inkivääriä 
1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 tl valkoista misoa
0,4 dl tuoreita basilikan lehtiä
½ tl curryjauhetta
½ tl cayennepippuria
½ tl kurkumaa
vettä

Keiton päälle:
oluthiivahiutaleita
tuoreyrttejä


  1. Liota pähkinöitä muutama tunti. 
  2. Pilko porkkanat ja laita ne sekä kaikki muutkin ainekset tehosekoittimeen. Lisää vesi sekaan hieman lämmitettynä, ei kiehuvana. 
  3. Blendaa ainekset keskenään. 
  4. Ripottele päälle oluthiivahiutaleita ja jotain tuoreyrttiä. Esimerkiksi persilja sopii mahtavasti.


lauantai 25. toukokuuta 2013

Nokkosspanakopita


Tämän kesän ykkössuolapala on kreikkalainen spanakopita, joka on perinteisesti pinaatilla ja fetajuustolla täytetty rapisevakuorinen filopiiras. Vegaanisessa keittiössä feta korvaantuu tietenkin marinoidulla tofulla ja pinaatin päihittää näinä kesän kuukausina nokkonen. Viimeaikaisista resepteistä voi päätellä, että joku on hieman villiintynyt kasvien keräämiseen.


Viime viikolla en ehtinyt paljoa blogia päivittämään, koska oli niin paljon muuta kirjoittamista. Tarina juontaa juurensa vuoden vaihteeseen, jolloin jäin työttömäksi. Työskentelin isossa kehitysyhteistyöjärjestössä määräaikaisella sopimuksella. Vaikka siellä oli käynnissä organisaatiomuutos, olin tuudittautunut siihen uskoon, että sopimustani jatkettaisiin. Muutoksen tuulet puhalsivat kuitenkin kaikki määräaikaiset kilometritehtaalle. Uutisen kuuleminen oli veretseissauttava hetki, mutta pian alkoi tuntua oikeastaan vapauttavalta. Ylityötunteja oli plakkarissa ruhtinaallisesti, joten jäin suorilta ylityövapaille. Miten leppoisia ennen niin kaoottisista aamuista tulikaan: venyttelyä, koira aamulenkille, Hesari kannesta kanteen, hyvä aamupala...  Välillä taas otti päähän. Aijjettä, kenet ampuisin? Joinain päivinä tuntui vaan haikealta. En voinut enää jakaa päiviäni ihanien työkavereiden kanssa enkä saanut pitää huolta kovin rakkaaksi käyneestä työnkuvastani. Mutta missään vaiheessa työttömyys ei ole kuitenkaan saanut minua tuntemaan itseäni surkeaksi tai epäkelvoksi. Tosiasia on, että se on kuitenkin ihminen, joka tekee työtä, ei työ ihmistä. 

Työttömyyden alussa olin tikkana nakuttamassa itseäni takaisin uraputkeen. Mietin, mikä on mahdollista ja järkevää. Kävin monessa työhaastattelussakin, mutta harva minua oikeasti innosti.  Kysymys oli varmaankin halusta pyrkiä takaisin tutuntuntuiseen (Mikä sana! Suomen kieli <3) elämänrytmiin, vaikka tuollainen elämänmuutos olisi mitä parhain sauma kuulostella, mitä oikeasti haluaa.

Jossain takaraivossa kaihersi kaiken aikaa kiusallinen tietoisuus siitä, etten ollut saanut tehtyä graduani valmiiksi.  Työn ohessa moisen hulluiluun ei vaan ollut riittänyt paukkuja/motivaatiota/aikaa/ __________ (muu, mikä). Keskeneräinen gradu leijaili edessäni kuin heristävä sormi. Se osoitti syytellen, jos halusin käyttää aikani johonkin muuhun. 

Opinto-oikeuteni oli päättymässä kesällä, ja varmaan sen kylmän totuuden edessä sain valjastettua minusta löytyvän jääräpäisyyden hyötykäyttöön. Istuin viimeiset neljä kuukautta meidän ruokapöydän ääressä ja hieroin rillit hiessä näppäimistöä. Nyt olen mökkiytynyt, homeessa ja perseeni liiskana, mutta gradu on valmis. VALMIS! Satakuusi sivua todistusaineistoa siitä, että pienin askelin voi tehdä pitkän matkan.

Tuntuu äärimmäisen hyvältä saada päätökseen jotain, jota on repinyt perässään kuin henkistä kivirekeä. Tuon tavoitteen saavuttaminen ei itsessään mullista elämääni, mutta energiaa vapautuu moneen muuhun, voisin sanoa tärkeämpään, asiaan. Kuten piiraisiin! Hyvät naiset ja herrat, vilpittömästi voin sanoa, tämä nokkosspanakopita on lempipiiraani! 

Nokkosspanakopita
1 pellillinen

Tofun marinadi:
1 maustettu, kiinteä tofu (käytin tätä)
1 sitruuna
1 tl oreganoa
1 tl valkosipulijauhetta
½ tl suolaa

Spanakopita:
12 filotaikinalevyä
3 litraa nokkosen lehtiä, vuohenputkia ja maitohorsman lehtiä (2/3 nokkosta, 1/3 muita)
½ pkt vegaanijuustoa (itse käytin Redwoodin Pepperjackia, jota saa ainakin isoista K-marketeista)
1 sipuli
puoli nippua tilliä
puoli nippua persiljaa
1 ½ tl kuivattua piparminttua
1 tl kuivattua valkosipulia
1 tl kuivattua sipulia
1 tl toscanan yrttejä
2 tl balsamicoa
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä


  1. Kuutioi tofu pieneksi ja sekoita marinadi. Yhdistä.
  2. Huuhtele nokkosenlehdet, vuohenputket ja maitohorsman lehdet ja ryöppää runsaassa vedessä 5 minuuttia.
  3. Purista ylimääräinen vesi pois siivilässä ja pilko vihermassa leikkuulaudalla pieneksi.
  4. Kuutioi sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä paistokasarissa.
  5. Lisää villivihannekset pannulle ja paistele kevyesti muutama minuutti.
  6. Lisää kaikki loput ainekset, myös marinoitu tofu ja raastettu juusto, täyteseokseen ja nosta pannu hellalta.
  7. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
  8. Vuoraa laidallinen uunipelti leivinpaperilla.
  9. Laita ensimmäinen filotaikinalevy pellille ja voitele ohuesti oliiviöljyllä. Lisää toinen levy ja voitele kevyesti. Jatka samaan tapaan, kunnes pohjalla on kuusi levyä.
  10. Levitä täyte tasaisesti pellille ja päällystä se kuudella filolevyllä (voidellen jokaisen levyn erikseen, kuten pohjankin kanssa).
  11. Pirskottele vettä piiraan päälle, etteivät levyt käpristy
  12. Paista uunissa 30–35 minuuttia. 


lauantai 18. toukokuuta 2013

Nokkoskeitto *DeLuxe*

Kaupunkimaastossa saa usein ensin löytöretkeillä hieman, ennen kuin sellaiset apajat löytyvät, mistä uskaltaa kerätä. En halua keräillä kovin läheltä teitä, minkä vuoksi pitää mennä isoille viheralueille ja metsiin. Siellä taas on joukoittain koiranulkoiluttajia, joten polkujen varsiltakaan ei kannata poimia. Keräilijä hortoilee siis vaikeakulkuiseen pöpelikköön ja toivoo löytävänsä jotain syötäväksi kelpaavaa.


Wild thing, you make my heart sing!


Tänä keväänä olen viimein bongannut hyvät nokkospuskat melko läheltä kotia. Nokkosta on siksi näkynyt lautasella viime päivinä monessa muodossa: pastakastikkeena, muhennoksena ja keittona. 

Tämä nokkoskeitto esimerkiksi on sellainen soppa, jolla voi elvistellä villiruokaa tuntemattomien seurassa. Maku on edelleen ”terveellisen vihreä”, mutta kevyellä ja raikkaalla tavalla, ei sellaisella AIV-rehu tyyppisellä tavalla.

Nokkoskeiton resepti (ei-vegaanisena) oli muutama vuosi sitten Vihreässä Langassa. Kiitos Saara Törmälle inspiratsuunista!

No niin, menkäähän mettään (ja muistakaa hanskat & sakset)!

Nokkoskeitto
4 annosta

2 kourallista ryöpättyjä nokkosia
2 rkl öljyä
1 sipuli
½ dl vehnäjauhoja
8 dl kasvimaitoa
2 dl kasvikermaa
200 g (1 pussi) pakasteherneitä
4 tl kasvisliemijauhetta
noin 1 tl suolaa
1 tl piparminttua
¼ tl mustapippuria
1 dl tilliä silputtuna
1 rkl luomusitruunan mehua

  1. Poimi nokkoset. (Nuorista nokkosista voi käyttää koko kasvin, varttuneemmista n. seitsemän senttiä kasvin kärjestä.)
  2. Ryöppää nokkosia viitisen minuuttia ja valuta vesi pois.
  3. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä kuutioitu sipuli.
  4. Lisää vehnäjauhot ja sekoita kunnolla. Lisää maito, kerma ja kasvisliemi.
  5. Anna kiehahtaa.
  6. Lisää nokkoset, herneet, piparminttu ja pippuri.
  7. Soseuta keitto ja kuumenna taas.
  8. Lisää keiton sekaan silputtu tilli ja sitruunamehu.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Nokkostofu


Otin nokkosesta mittaa. Olin kerrankin varautunut hanskoilla ja saksilla ja sain mukaani sievoisen rautaisannoksen (nokkosessa on pinaattiin verrattuna rautaa ja vitamiineja yli seitsenkertainen määrä!). Nämä nokkospalat ovat ensimmäinen yritykseni, mikä osaltaan selittää tuon räjähtäneen ulkonäön. Maun puolesta kaikki on mallikkaasti kohdillaan!


Näitä ei ole leivitetty. Onnistuvat hyvin siis myös ilman jauhoja.
Vieraita varten piipertäisin nokkosen tofupalojen ympärille, mutta muuten kannattaa siihen menevä aika pistää ennemmin vaikka puolison suukotteluun. Leivitysvaihe ei siis ole mikään ehdottomuus, vaan marinoidut tofupalat ja marinoitu nokkonen voidaan paistaa erikseen pannulla ja lopuksi yhdistää keskenään.


Tällainen kuorma kutistuu pariin desiin ryöppäyksen jälkeen.




Nokkosesta kerätään sen kärki, eli noin 7cm latvasta ja irrallisia latvuslehtiä. Juuri nyt nokkonen on vielä pieni ja pehmytvartinen, että pussiin voi napata koko kasvin. Huuhtele nokkonen hyvin kotona ja esikäsittele sitä ryöppäämällä noin viisi minuuttia.

Nokkostofu
20 pientä palaa alkupalaksi

2 dl kiehautettua nokkosta
marinadi:
1 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua piparminttua
1 rkl punaviinietikkaa
½ tl suolaa
leivitykseen:
½ dl vehnäjauhoja
1/2 sitruuna

1 pkt (n. 250g) kiinteää tofua
marinadi:
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl kuivattua oreganoa
½ tl paprikajauhetta
½ tl hienoa merisuolaa

Valmistus:


  1. Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, oregano, suola ja paprikajauhe kulhossa.
  2. Kuivaa tofusta huolella nesteet talouspaperilla, kuutioi se (siivuta ensin kymmenen osaan ja puolita ne) ja lisää marinadiin.
  3. Marinoi ainakin pari tuntia ja sekoittele välillä.
  4. Kiehauta nokkosta viitisen minuuttia ja valuta keitinvesi hyvin pois. 
  5. Laita nokkonen kulhoon ja lisää suola, viinietikka, öljy ja piparminttu.
  6. Marinoi yhtä kauan kuin tofua.
  7. Rullaile nokkosta tofupalojen ympärille ja valele tofupalat sitruunalla juuri ennen leivittämistä.
  8. Paista kuumassa öljyssä noin 5 minuuttia molemmin puolin
  9. TAI paista marinoidut tofupalat ja pilkottu ja marinoitu nokkonen erikseen pannuilla ja yhdistä lopuksi.
  10. Tarjoile kuumana ja purista vielä sitruunamehua päälle!


perjantai 10. toukokuuta 2013

Kermainen sienikeitto


Kun ruokakaapin pimeimmästä nurkasta useamman sedimenttikerroksen alta pistää yhtä äkkiä esiin purkillinen kuivattuja suppilovahveroita, lähtee villivihannesintoilija laukka-askelin kohti siankärsämöesiintymiä. Siankärsämö on oivallinen lisä salaatinkastikkeisiin ja salaatteihin, mutta ruuanlaitossa käytän sitä eniten sieniruokiin. Yhdessä rakuunan kanssa kärsämö aateloi erityisesti metsäsienet.
Sienikeitto piristyy pikantin siankärsämön ansiosta.

Justiinsahan tämä kevät haparoi alkuun ja jo nyt ovat pientareet vihreänä syömistä. Siankärsämöä kerätään niiden kukinta-aikaan asti. Kärsämöt pukkaavat valkoista kukkaa kesäkuun loppupuolella eikä lehtiä sitten enää viitsi syödä. Kukintoja kai voisi syödä, mutta se on minulta kokeilematta. Huomio kamomilla- ja pujoallergikot, siankärsämö ei ole valitettavasti hyväksi teille. Se saattaa aiheuttaa allergista ihottumaa.


Havainnekuva. Näit ne o.

Kasvia tapaa pihamailla, niityillä, metsissä… noh, kaikkialla. Sen pikkulehtien hieman kirpsakka maku on joidenkin mielestä tosi vahva, joten ensikertalaisten on järkevää tutustua siankärsämöön hillitysti. Kannattaa kokeilla pienellä määrällä vaikka leivän päälle silputtuna. Siankärsämö on mainio villivihannes eikä ryytimäisyys ole kertaakaan ollut vielä minulle liikaa. Siankärsämö ei ole kuitenkaan sellainen vihannes, jota kannattaisi ahmia kuormakaupalla. Ennemminkin miellän sen maustekasviksi ja käytän kuten mitä tahansa tuoreyrttiä. 

Kun keräät ahkerasti ennen juhannusta, saat sitä säilöön talven tarpeisiin kuivaten tai pakastaen. Kasvi on monikäyttöinen myös kasviparannuksessa. Sitä on käytetty vaivaan sun toiseenkin, mutta yleisimmin haavaumien parantamisessa. Verenvuoto hyytyy lehtiä ensin hieromalla ja sitten haavaan painamalla. Väinämöinen hutaisi itseään kirveellä polveen ja lääkitsi itseään siankärsämöllä. Saattoi olla Kalevalavale. Minä sanoisin, että mikäli on kirves jalassa, kannattaa harkita jotain kärsämön lehteä jämerämpää.

Siankärsämön nuorista kuivatuista kukista ja lehdistä saa teetä, jolla voi edistää ruuansulatusta ja maksan toimintaa. Kansanlääkinnässä kasvia on käytetty myös kuukautiskipujen lievittäjänä, influenssaan ja vatsakipuihin.

Itse en ole käyttänyt kasvia muuta kuin ruokana, enkä näitä lääkinnällisiä vaikutuksia ole erityisesti tarkkaillut. Kuten ruuanlaitossa ei myöskään rohdoksena kannata käyttää liiallisesti, ei ainakaan sisäisesti. Isoina määrin kasvi saattaa aiheuttaa huimausta ja vatsakipuja.

Kermainen sienikeitto
3 annosta

4 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
9 dl vettä
2 dl kasvipohjaista kermaa
1 rkl jauhoja suurustukseen (esim. täysjyvävehnäjauhoja)
4 tl kasvisliemijauhetta
35 siankärsämöä (pieniä ja nuoria. Käytä isompia huomattavasti vähemmän.)
1 tl rakuunaa
½ tl meiramia
rouhittua mustapippuria
öljyä

Valmistus:


  1. Liota kuivattuja sieniä pari tuntia vähäisessä vesimäärässä, että pehmenevät.
  2. Kun sienet ovat lionneet tarpeeksi, ala keiton tekoon.
  3. Kuutioi sipuli pieneksi ja kuullota sitä kattilassa öljyssä. 
  4. Lisää murskatut valkosipulin kynnet ja kuullota hiukka lisää.
  5. Kaada sienien liotusvesi talteen ja lisää kattilaan ensin sienet ilman nestettä.
  6. Sekoittele sienet ja sipuli yhteen.
  7. Lisää vehnäjauhot ja sekoita ne kunnolla sienisipuliseokseen.
  8. Lisää 5 dl vettä ja kasvisliemi.
  9. Anna porista 15 minuuttia.
  10. Lisää loppu vesi, kerma, mustapippuri, yrtit ja pieneksi hienonnetut siankärsämöt.
  11. Keittele pienellä lämmöllä vielä 20 minuuttia.
  12. Turauta sauvasekoittimella, mutta jätä keittoon vähän epätasaisuutta.
  13. Nosta levyltä ja anna makujen tasaantua 10 minuuttia.


tiistai 7. toukokuuta 2013

Vuohenputkilettuset


Taas on pusikossa suhissut. Keräsin lisää vuohenputkea, kun halusin edellisen päivityksen päätteeksi tehdä ehdan esimerkin vuohenputken käytöstä arkisessa ruuanlaitossa. Näiden lettujen teko on nopeaa ja lopputulos lipsmacking. Itse käytän lettupannua, kun pienet lettuset on helppo kääntää. Tarina kuitenkin kertoo, että homma onnistuu näppäriltä tyypeiltä ihan tavallisella paistinpannullakin.
15 minuutissa valmista!
Kovimman hinnan näistä letuista on maksanut hiljainen yhtiömieheni Lalli-koira. Vuohenputkilaitumilta palattuamme huomasin punkin kiipeilevän Lallin poskikarvoissa. Vuodet ovat opettaneet, että näillä seuduin punkkikolonnat viihtyvät ja himokkaasti verta etsiskelevät. Laitoin samoin tein koiralle punkinestotippoja ja siitä se syöksykiito hulluuteen lähti. Lalli sai siitä perhanan punkkimyrkystä kaamean kutinan. Susi hyörää ja pyörää ympyrää ja yrittää kuoriutua nahoistaan. Puree itseään, rapsuttaa vimmatusti, ryttää mattoja, hankaa seiniä. Jos vielä huomenna on sama meininki, tulee lääkärireissu. Hirveetä kamaa tuo Bayvantic.

Ja sitten leikkaus takaisin lettuihin. 

Vuohenputkilettuset
8 pikkulettua

1 dl kikherne- eli gramjauhoja
1,5 dl vettä
1 kourallinen tuoretta vuohenputkea
1 rkl vegaanista punaista pestoa (esim. Saclàn Pesto Pomodori Secchi & Aglio)
½ tl suolaa
½ tl jauhettua inkivääriä
öljyä voiteluun

Valmistus:


  1. Hienonna pienet vuohenputken lehdet todella hienoksi silpuksi. 
  2. Sekoita jauhot, pesto, suola, inkivääri ja vuohenputkisilppu keskenään kulhossa.
  3. Lisää vesi vispilällä vispaten.
  4. Sekoita taikina hyvin.
  5. Kuumenna lettupannu ja voitele kolot kevyesti (vaikka talouspaperin avulla pyöritellen) öljyllä.
  6. Lorauta taikinaa koloihin.
  7. Paista kullankeltaiseksi toiselta puolelta, käännä lastan avulla ja paista toinen puoli. Nopeaa on, joten pidä vahtia.
  8. Tarjoile esimerkiksi vuohenputken, tomaatin, avokadon, yön yli liotettujen saksanpähkinöiden ja oliivien kanssa luksusaamiaiseksi.


lauantai 4. toukokuuta 2013

Rikkaruohoa suuhun


Aloitin villivihannesten keräämisen, eli kansankielellä hortoilun, neljä vuotta sitten. Keräilyrepertuaarini ei ole kovin laaja, koska A) en tunnista kovin monia kasveja ja B) asun sellaisilla huudeilla, minkä läheisyydestä löytyy tiettyjä kasveja. Vuohenputki on ollut alusta asti runsaimmin keräämäni villivihannes, koska A) tunnistan sen ja B) sitä on joka paikassa. Mutta myös, koska C) sen maku on kokonaisvaltaisen täydellinen. Sitä mukaa, kun olen runsaammin syönyt villiä vihreää, kaupan lehtisalaatti on alkanut maistua suussani pliisummalle. Villivihanneksissa on voimakkaampi elämän maku. 



Tervetuloa ja tervemenoa tämän kevään ekat vuohenputket! 
Vuohenputki valtaa helposti laajoja alueita joutomailla, pihanperukoilla ja pellonpientareilla. Kunnon vuohenputki-invaasio ei jätä tilaa juuri muille kasveille. Puutarhassa ei kannata alkaa kiukuttelemaan kasville ja sen maanalaisille rönsyille, senkus syöt vaan sen pois. Täällä Etelä-Suomessa se on erittäin yleinen. Satoa saa niin paljon kun kotiin jaksaa kantaa. Ja nyt toukokuussa on juuri se aika, jolloin villijahti alkaa!

Vuohenputket ovat juuri nyt parhaimmillaan: pikkuisia ja lehdet aukeamaisillaan. Isoina ne ovat jo kuituisempia, sitkeämpiä ja väkevämpiä. Vuohenputkea voi käyttää sellaisenaan tai kypsennettynä. Kaikkein helpoin tapa on heittää vuohenputket salaattiin tai laittaa leivän päälle. Kypsennettynä sille voi ideoida käyttöä esimerkiksi resepteistä, joissa on käytetty pinaattia. Vuohenputki on muhennosten, keittojen, suolaisten piiraiden ja pastakastikkeiden kasvi. Se tekee myös ruokaisista letuista ja pannareista huippumaukkaita. 

Koska vuohenputki on ilmaista, todella maukasta ja helppoa kerätä, sitä kannattaa pistää talvea varten myös pakastimeen. Tee ennen pakastamista nopea kiehautus tai freesaus. Voit myös kuivata sitä mausteeksi tai teekäyttöön.

Vuohenputkea on viljelty keskiajan munkkiluostareissa. Munkit käyttivät vuohenputkea ruokana ja rohtona. Rohtokäytössä se on ollut erityisesti kihti-, iskias- ja nivelkipujen lievittäjä. Esimerkiksi kolottava varvas on saatettu kääriä murskattujen vuohenputkenlehtien sisään. Lisäksi kasvin sanotaan lisäävän virtsaneritystä ja siten auttavan virtsarakkovaivoihin.

Ennen kuin kirmaat vuohenputken perään, lukaise vielä tunnistamisohjeet ja villivihannesten keräilyyn yleisesti liittyvät ohjeet.


Älä sotke vuohenputkea ja myrkkykeisoa keskenään:


Vuohenputki, yes!                                                     (Lähde: Yrttiwiki.hipit.fi)

Myrkkykeiso, no no!                               (Lähde: species.wikimedia.org)

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin kasveihin. Sen varsi on ontto ja putkimainen. Kukkivan vuohenputken kukat ovat valkoisia tai vihreänvalkoisia. Kasvin lehdet ovat kolmihaaraiset ja lehdykät epäsymmetriset. Lehtien väri on heleänvihreä. Kasvin tunnistamisessa kannattaa muistaa ”pyhä kolminaisuus”-sääntö: vuohenputken varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme epäsymmetristä lehdykkää. Sarjakukkaisiin kuuluu myös hieman samannäköinen, mutta kovin myrkyllinen myrkkykeiso, joka esiintyy erityisesti järvien ja lampien mutarannoilla ja muissa vetisissä paikoissa.

Loistavia villivihanneksien poimintapaikkoja ovat luomupellot. Maanomistajat yleensä pitävät siitä, että joku käy kitkemässä rikkaruohoja pelloilta, mutta muista kysyä lupa. Itse kerään ihan kaupunkiolosuhteissa, hoitamattomilta maa-alueilta, tyhjiltä tonteilta, metsien liepeiltä ja niin edelleen. Tungen itseni aina mahdollisimman vaikeakulkuiseen paikkaan välttääkseni koiranulkoiluttajien tallaamat polut. Älä kerää liian lähellä maantietä (50–100 metrin hajurako) tai paikoissa, missä on käytetty keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Myös teollisuuslaitosten, lantaloiden ja epämääräisten dumbbauspaikkojen läheltä ei pidä kerätä. 

Sitten paperipussi kainaloon ja sadonkorjuuseen!

P.S. Lapsille ja aikuisille suunnattu Villiinny villivihanneksiin oli ensimmäinen hankkimani alan kirja. Siitä on peräisin moni tämän postauksen tieto. Kivinen, Raija (2005). Villiinny villivihanneksiin. Lasten Keskus. 105 s.