lauantai 10. elokuuta 2013

Parsakaalia inkivääri-valkosipulikastikkeessa

Onko teille käynyt niin, että joku tajuttoman hyvä, toisen tekemä ruoka on jäänyt kummittelemaan? Sitä kahlaa nettiä vimmalla ja koettaa löytää reseptiä, joka materialisoisi makumuistiin vangiksi jääneen haamun uudelleen lautaselle. Muistelen haikeudella erästäkin raakamokka-appelsiinikakkua ja etsin hyppysiini taikaa, jolla valmistetaan se juuri oikeanlainen vegaaninen tiramisu. Monta yritystä on takana myös kiinahenkisen valkosipuli-inkiväärikastikkeen kanssa.


Wokki ja kiireinen kokki selviävät tästä alle kymmenessä minuutissa.

Olin vuonna 2002 töissä nudistikylpylässä, Brightonissa missäpä muualla. Tehtäviini kuului kaikenlainen yleinen hääräys vastaanottotiskin takana, mistä myös pienimuotoista evästä sai ostaa. Respakahvion ruuat olivat sorttia paahtoleipä marmeladilla ja oxo-lihalientä, joita aataminasuiset miehet (niin, naisiahan ei siellä käynyt) tilailivat huikopalakseen. 

Yksi työkavereistani oli kiinalainen mimmi, jolla oli aina hyvännäköiset eväät matkassa. Itse mussutin työpaikan paahtoleipäpussista nälkääni. Kerran tyypillä oli eväsrasiassaan vegaanista ruokaa, jota ystävällismielisesti (säälistä?) tarjosi minulle. Se oli parsakaalia erittäin yksikertaisesti inkiväärisuikaleiden, valkosipulimurskan ja soijakastikkeen vauhdittamassa soossissa. Nuo maut kietoutuivat suloisesti kieleni ympärille ja muistan sen vielä elävästi.

Olen varma siitä, että kastike on maailman yksinkertaisin tehdä ja raaka-aineet ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Jostain syystä en vain saa sitä oikeaa makua enkä koostumusta aikaiseksi, vaikka hyvää onkin joka kerta tullut. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää, monen monta kiinalaista ”parsakaalia inkivääri-valkosipulikastikkeessa”- reseptiä on kokeiltu. Olisiko tyyppi livauttanut natriumglutamaattia sekaan?

Tällä kertaa käytin myös misoa parsakaalin maustamisessa. Ne jotka rakastavat inkiväärin, valkosipulin ja chilin yhdistelmää, tulevat ahmimaan kokonaisen parsakaalin yksin. Tämä ruoka toimii lisukkeena tai pääruokana. Keittele parsakaalin kanssa riisiä, spelttiä tai vastaavaa. 

Näin se käy:

Parsakaalia inkivääri-valkosipulikastikkeella

1 parsakaali
2 valkosipulin kynttä
½ - 1 punaista chiliä
raastettua inkivääriä oman maun mukaan
1 rkl misotahnaa (shiro miso on tähän ykkönen)
braggia tai soijakastiketta
n. 1 dl vettä
öljyä paistamiseen


  1. Kiehauta wokkipannussa pieni tilkka vettä.
  2. Laita palasiksi pilkottu parsakaali kiehumaan viideksi minuutiksi. Huom. Vesi ei peitä parsan paloja kokonaan.
  3. Kaada vesi pois ja kuivaa pannu.
  4. Laita n. 1 tl öljyä wokkiin ja kuumenna.
  5. Lisää raastettu inkivääri, puristettu valkosipuli ja viipaloitu chili.
  6. Sekoittele koko ajan ja lisää tilkka vettä öljyn kadottua.
  7. Jatka veden lisäämistä aina pienissä määrissä, kunnes olet paistellut aromeja parisen minuuttia.
  8. Lisää pannulle misotahna ja taas tilkka vettä. Lisää aina vettä sitä mukaa, kun koostumus on liian tönkköä. Kastikemäärän tulee kuitenkin olla pieni, eli älä laita vettä liiaksi.
  9. Sekoita ihan tasaiseksi ja ota levy pois päältä.
  10. Lisää braggia tai soijakastiketta vähän. Huomaa, että misotahnassa on suolaa, mutta sen määrä vaihtelee merkistä riippuen. Itselle ½ rkl braggia riitti tosi hyvin.
  11. Kun kaikki ainekset on pannulla, sekoita vielä kunnolla, että kastike on tasaista. Lisää parsakaalinpalat ja kääntele niitä pannulla niin, että maustuvat yltä päältä.
  12. Syö ja ajattele samalla nudistikylpylän keski-ikäisiä karvaisia miehiä.


tiistai 6. elokuuta 2013

Vietnamin inspiroimaa: Edamame-tempe-salaattia

Leikin vähän, että nyt ollaan Vietnamissa ja sen johdosta tässä nyt astetta tujumpi salaatti. Kastike on makujen riemuparaati. Tämä on salaatti niille, joita chili ja muut voimakkaat maut vetävät puoleensa.Tulisuusaste ei ole kuitenkaan mitenkään kohtuuton.

Chilin lempeä litsari vasten pullalla pyöristettyä poskea.

Savustettua tempeä ja edamamet ostin Ruohonjuuresta. Edamameja saa myös Aasia-kaupoista. Edamamet ovat hillittömän hyviä, mutta voit ihan vallan mainiosti korvata ne vaikka tuoreilla härkäpavuilla. Myös tempe voi olla jotain savustamatonta tai voit vaihtaa sen kokonaan tofuksi. Muista silloin panostaa enemmän sen marinointiin.

Bongasin salaatin reseptin (lihaisan version) Maku-lehdestä, mutta tohinoissani en katsonut, mikä numero oli. Jollei ollut uusin, niin vähintäänkin tuore.

Edamame-tempe-salaattia

100 g savustettua tempeä + tilkka Braggia, tamaria tai soijakastiketta
1 pss kuorittuja edamamepapuja
350 g kiinankaalia tai valkokaalia
1 porkkana
1 rkl tuoretta minttua
tuoretta korianteria
pähkinöitä ja/tai siemeniä

Kastike:
2 chilipalkoa
3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl ruokosokeria
1 rkl riisiviinietikka
1 limen mehu
3 rkl Braggia, tamaria tai soijakastiketta
3 rkl oliiviöljyä

Valmistus:

  1. Kuutioi tempe ja laita se astiaan marinoitumaan Bragg-tilkkasen (myös soija- ja tamarikastike käyvät) kanssa.
  2. Keitä edamame papuja suolalla maustetussa vedessä 4 minuuttia ja huuhtele lopuksi kylmällä vedellä.
  3. Pilko kiinankaali ja porkkana suikaleiksi ja yhdistä mintun, papujen ja tempen kanssa.
  4. Sekoita seuraavaksi kastike: pilko sipuli, purista valkosipulinkynnet ja chilit. Lisää loput ainekset. Anna kastikkeen seisoa 5 minuuttia ennen kuin sekoitat sen salaatin joukkoon.
  5. Viimeistele korianterin lehdillä, pähkinöillä ja siemenillä.


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ranskalaiset pavut

Viime aikoina Pata sydän Kattila-blogiin on päädytty useasti hakusanoin, jotka liittyvät vihreisiin papuihin. Luetuin resepti onkin ollut Vihreät pavut italialaisittain. Onko tuo ihme, sillä pavut pukkaavat satoa parasta aikaa. Papuresepteille on nyt selkeää tilausta, joten pistetään jakoon yksi hyväksi todettu. 


French beans go french fries

Vihreät pavut uunissa ovat virkistävä vaihtoehto ranskanperunoille. Ole tarkkana, ettet ylisuolaa papuja tärviölle. Liika suola peittää pavun ihanaisen oman maun, terveisin nimimerkki "I did it (So you don't have to)". 

Vaihtelua saat, kun lisäät seesaminsiemeniä (ennen uunissa paistamista) tai vegaanista parmesaania tai ravintohiivahiutaleita (uunissa paistamisen jälkeen).

Ranskalaiset pavut
1-2 annosta

1 l (n.280g) vihreitä papuja
2 rkl oliiviöljyä
½ rkl valkosipulijauhetta
ripaus suolaa ja pippuria

Tarjoiluun:
1 lime

Valmistus:

  1. Pese pavut, kuivaa ne ja poista kovat kannat.
  2. Laita pavut isohkoon astiaan ja lisää mausteet.
  3. Peitä astia kannella ja hölskytä, että mausteet tarttuvat tasaisesti papujen pintaan.
  4. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 10 minuuttia. Nosta pelti ihan vastuksien lähelle ja paahda 2 minuuttia (käännä uunin katkaisijasta myös se vastuskuumennus päälle.).
  5. Tarjoile kuumana limemehulla terästettynä tai suosikkidippisi kera.


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Teriyakitofua ja sinappista retikkaraastetta

Retikka, tuo retiisin sukulainen, voi kasvaa puolimetriseksi mörssäriksi, mutta maultaan se on retiisiä muistuttava. Valkoinen kesäretikka toimii aasialaisten makujen kanssa hillittömän hyvin.

Teriyakilla marinoitu tofu vie kielen.
Olin muuten iloinen kuin hevoinen, kun Pata sydän Kattila sai vuorokaudessa yli sata tykkääjää uutukaisille Facebook-sivuilleen! Kerta kaikkiaan ihmetyttää, että tätä lukee muutkin kuin äitini. Tervetuloa joukkoon te uudet lukijat, ja terve taas te vanhat! Mahtavaa, että saan tuutata teille näitä vegaanireseptejä. Kokeilkaa, kommentoikaa ja kyselkää, on aina ihanaa kuulla teistä.

Tein teille tänään teriyakitofua ja sinappista retikkaraastetta. Tämä nopeatekoinen ruoka menee hyvin ihan arkisena salaattina tai vieraille näpäkkänä alkupalana.

Teriyakitofu

1 pkt savutofua
öljyä
Kastike: 
2 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta, braggia tai tamaria
4 rkl japanilaista riisiviinietikkaa (Mirin)
1 ½ ruokosokeria
1 tl valkosipulijauhetta

Valmistus:

  1. Kuivaa tofupala ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
  2. Kuumenna tilkka öljyä laakealla pannulla.
  3. Paista tofuviipaleet ensin toiselta puolelta kullanruskeiksi.
  4. Käännä ja kaada teriyakikastike viipaleiden päälle.
  5. Laita kansi päälle ja hauduttele kunnes neste on imeytynyt miltei täysin tofuun.

Sinappinen retikkaraaste
2 parikymmensenttistä pätkää valkoista retikkaa
1 ½ rkl Dijon-sinappia
pari hyppysellistä suolaa
rouhittua mustapippuria

Valmistus:

  1. Raasta retikat
  2. Laita raaste astiaan ja ripottele joukkoon suolaa
  3. Retikoista irtoaa usein paljon nestettä, jota kannattaa kaadella pois ennen viimeistä vaihetta, joka on:
  4. Lisää sinappi ja pippuri. Sekoita kaikki hyvin keskenään.
  5. Tarjoile raaste teriyakitofun kanssa.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Suklaajäätelö viidestä aineksesta

Banaani ja suklaa on makuyhdistelmänä vanha ja pettämätön. Sen lisäksi, että banaani raikastaa suklaajäätelöä hedelmäisyydellään, se toimii itse asiassa koko jäätelön koossa pitävänä voimana. Jäätelökonetta ei tarvita. Tässä reseptissä pähkinätahna ja paksu suklaalevite ovat mukana täyteläisyyden ja suklaajäätelössä tarvittavan dekadenssin saavuttamiseksi. Et kuitenkaan tarvitse niitä –välttämättä-, mutta lisää silloin joukkoon hienoksi raastettua tummaa suklaata ja yön yli lionneita pähkinöitä (macademia, cashew, hassel) tai manteleita. 


Se on chili-mansikkahilloa, vaikka sisälmyksiltä näyttääkin!

Kuten joku tarkkasilmäinen saattanee huomata, tein blogiin pieniä kosmeettisia muutoksia. Uuden bannerin ja taustan lisukkeeksi vasemmalta palkista löytyy esimerkiksi Facebook-kuvake, jota klikkaamalla päädyt Pata sydän Kattilan uudenkarheille facesivuille. Käy tykkäämässä ja mä lupaan, että mä tykkään susta! Lisäksi lisäsin viimeinkin listan blogeista, joita ihastellen seuraan. En siihen kyllä kaikkia saanut mukaan, kunhan verryttelynomaisesti lisäsin päällimmäisenä mieleen tulleet. Mikäli sinulla on kasvis/vegaani/raakaruoka/ekoelämä/tuunailu yms. blogi, vinkkaa siitä. Tutustun ehdottomasti!

Olen kuvankäsittelyhommissa ihan alkueläimen tasolla (ehkä ensi kerralla jo oikean kokoinen banneri…) ja hermot tuppaavat kuumentumaan. Onneksi oli tätä jäätelöä, jonka ansiosta pysyin coolina enkä hypännyt ikkunasta katuun. Tässä teille tämä resepti. Olkoon elämä täst’ edes vielä makeempaa kuin ennen.


Jäädytä banaanit viipaleina


Suklaajäätelö

3 jäädytettyä banaania
3 rkl tummasuklaalevitettä (esim. Plamil-merkkistä) tai vegaanista tummaa suklaata
2 rkl jotain pähkinätahnaa (mulla oli cashewpähkinätahnaa)
1 rkl kaakaojauhetta
½ tl vaniljauutetta


  1. Viipaloi banaanit ja levitä ne pakastepussiin tai laakean astian pohjalle siten etteivät ole kovin päällekkäin.
  2. Pakasta muutama tunti tai yön yli. Kunhan ovat kunnolla jäätyneet.
  3. Laita banaaniviipaleet ja muut ainekset yhteen ja soseuta samettisen tasaiseksi esim. tehosekoittimella, yleiskoneella tai sauvasekoittimella. Mitä heikompi moottori koneessa, sen pienemmissä erissä kannattaa tehdä.
  4. Nautitaan sisäisesti. 


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mansikka-kookospallot

Kookosta, jookosta?!






Tämä resepti on Chocochili- ja Veggieful-blogeihin kohdistetun tuotevakoilun tulosta. Chili-mansikkahillo on näissä oma kommervenkkini, mutta ei mitenkään välttämätön. Lopputuloksessa on hyvin vähän jäljellä tulisuutta ja mansikan makukin jäi kookoksen jalkoihin. Hillon olisi pitänyt olla enemmän hottia tähän tarkoitukseen. Itse asiassa hieman jäi kytemään ajatus, että suklaan voisi tulistaa minimaalisen pienillä chilihippusilla.

Chili-mansikkahillo on verraton hillo pannukakkujen, lettujen ja jäätelön kanssa. Tannisen chilinen mansikkahillo on mun aivan ehdoton suosikki. Olen myös tehnyt vastaavantyyppistä itse täältä kaivelemallani ohjeella.

Mansikka-kookospallot
n. 25 kpl

1,5 dl tomusokeria
 0,75 dl kookoskermaa (täysrasvaisen kookosmaidon paksu valkea osa, joka on tölkissä päällimmäisenä)
 0,5 tl bourbon vaniljaa
5 dl kookoshiutaleita
0,5 dl chili-mansikka tai mansikkahilloa
 150 g tummaa suklaata
 3-4 dl kookoshiutaleita pinnalle

Valmistus:
  1. Sekoita tomusokeri, kookoskerma hillo, vanilja-aromi ja kookoshiutaleet.
  2. Laita seos pakastimeen noin puoleksi tunniksi.
  3. Sulata suklaa varovasti vesihauteessa.
  4. Pyörittele kookosmassasta palloja.
  5. Pyöritä palloja suklaassa ja sen jälkeen vielä kookoshiutaleissa.
  6. Jähmetytä jääkaapissa.


torstai 18. heinäkuuta 2013

Lehtikaalin hieroskelua

Siihen nähden millainen helmi lehtikaali on vihannekseksi, sitä on luvattoman vaikea löytää kaupoista. Englannissa vietettyinä vuosina se kuului ostoskassin perusjuttuihin, mutta Suomessa hiipui pelkäksi muistoksi. Ravitsemuksellisesti loistavaa lehtikaalia soisi syövänsä useammin, minkä vuoksi siihen aina törmätessään tarraa tiukasti kiinni.


Lehtikaali, syyttä suotta niin harvinainen kaupoissamme.

Raakana lehtikaalin lehdet ovat hiukan kitkerää ja hampaille työlästä tavaraa. Sen vuoksi lehdet pehmitetään salaattia varten antamalla niille kunnon hieronta. Sitä varten tarvitset muutaman aineksen. Kaikkein yksinkertaisinta on käyttää vähän suolaa ja sitruunamehua, joiden avustuksella lehdet pehmentyvät. Suola ja sitruunamehun happo hajottavat lehtikaalin soluseinää, jolloin lehden rakenne pehmittyy ja makukin makeutuu.

Ota lehdistä ihan ensimmäiseksi lehtiruodit pois. Pilko lehdet pieneksi suupalan kokoiksi paloiksi joko veitsellä tai repien. Laita lehdet kulhoon suolaripauksen ja sitruunamehun kanssa. Yhteen lehtikaalipuskaan tarvitset vain ½ tl suolaa ja 1 rkl sitruunamehua. Anna kaalille kyytiä samaan tapaan kuin hieroisit kaverisi hartioita. Kyllä, kaalikin tarvitsee rentoutusta. 

Viiden minuutin hieronnan jälkeen kaalimäärä on kutistunut ja rakenne on pehmeämpi. Maistele kaalia, jotta tiedän, milloin lopettaa. Se on valmista kun se maistuu hieman makealle ja siitä irtoaa nestettä. Lisää oliiviöljy ja hiero se vielä hyvin lehtiin puristelemalla. Siinä se.

Tämän jälkeen voit lisäillä salaattiin muut haluamasi ainekset ja jonkun sortin kastikkeen. Alla kesäisiin grillailumeininkeihin sopiva vihreä lisukesalaatti:

Lehtikaalisalaatti kapriksilla 
neljälle

1 lehtikaali
4-5 rkl kapriksia
2 varhaissipulia varsineen
½ kurkku
1 kourallinen kuorellisia manteleita
suolaa

Kastike:
2 rkl maapähkinätahnaa (makeuttamatonta)
2 rkl siirappia
3 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
muutama pikkuhyppysellinen cayennepippuria
suolaa
mustapippuria

Valmistus:

  1. Laita mantelit likoamaan veteen edellisenä päivänä.
  2. Pese lehtikaali ja poista lehtiruodit.
  3. Pilko lehdet pieneksi ja laita ne kulhoon.
  4. Tee kastike pikkukipposessa.
  5. Kaada kastike lehtien sekaan ja hieroskele lehdet pehmeiksi kastikkeen kanssa (ks. ennen reseptiä oleva ohje).
  6. Huuhtele lionneet mantelit ja pyöräytä niihin hieman suolaa.
  7. Kun lehdet ovat pehmenneet (vaatii useamman minuutin hieronnan), pilko muut ainekset ja lisää ne joukkoon.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Kananmunatonta leivontaa

Kananmunia on käytetty pitkään leivonnassa ja vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne kasvipohjaiset aineet, joilla munat voi korvata. Hyvä uutinen onkin, että munat eivät ole ollenkaan niin tarpeellisia kuin monet leivontareseptit antavat ymmärtää. Tämän postauksen tarkoitus on koota yhteen yleisimmin leivonnassa käytetyt aineet, joilla onnistut leivonnassa ilman kananmunaa. 



Leivottaessa kananmunia käytetään enimmäkseen kuohkeuttajana, kohottajana, saostajana ja sitomaan muita aineita toisiinsa. Perinteisesti kakuissa, pannareissa, muffinsseissa ja kekseissä käytetään kananmunaa juuri noiden ominaisuuksiensa vuoksi. 

Tässä muutamia esimerkkejä kasvipohjaisista ruoka-aineista, joita voit käyttää kananmunan sijasta. Mittasuhteet ovat viitteellisiä.

I wish one day one chicken can't stand being a victim like all her ancestors any more. It's payback time gluttons!
- Mauro Gatti


Banaani: Muussattu banaani sopii hyvin sitovaksi aineeksi kosteisiin leivonnaisiin kuten muffinsseihin tai browneihin. Banaani toimii myös saostajana, mutta nostattavia vaikutuksia sillä ei ole, joten banaanin kanssa leivottaessa muista käyttää myös leivinjauhetta. Kolme ruokalusikallista muussattua banaania korvaa yhden munan. Banaanista jää makua, joten kannattaa käyttää sellaisissa ohjeissa, mihin banaanin maku sopii.

Omenasose: Toimii samalla tapaa kuin banaanisose. Kolme ruokalusikallista korvaa yhden munan. Käytä leivinjauhetta saadaksesi nostetta leipomukseesi.

Soijajogurtti: Noin 0,5 dl jogurttia korvaa yhden kananmunan. Toisin kuin hedelmäsoseet, vegaaninen jogurtti ei jätä makua itsestään. Siinä ei ole kohottavaa ominaisuutta, joten leivinjauhe hoitaa sen osuuden. 

Silken tofu: Noin puoli desiä sileäksi sekoitettua pehmeää tofua korvaa yhden munan. Sopii mainiosti kakkuihin, piirakoihin, mousseen ja vanukkaisiin.

Kikhernejauho eli gramjauho: Toimii sekä sitovana aineena että kohottajana. Yhden munan korvaa kolme ruokalusikallista jauhoja sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen vettä. Sekoita vesi ja jauhot keskenään hyvin sekaisin. Kikhernejauhoa löytyy mm. ekokaupoista.

Soijajauho, maissijauho & perunajauho:  1 rkl soijajauhoja sekoitettuna pariin ruokalusikalliseen vettä  korvaa yhden kananmunan.

Pellavansiemenet: Käytä yksi ruokalusikallinen (huolella) sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen vettä korvaamaan kananmuna leivissä, kekseissä ja muissa leivonnaisissa, missä on vähän rouheisempi koostumus.

Agar Agar: Tämä on merilevästä tehty kasvipohjainen hyytelöimisaine, jota voi käyttää esimerkiksi hyytelöihin ja juustokakkuihin.

Rasvainen kookosmaito (full-fat): Paksua ja rasvaista kookosmaitoa voidaan käyttää korvaamaan kananmunan keltuainen. Jäätelöissä vatkattu munankeltuainen antaa rakennetta ja paksuutta jäätelömassaan. Kookosmaidolla voit korvata sekä munan että kerman. Määrä riippuu reseptistäsi.

Cashewpähkinät: Cashewpähkinöitä liotetaan muutama tunti, jonka jälkeen ne hurautetaan tehosekoittimella tasaiseksi kermaksi. Pähkinät ovat salainen ainesosa, joka ei paljastu mausta. Käytetään korvaamaan munan keltuaiset. Sopivat mainiosti mm. juustokakkuihin, jäätelöön ja kermaisiin täytteisiin.

Onko muita kikkakolmosia hihassa? 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Malja mansikkamehua eksentrikoille!

Tuore mansikka on niin verraton käsite, että sen jatkojalostaminen suuntaan tai toiseen tuntuu puolirikolliselta toiminnalta. Olen kuitenkin aina ollut kova tyttö lipittämään mehuja. Mansikkamehu oli suosikki eritoten lapsena, nykyään lisäilen mukaan myös raparperia. 

Tein ja join omat mehuni jo pari viikkoa sitten. En koskaan saanut kuvaa aikaiseksi. Siihen on kuitenkin syynsä, miksi tämä mehuresepti kuuluu ehdottomasti tähän päivään. Tässä ensin blogin virallinen osuus, sen jälkeen muu oheisaineisto:

Mansikkamehu
1 litra laimennettavaa mehua

2 l mansikoita   
5 dl vettä
3 dl sokeria

Valmistus:

  1. Puhdista mansikat ja laita kattilaan veden kanssa. Kiehuta niitä 10 minuuttia. Litistele mansikoita kattilan reunaan kiehumisen aikana.
  2. Kaada mehu tiukkasilmäisen siivilän läpi toiseen astiaan. Älä painele marjoja siivilän läpi tai saat mehuusi sakkaa.
  3. Laita mehu takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeri.
  4. Kiehauta ja kuori samalla vaahtoa mehun pinnalta.
  5. Pullota mehu pestyihin pulloihin ja sulje korkki. Säilytetään viileässä.


HUOM! Valmiista mehusta tulee laimennettavaa, mutta veden suhde selviää kulloinkin vain testailemalla ja makunystyröihin luottaen.

No niin, seuraavaksi tämän päivän tutkimusretkeilyyn!


Elis Sinistön Villa Mehu
Mehutie 100 me

”Onnellisinta on olla onnellinen”. Sanat leijuvat kuin tähtipöly satumaisessa Villa Mehussa. Aika on pysähtynyt, mutta elämäntaitelija Elis Sinistön (1912–2004) veikeä energia kuitenkin liukuu kierrätetyistä materiaaleista tehdyissä pikkurakennuksissa. 

Metsän keskellä Kirkkonummen Veklahdessa on rinnakkainen todellisuus. Se on manifestaatio erityislaatuisen miehen estetiikasta, luonnontajusta ja unelmista. Paikan luonut Elis Sinistö oli paljon kaikenlaista, muun muassa tanssija, joogi ja mystikko. Hän asui Villa Mehuksi ristimässään paikassa vuodesta 1954 aina kuolemaansa saakka. Minä ja Virallinen Valvoja tulimme sattumalta paikalle juuri tänään 6.7., Sinistön kuolinpäivänä.


Erakkomaja on kolmikerroksinen päärakennus, Eliksen ympärivuotinen koti.
"Olen mysteeri itselleni" -E.S.


Vuorimajassa on kuolemaa halveksuva parveke.
Tanssisali, missä oopperassakin tanssinut Sinistö eläytyi "elistanssiin".


Asuuko täällä menninkäisiä?
Elis oli kasvissyöjä jo 1930-luvulla!
Mökkeröinen on kestänyt hyvin ajan hammasta.
Kellari on ollut tarpeen.
Vierasmaja satunnaiselle kulkijalle.

Saunoja paikassa on monta.

Lämmitettävässä ammeessa on hyvä kylpeä talvellakin.

Pöytä ja tuolit.

Eliksen vaatteita.
En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Villa Mehun salaperäinen kauneus ja luontoon sulautuva kiehtova maailma imaisee mukaansa. Sitä vaan kuljeskelee, ihmettelee ja ihastelee tuntikausia. Erakkomaja, Vuorimaja, Aurinkosauna, Savusauna, Hotelli Elite, Satulinna, Labora… Koska paikan isäntä ei ole puhaltamassa rakennuksiin elämää, on sään vaihteluiden armoton jälki nähtävissä. Keinut, uimapaikka ja monet muut vekkulit jäljet Eliksen elämästä ovat ränsistyneet täysin. Silti paikan taika ei ole kadonnut vielä mihinkään. Joka paikassa on yksityiskohtia, pökerryttävä määrä merkkejä luonnonlapsen leikkisästä ja poikkeuksellisesta elämästä.
Esoteerinen tieto kiehtoi isäntää.
Joogaaminen nakuna piti vireänä.
Ja kirliankuvausta harrastettiin.

Mehiläiset läks, mut pöntöt jäi.

Hotel Eliten sauna Onnela.

Huussi.

"Tämä on niin luonnollista, että oikein provosoi luonnollisuuteen".

Mutta jonain päivänä Villa Mehua ei ehkä enää ole. Mietin sitä, kun tungimme suojaan raekuurolta Erakkomajan kuistin alle. Siitä tuli haikea mieli. Niin vaan kaikki katoaa.




Lue lisää Elis Sinistöstä ja Villa Mehusta esim. täältä ja täältä. Kannattaa myös googlailla Jan Kailan kuvia Sinistöstä!



tiistai 2. heinäkuuta 2013

Chicks dig this! Vegaanisesti kanamainen pastasalaatti

Hesarissa oli viime viikolla resepti nimellä broileri-pastasalaatti. Pienellä viilauksella kelpo resepti, jonka nähtyäni alkoi päässä soida: “Veganize it - don't criticize it/ Veganize it and I will advertise it”…
Currylla maustetut soijasuikaleet kasvaneet kaukana Kariniemen tilalta.
Lihatuotteeksi jalostetut kanat kasvatetaan ikkunattomissa broilerikasvattamoissa. Nopeakasvuinen ja raskasrakenteinen broileri on kanahybridi. Kaikki Suomen broilerit ovat Ross-yhtiön kehittämiä, yleisimmin käytetään Ross 508 –hybridiä. Linnunpojat on jalostettu kasvamaan nopeasti ja teurasiässä ne jo painavat yli puolitoista kiloa. Silloin ne ovat kuitenkin vasta kuukauden ikäisiä.

Broilerihallissa voi yhdellä neliömetrillä olla parikymmentä broileria. Yhden linnun käyttöön jää alle A4-paperiarkin verran liikkumatilaa. Broilerituotannosta lisää esimerkiksi Animalian sivuilta.

Ei tarvitse olla elämäntapaintiaani tehdäkseen periaatteellisen päätöksen tehotuotettujen eläinten kuluttamisen lopettamisesta. Kulinaristista ilottelua voi harjoittaa myös ilman verihurmehista mälläystä. Kanasalaatit kääntyvät kasvisversioiksi helposti, eikä maussa jää kakkoseksi!

Kanamainen pastasalaatti linnunpoikien ystäville

n. 300 g keittämätöntä täysjyväpastaa
125 g soijasuikaleita
1 pss pakastettuja vihreitä papuja tai pari kourallista tuoreita
1 pss pakastettua parsakaalia tai 1 tuore
6 aurinkokuivattua tomaattia
1 ½ dl hillosipuleita
1 iso ruukku rucolaa

Kastike:
1 luomusitruunan mehu
1 dl oliiviöljyä
1 rkl curryjauhetta
1 ½ rkl fariinisokeria
1 tl suolaa
1 ½ tl Provencen yrtit -seosta
suolaa, mustapippuria

Valmistus:
  1. Laita pasta kypsymään kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Kaada vesi pois, kun ovat al dente-kypsiä ja huuhtele pasta kylmällä vedellä.
  2. Keitä soijasuikaleita 5 minuuttia . Puristele siivilässä ylimääräinen vesi pois.
  3. Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
  4. Laita soijasuikaleet kastikkeen joukkoon. Anna jäähtyä. Paista suikaleita noin puolen tunnin marinoinnin jälkeen ja anna kastikkeen imeytyä niihin.
  5. Keitä parsakaali ja vihreät pavut kypsiksi ja valuta vesi pois. Mausta suolalla.
  6.  Leikkaa aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi. Sekoita tomaattipalat ja hillosipulit jäähtyneen pastan joukkoon. Samoin soijasuikaleet ja parsakaali sekä pavut. Sekoita varovasti. 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lipstikkakeitto

Kun minusta nyt tänä kesänä on sukeutunut kaupunkiviljelijä, nappasin muutaman varren lipstikkaa viljelyksiltä. Sen jälkeen kuljeskelinkin koko päivän sormiani maanisesti nuuhkien. Lipstikan tuoksu on sellainen, että jos sitä myytäisiin parfyymipullossa, ostaisin. Lipstikka on voimakas ja aromikas maustekasvi, joka tekee kermaisesta keitosta luonteikkaan. Hyvällä tapaa. Erittäin.

Liemessä uusi paras ystäväni lipstikka. 

”Kesä on kerran kesässä, lipstikka monta kertaa.” – Vanha Pata <3 Kattilan sananlasku.

Lipstikkakeitto
1,5 litraa

2 varhaissipulia varsineen
2 valkosipulin kynttä
½ l tuoretta lipstikkaa 
1 ½ l vettä
kasvislientä tai kasvisliemijauhetta
4 perunaa (käytin vanhan sadon perunoita)
2 dl soijakermaa
3 rkl suurustamiseen sopivia jauhoja
öljyä


  1. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä. 
  2. Kuullota hienonnettu sipuli, mutta ei vielä varsia. 
  3. Lisää pilkotut valkosipulin kynnet, silputtu lipstikka ja sipulin varret. Kääntele seosta, ettei se pala. Vähennä lämpöä.
  4. Lisää vesi ja kasvisliemi.
  5. Kuori ja pilko perunat, lisää ne keitokseen. Keitä hiljalleen kannen alla noin puoli tuntia.
  6. Sekoita jauhot kylmään vesitilkkaan ja lisää jauhosuurus keittoon. Keitä vielä hissukseen vielä puoli tuntia.
  7. Lisää loppuvaiheessa kerma.
  8. Soseuta keitto sauvasekoittimella.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Louhisaaren kesäinen juoma mustaherukan lehdistä

Mustaherukan lehdistä saa hienoaromista juomaa, joka sopisi liput liehuen esimerkiksi kesäjuhlien alkoholittomaksi vaihtoehdoksi. Maultaan sitä voisi kuvailla mustaherukkaiseksi simaksi. Juoma on heti valmista, mutta maku jalostuu ajan kanssa. 

Louhisaaren juoma on kohonnut maan maineeseen marsalkka Mannerheimin kotitalosta.

Tähän kesäjuomaan tulee sitruunankuorta, joten hanki ihmeessä luomusitruunat. Juomaa on mukavampi siemailla tietäen, ettei sinne ole liuennut normisitruunoiden kuorista vahaa ja kasvintorjunta-aineita.

Juoma muuten toimii todistetusti kelpo lantrinkina mustaherukkaiselle Riga Black Balsamille. Tämä on omien empiiristen kokeideni havainto.

Louhisaaren juoma
5 litraa

1 l mustaherukan lehtiä
1-2 luomusitruunaa
5 l vettä
400 g ruokosokeria
herneen kokoinen nokare hiivaa

Valmistus:

  1. Huuhdo mustaviinimarjan lehdet. 
  2. Pese sitruuna huolella, jonka jälkeen kuori ja viipaloi se.
  3. Kiehuta vesi ja kaada se lehtien ja sitruunoiden päälle.
  4. Lisää sokeri ja sekoita.
  5. Jäähdytä juoma kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva.
  6. Anna käydä vuorokauden.
  7. Siivilöi, pullota ja jäähdytä. 
  8. Juoma on valmista viikon päästä. Nautitaan kylmänä.


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Mittumaarin mahtavat vegaanimakkarat

Reissuruunat ovat palanneet Lapin leveysasteilta kotiin. Kolusimme puolitoista viikkoa Suomea Kuusamosta pohjoiseen ja vähän Norjankin puolella kurvailtiin. Summamutikassa matkustamiseen kuuluu se, ettei ole suunnitelmia, joita noudattaa tai joista poiketa. Kaikkialle päädyttiin, minne pitikin. 


Vegaaninen maggara purettuna osiin.




Tuntureita, torppia, taidetta. Seitoja, staaloja ja saamenmaata. Matkaan kuului toki myös Sodankylän elokuvajuhlat. Vaikka 3400 kilometriä on pitkä pätkä tietä, matka taittui kepeissä, joskin hieman riehaantuneissa tunnelmissa. Kasettisoittimessa ryskyi yours trulyn kaksikymmentä vuotta vanhat punk-kasetit, joiden lomaan Virallinen Valvoja välillä esitti ukulelella tai tinapillillä omaa tulkintaansa. 


Ukemies iskee Utsjoelle.
Matkanteon ohessa kuvasimme pohjoisen autioituneita tiloja ja tupia, joissa pöly oli laskeutunut jo vuosia sitten. 





Autioituneissa taloissa on samanaikaisesti jotain karmivaa ja samalla haikeaa. Miksi joidenkin autiotalojen lähellä tuntuu ihan pahalta, joidenkin normaalilta? Mihin meni se lapsi, jonka lelut jäivät vanhan talon lattialle? Kuinka pitkä aika kuluu ikkunaverhojen hapertuessa itsestään riekaleiksi? 

Trangialla lämmitetty purkkiruoka piti meidät hyvin liikkeessä, mutta mitään kokkausintoa se ei minussa herätä. Omalla keltaisella keittiöjakkaralla ideat ja se tekemisen tarve kehkeytyy. Tänään pyöräytetyt vegemakkarat saavat huomenna, juhannuksena, grillikierroksen jälkeen sinappihunnun. 


Taianomaista keskikesää kaikille neiti kesäheinille ja juhannusjusseille!


Vegaanimakkarat
8-10 kappaletta

5 dl gluteiinijauhoja
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 dl garam- eli kikhernejauhoja
1 ½ rkl kasvisliemijauhetta
1 ½ rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
½ rkl jauhettua punapippuria
2 tl fajita-maustetta
1 tl toscanan yrttiseosta
1 tl savupaprikajauhetta
(pieneksi silputtuja yrttejä, esim. oreganoa, basilikaa ja persiljaa)
0,5 dl kylmää vettä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tamari- tai soijakastiketta 
1 rkl tomaattipyrettä

Valmistus:

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
  2. Sekoita märät aineet keskenään. Muista lisätä vesi kylmänä.
  3. Yhdistä lasi- tai keramiikkakulhossa. Tämä on sisäsiistein tapa. Muovikulhoon voi taikina tarrata.
  4. Sekoita haarukalla kaikki hyvin sekaisin. Jos taikinassa on kuivia kohtia, lisää ruokalusikallisittain vettä.
  5. Kun taikina on sekoitettu, ota esiin pelti ja foliota.
  6. Ota taikinaa noin kourallinen ja muotoile siitä pötkylä n. 30 senttimetrin kokoisen foliopalan alareunan tuntumaan. Makkaraa ei tarvitse vaivata ja stailailla kauniiksi, kunhan on edes etäisesti makkaran mallinen.
  7. Kääri makkara foliorullaan ja käännä rullan päät kiinni.
  8. Toista tämä sama, kunnes taikinasi on nätisti foliokääryleissä.
  9. Pistä foliohattuihin sullotut wurstit 175 asteiseen uuniin paistumaan. Paistoaika noin 1 tunti 15 minuuttia.
  10. Uunin jälkeen voit käyttää makkaroita ruuanlaitossa tai syödä sellaisenaan. Grillauksessa ovat tietysti ihan päihittämättömiä. 
  11. Säilytä jäähdytyksen jälkeen jääkaapissa.

P.S. Gluteiinijauhot, gramjauhot, savupaprikajauheet jne. löytyy mm. Punnitse ja Säästä-kaupasta. Fajita-mausteseosta on mm. loistavalla Suma-merkillä. Fajita-mausteet teet kyllä helposti itsekin. Ainekset ovat paprikajauhe, oregano, suola, valkosipulijauhe, chili, sitruunankuori, muskotti ja kaneli.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Jänkhälle lystin pithoon!

Huomenna Hopeanuolen (minun ja Virallisen Valvojan ilmastointiteipillä paikkaillun Escortin) keula kääntyy kohti pohjoista. Koko homma on jäänyt hivenen heikolle organisoinnille, eli matkasuunnitelmaa ei ole (enkä minä ole vielä pakannut omia kamojani!). Muutamat koordinaatit on kuitenkin pistetty mieleen: Pieni Karhunkierros Kuusamossa, pahennusta aikoinaan herättäneen taiteilijan Kalervo Palsan museoksi muutettu mökinrötiskö Kittilässä, elokuvajuhlat Sodankylässä, saamelaismuseo Siida Inarissa ja, ihan vaan koska voidaan, Utsjoki.  Meillä on myös matkaoppaana Suomen kalliomaalauksiin ja muinaisiin pyhiin paikkoihin johdatteleva kirja. Mihin lie hiidenkirnuun se meidät johdattaa?

Ruokapuoli pöhistetään Trangia-retkikeittimellä. Lomalaiset puhalsivat tänään myrskytuulena Punnitse ja Säästä-kaupan läpi ja pelmahtivat pihalle kahden kassin kanssa, joissa oli valmiita ja puolivalmiita vegaaniaterioita. Suuri papupata-rating siis luvassa.

Gasthaus Haltinmaa! Food Bar! (kuva 2012)

Tällä palstalla on hetken hiljaista, mutta palaamme juhannukseksi kaupunkiin ja kick-ass-vegaanisiin-mussuihin! Nauttikaahan kesästä täysin palkein! Ihanaa olisi, jos joku innostuisi vaikka postaamaan tänne oman kesäsuosikkireseptinsä!

Yours truly,
Pauliina