perjantai 4. syyskuuta 2015

Vegan MoFO, day 4! Oudot yhdistelmät

Huhhuh, ihan pulassa tämän päivän Vegan MoFo-haasteen kanssa. Sehän siis kuului seuraavasti: Tell us about a weird combo that you love.

Mulla ei tule mieleen... Englannissa asuessani söin usein aamiaiseksi ruisleipää ja tulista Sambal Oelek-chilitahnaa. Musta siinä ei ollut mitään kummallista, mutta muroilla ja hilloleivillä käynnistyvä englantilainen kämppikseni oli siitä ihan shokissa. Kuten myös vatsani, mistä syystä en enää harrasta chilileipiä tyhjään mahaan.

Makeanhimoissani keksin kerran laittaa Alpron maustamattomaan jugurttiin turkinpippurirouhetta ja vaahterasiirappia. Se on hyvää, mut onks se nyt tarpeeksi outo yhdistelmä? No ei sitä ainakaan kukaan ole vielä tuotteistanut.

Sellaista raskaan sarjan ruokaoutoilua en ole harrastanut, mutta lievästi kekseliästä oli tehdä äsken suolapähkinä-suklaa-chili-keksejä. Taikina oli tosi hyvää. Ja sit mä aloin seurata A-studion keskustelua pakolaisten majoittamisesta (paljon halauksia teille, ketkä näin autatte!), keskittymiseni herpaantui ja mä poltin ne karrelle.

Onko teillä jotain outoja mieltymyksiä?

torstai 3. syyskuuta 2015

Vegan MoFo, day 3! Jotain nopeaa, helppoa ja herkullista

Tämän päivän Vegan MoFo-haasteena oli tehdä jotain nopeaa, helppoa ja herkullista. Mikäs olisi nopeampaa kuin kaivaa jonkun toisen kehittämä resepti netistä ja tehdä se? Törmäsin ihan vähän aikaa sitten Helsingin Sanomissa kiinnostavaan maapähkinävoi-omenaruutujen ohjeeseen. Sen ainesluettelo on lyhyt ja kaikki raaka-aineet ostettavissa lähikaupasta.

Quick ja easy-teemalla kuvattu: lautanen sohvalle ja itse perään.


Minun kohdalla maapähkinävoi-omenaruutujen teko kyllä todella vaikeaa ja hidasta. Päiväkodissa hymyvarantonsa tyhjentänyt lapsi nimittäin roikkui puntissa ja karjui räkä lentäen. Lisäilin ainekset summamutikassa ilman desin mittaa. Maapähkinävoita ja kaurahiutaleita tuli annosteltua liikaa, minkä vuoksi vaahterasiirapin maku ei päässyt esiin niin hyvin kuin pitäisi. Tuosta johtuen pohjaa vaivasi myös hienoinen kuivuus. Mutta sen minkä nämä ruudut kosteudessa menettivät, jäätelöllä paikkasin. Kannattaa todella pyrkiä täsmällisyyteen noiden pohjan ainesmäärien kanssa. Päällyksen kanssa ei ole niin nökönuukaa.

Laura Kaaprolle kiitos reseptistä, joka ilahduttavasti oli vegaaninen jo valmiiksi!

2 dl sileää maapähkinävoita
1¼ dl vaaleaa siirappia tai vaahterasiirappia
4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
2 (300 g) omenaa
1 dl paistonkestävää omenamarmeladia

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä (esim. Tofutti tai Oatly)

1.      Vuoraa sivuiltaan 20-senttinen neliön muotoinen vuoka leivinpaperilla.
2.      Kuumenna maapähkinävoita ja vaaleaa siirappia kattilassa, kunnes ne sekoittuvat ja notkistuvat. Ota pois liedeltä ja kääntele joukkoon kaurahiutaleet.
3.      Painele 4/5 seoksesta sormin leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle.
4.      Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet vielä mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Vaihtoehtoisesti voit raastaa omenat raastinraudan karkealla terällä.
5.      Sekoita omenakuutiot ja omenamarmeladi keskenään. Tasoita täyte pohjan päälle. Ripottele loput taikinasta päälle epätasaiseksi, murumaiseksi kerrokseksi.
6.      Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Jos paistos alkaa tummua pinnalta liikaa, peitä se kevyesti foliolla.
7.      Anna jäähtyä. Leikkaa 12–16 palaksi. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa.
Voit halutessasi maustaa taikinaa esimerkiksi kanelilla, jauhetulla inkiväärillä ja/tai kardemummalla.

(Resepti lainattu täältä)

Quick? Check!
Easy? Check!
Delicious? Check!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Vegan MoFo, day 2! Makumuisto lapsuudesta

Monet meistä 80-luvulla herkät lapsuuden vuotensa viettäneistä muistavat tuon ajan jostain muusta kuin kulinaristisesta ilottelusta. Pöydässä oli usein perunoita ja ruskeaa kastiketta. Muita vakioruokia olivat perunat ja jauhelihakastike, perunat ja valkokastike, perunat ja perunat ja perunat. Lisäksi saimme lappaa jauhelihakeittoa ja jauheliha-makaronimössöä aika ankarasti. Kun aloin vuonna 1993 kasvissyöjäksi, huolestunut luokkatoverini totesi, etten nyt enää voisi edes syödä makaroniakaan. Ai miksi? ”Koska siinä on jauhelihaa!”

Kouluruokailussa mimosanherkkiä mieliämme vavahduttivat myös sellaiset elämykset kuin kinkkusipatti, nakkisipatti ja sianlihaVATKULI. Mikä oli se mysteeriainesosa, joka teki noista niin pahanmakuisia? Pieni purskaus keittäjän oksennustako?

Vegan MoFo:n tämän päivän tehtävänä luoda uudelleen joku lapsuudesta tuttu ruoka. (Recreate a meal from your childhood.)  Tämän intron jälkeen kaikki ovat nyt taatusti innoissaan ja odottavalla kannalla!



Olkaa hyvä, tässä teille tilliliha revamped! Tillisoija eli Tillis! Pillilihatraumat olkoon iäksi pois pyyhityt, sillä vegaaninen tillis on oikeasti makoisaa! Sitruuna, tilli ja kaurakerma on ilmiselvästi toimiva makuyhdistelmä, mutta ainakaan minä en ole tullut koskaan ajatelleeksi tehdä niistä kastiketta tällä tavoin.

Rajasin Jaakko Kolmosen kuvasta pois.

Uusi uljas sukupolvi piti tilliksestä ja halusi vielä lisääkin. 


Rohkeutta ystäväni, ryhdy toimeen ja et pety!

Tarvitset:

70g soijapaloja (kuivana)
4 pientä porkkanaa
1 sipuli
4 sitruunaviipaletta
6 laakerinlehteä
10 mustapippuria
kasvislientä
soijakastiketta
2 rkl sokeria
iso tillinippu
1 dl kaurakermaa
suurusteeksi perunajauhoja tai vastaavaa
suolaa
perunoita

1. Laita perunat kiehumaan.
2. Keitä soijapalat pussin ohjeen mukaan kasvisliemessä ja soijakastikkeessa.
3. Kun palaset ovat valmiit, siivilöi palat keitin liemestä erilleen. Säästä liemi.
4. Laita korkealaitaiseen paistinpannuun/paistokasariin kuutioitu sipuli, viipaloidut porkkanat sitruunasiivut, pippurit. laakerinlehdet ja sokeri. Kaada päälle n. 7dl keitinlientä. Keittele, kunnes porkkanat ovat pehmenneet ja kastikkeesta on haihtunut vettäkin parisen desiä pois.
5. Siivilöi liemi.
6. Säästä ne porkkanat, sipulit yms.
7. Suurusta siivilöity liemi.
8. Lisää siihen suolaa, soijapalat, tilli ja kaurakerma.
9. Sekoita ja anna tekeytyä viitisen minuuttia.
10. Tarjoile perunoiden, suolakurkkujen ja kastikkeessa kiehuneiden porkkanaviipaleiden kanssa.

Suomalaisten perinneruokien veganisointi onkin aika hauskaa. Mitä seuraavaksi? Lörtsyt, kropsut, rokka ja rönttönen!

tiistai 1. syyskuuta 2015

Vegan Month of Food, day 1!

Yhdeksättä kertaa järjestettävä Vegan Month of Food, eli Vegan MoFo on täällä! Kyseessä on nimensä mukainen, kuukauden mittainen oodi vegaaniselle ruualle. Tapahtuma jyllää sosiaalisessa mediassa koko syyskuun ajan.




Vegan Mofo on ruohonjuuritason tapahtuma, jonka on käynnistynyt Post Punk Kitchenistä (theppk.com) tutun, upean vegaanikokki, -keittokirjailija, -ravintoloitsija Isa Chandran ideasta.

Tänä vuonna mukana on satoja osallistujia jo yli kahdestakymmenestä maasta. Osallistujat ovat ruokatoimittajia, ammattikokkeja ja sitten tällaisia tavallisia kotikokkailijoita kuten itse. Vegan MoFo pyörii blogeissa, mutta myös Instassa, Twitterissä ja Youtubessa. Ainakin. Tarkoituksena on esitellä joka päivä laajaa, monipuolista ja ah niin herkullista vegaanisen ruuan maailmaa.

Voit seurata koosteita postauksista mm, tapahtuman virallisen Instagram-tilin kautta, jonka löydät täältä: https://instagram.com/veganmofo. Lisätietoja myös täällä tapahtuman virallisilla sivuilla: http://www.veganmofo.com/

Päivittäisten postausten inspiraatioksi on annettu lista aiheita. Näiden vauhdittamana aion itsekin olla mukana!

Vegan MoFO 2015:

1 Rise and Shine! It’s MoFo time! Tell us about your breakfast.
2 Recreate a meal from your childhood.
3 Quick, easy and delicious.
4 Tell us about a weird food combo that you love.
5 Best sandwich ever.
6 Re-create a restaurant meal.
7 Make / eat something inspired by a book or film.
8 Reach out! Make a new vegan friend & tell us about it.
9 Most retro recipe.
10 Something blue.
11 Focus on a nutrient
12 Tell us about your favourite cookbook!
13 It’s kitchen tour time!
14 Share something vegan (and delicious, duh!) with a non-vegan.
15 OMG, Barack Obama is coming over because he knows you make awesome vegan food! What are you going to make?
16 What’s your favorite late summer food?
17 Make (or eat!) a traditional local dish.
18 Honor a human or non human animal who inspires your veganism.
19 Lunch on the go.
20 Veganize an old family recipe.
21 What three endless food supplies would you take if you were going to be stranded on an island? (Imagine your nutritional needs have been met, these are a bonus!)
22 Make a dish using all seasonal produce.
23 Fusion Challenge!
24 What (inset well known person) would eat if they were vegan.
25 Share your favorite cuisine.
26 It’s cold and rainy and there’s a snow drift outside your door! What are you going to make using the ingredients you have?
27 Favorite herb or spice?
28 Tacos VS Burritos. Where do you stand on this important issue?
29 What would you bring on a vegan road trip?
30 Autumn equinox eats.

Nonniiin. Alkuhorinoitten jälkeen tarraan ensimmäisen päivän tehtävään: Rise and Shine! It’s MoFo time! Tell us about your breakfast.

Viikolla hörppään kahvin ja syön leivän tai mitä nyt sattuu olemaan. Viikonloppuisin on ihana syödä aamiaista ja lukea lehteä kaikessa rauhassa. Tämä on esimerkki siitä, mitä mä viikonloppuisin hyvillä mielin söisin.



  •          hyvä leipä, jonka päällä on joku maukas levite/tahna. Tässä tapauksessa oli hummusta. Sitten siihen on ladattu päälle tosi ohueksi siivutettuna punasipulia ja kurkkua. Kaiken päälle vielä tuoretta minttua, chilirouhetta ja suolaa.
  •          maustamatonta soijajugurttia, mysliä ja puna- ja mustaherukoita.
  •          kahvia Alpron kevytsoijamaidolla.
  •          Äidin tekemää mustaherukkamehua.



Mitä te syötte aamupalalla?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Not your mom, not your milk! Terveisin, Lehmä

Harhaanjohtavasta mainonnastaan tuttu Valio on jälleen suoltanut ulos maitoa promoavan kampanjan. Valio väittää ulkomainonnan lisäksi radiossa, televisiossa, lehdissä ja netissä, että heidän Luomu-tavaramerkkinen maitonsa olisi peräisin ”lehmiltä, jotka tekevät mitä tykkäävät”.


Tykkäämme siitä, että ihmiset ovat meitä kohtaan väkivaltaisia. Silleen luomusti ja humaanisti.

Mainossloganiin on puristettu mojova valhe. Toinen toistaan seuraavat pakkoraskaudet, jatkuvaan maidon tuottamiseen alistaminen ja olemattomat vapaudet eivät ole sitä, mitä lehmät oikeasti tykkäävät tehdä. Aika paksua uskotella, että lehmä haluaisi tarjota koko lisääntymisjärjestelmänsä maito- ja lihateollisuuden riistettäväksi ja saada lopulta pulttipistoolista päähänsä? 

Monet luulevat, että maitotuotteiden vuoksi ei lehmän sentään tarvitse kuolla. Väärin. Loppuun ajettuja lehmiä ja niiden pakkoraskauksien tuloksina syntyneitä vasikoita teurastetaan ja paljon, että leivillä olisi juustoa ja kahvissa maitoa. Kuvittele mielessäsi 21 miljoonaa vasikkaa. Sen verran maailmassa tapetaan vuosittain maitoteollisuuden ”ylijäämiä”, pikkuhonteloisia, joiden kuuluisi olla leikkimässä ja oppimassa itsenäisiksi oman laumansa keskellä.



Katso paremmalla resoluutiolla täällä


Kuulen usein, että maitotuotteiden poisjättäminen on vaikeaa kahvimaidon ja juuston vuoksi. Kahviin sopii mielestäni täydellisesti Alpron light-soijamaito. Niille, jotka pelkäävät, etteivät voi elää ilman juustoa, minulla on myös viesti: "Rauhoittukaa, ei se happea ole! Violifen ja Wilmersburgerin kasvipohjaiset juustot odottavat teitä!"

torstai 19. maaliskuuta 2015

Spessut kassut

Olin kolmannella luokalla, kun äitini oli nauhoittanut mulle yhden koulupäivän aikana kasetillisen musiikkia radiosta. 80-luvun kuumimpia artisteja. Olin riemuissani, se oli mun ensimmäinen ikioma musatallenne, jolla ei laulanut Röllipeikko tai Jonna Tervomaa. Siitä se sitten lähti. 

Väitän, että mixtape on taidetta. Painat musiikin kuluttajana myös musiikin tuottajan mielikuvitushatun päähäsi ja taiot musiikkiversumista poimimistasi kappaleista juuri sellaisen setin ääntä kuin itse haluat. Voit valita sarjan, joka kuuluu tyylillisesti yhteen tai voit kehitellä eklektisen, mutta täysin jouhevasti etenevän kokoelman kappaleista, joilla ei ensalkuun voisi kuvitella olevan mitään yhteistä. 

Kokoelmia tarvitaan juhliin, niitä tarvitaan tietyn fiiliksen esiinlietsomiseen, niillä paikkaillaan särkynyttä sydäntä, buustataan itsetuntoa, niiden tahdeilla välitetään viestejä, joita ei oikein osaa/halua sanoa ääneen.

Luulin oman kokoelmakasettien kulta-aikani olleen jo takanapäin. Sitten omg löysin Tapelyn. Perustin mixtape -rakkauteni tähden tähän blogiin aiheelle oman välilehden. Ensimmäinen kasetti on vähän tuollainen testeri electrorockia ja –poppia. Se alkaa lai-lai-Laibachin pontevalla marssielectrolla, kaahailee Cassandra Complexin ylivertaisella laukkakompilla ja päätyy Beatrice Elin tyttöunelmiin. Välissä tapahtuu myös muita juttuja. 

Kuuntele, jos uskallat! Klikkaa kasettia:

 a shiver looking for a spine




Tästä pääset Mixtape-välilehdelle

Ruma trendi

Silmäni kiinnittyivät siihen välittömästi, kun avasin teatterin ulko-oven. Aulassa seisoi nuori nainen turkki niskassaan. Ystävieni puheensorina vaimeni jonnekin taka-alalle. Minä vain tuijotin turkkia. Se pojotti kuin huutomerkki ihmismassan keskellä. 

Elämä etenee pienen vauvan kanssa sellaisella Päiväni murmelina-luupilla. Sitten kun lähtee ihmisten ilmoille, sitä seurailee ja tarkkailee ympäristöään innokkaana. Yllätyksekseni ja järkytyksekseni olen alkanut nähdä turkkeja siellä täällä. Nainen kahvilla ystäviensä ja parinkymmenen kuolleen supikoiran kanssa. Nainen Kurvissa trendikkäät pleksit nenällä, boheemiutta tavoitteleva pipo päässä, yllä noin 20 tapetusta minkistä tehty liivi. Ratikassa mies, näpelöimässä hikisenä kännykkäänsä, noin kymmenen kuollutta kettua kuumottamassa häntä. Niin sekin nainen eilen kahvilassa, joka pystyi hymyilemään muutamankymmentä surkean elämän elänyttä minkkiä harteillaan. Tulee väkisin mieleen, että- mitä-helvettiä-tässä-on-päässyt-käymään? 

Turkisteollisuus alistaa tuntevia, maailmasta tietoisia ja monimutkaisen sosiaalisen käyttäytymisjärjestelmän omaavia eläimiä. Aiheesta on ollut niin paljon puhetta mediassa ja somessa, että tiedolta tuskin kukaan on voinut välttyä. (Katso KUVIA suomalaisilta tarhoilta)



Credit: Jo-Anne McArthur/We Animals


Mikä on tekoturkiksen viesti?

Muistan sellaisenkin ajan, kun katukuvassa turkiksia näkyi lähinnä eiralaismummojen ja itärajan takaa tulleiden turistien yllä. Turkiksien käyttöä pidettiin yleisesti epäsopivana ja moukkamaisena. Saattoi joku saada päälleen spraymaalia tai hyvin mehustellun klimpinkin toisen eläimen karvoissa pöyhkeilyn vuoksi. Mutta pikkuhiljaa, varsin salakavalalla tavalla, turkiksia alkoi löytyä kaikkialta, huppujen reunoista, saappaan varsista, hanskoista ja pipoista. Nyt turkissomisteiden lisäksi ihmiset näyttävät hankkineen kokoturkkeja. Ja niitä eivät kanna ainoastaan turkismummot, vaan kauniit, nuoret ja muodista kiinnostuneet. Pillifarkut, lenkkarit ja turkki on epäcool, mutta näköjään kovin käytetty univormu.


Credit: Jo-Anne McArthur/We Animals

Osa turkeista on toki yhtä kaukana eläimestä kuin tekonahkalaukku on nahkalaukusta. Tekoturkista on välillä todella hankala erottaa aidosta, ja niiden käyttö jakaakin mielipiteitä. Yhtäältä tekoturkkia voi pitää eettisenä valintana aitoon verrattuna, kun taas toisaalta sellaiseen pukeutumalla voi tahtomattaan tulla viestittäneeksi, että turkisten käyttäminen on ok. Usein tekoturkis näyttää ja tuntuu aidolta. Aito karva haisee palaessaan kuin hius, mutta tekokarva lemuaa muoville. Aito karva suippenee kärkeen, tekokarva usein ei. Harvoin on kuitenkaan mahdollisuuksia kadulla kärventää toisten ihmisten takkeja tai ylipäänsä hypelöidä niitä. Elukan karvoitukselta ne näyttävät kaikki tyynni. Feikkikarvat ovat siis osaltaan normalisoimassa aitojen käyttöä. Lisäksi on törkeyden huipentuma, että tekoturkiksena on ihan pokkana myyty kanin, supikoiran tai kojootin turkkia, koska sitä voi saada hyvin valmistettua tekoturkista edullisemmin. 

Joskus itsellänikin on ollut tekoturkki. Vaikka se ei näyttänyt omaan silmääni aidolta, olin kiusallisen tietoinen siitä, että joku ei sitä feikiksi erottaisi. Tunsin tarvetta kuuluttaa joka käänteessä, että en käytä aitoa turkista, että ihan on polyesteriä tämä. Lopulta en halunnut sitä takkia enää pitää. Liikaa emotionaalista painolastia. 


Turkisteollisuus brändää turkista uudelleen

Eettiset arvot ovat ottaneet kunnolla turpaansa muotimarkkinoilla viime vuosina. Noin vuosi takaperin Diane Pernet, entinen suunnittelija ja muotitoimittaja, kuotaisi Pariisin muotiviikoille niskaansa gorillan turkin. Rouva selitteli nousseen kohun vuoksi valintaansa sillä, että gorilla on jo kuollut, käytti hän sitä takkina tai ei. Vintageturkkien käyttäjät vetoavat usein siihen, että eläin on tapettu jo aikaa sitten. He saattavat jopa heittäytyä hurskastelemaan, että on ekologisempaa pukeutua jo olemassa olevaan turkikseen kuin olla pukeutumatta. 

Turkisvaate, jonka vuoksi on tapettu eläimiä vaikkapa 50 vuotta sitten, antaa saman viestin kuin uudempikin: villieläimien pito pienissä, ankeissa ja virikkeettömissä metallipohjaisissa häkeissä on ok. Se kertoo, että eläimen raajojen murskaaminen loukulla on hyväksyttävää muodin vuoksi. Se kertoo siitä, ettei protestoi, vaikka eläimiä tallotaan, hukutetaan ja nyljetään hengiltä, niitä kaasutetaan, tukehdutetaan ja myrkytetään, niiden niskoja väännetään nurin ja niiden peräsuoleen johdetaan sähköä. 


Credit: Jo-Anne McArthur/We Animals
Gorillan karvoissa pöyhkeily on vain yksi ilmentymä siitä, mihin suuntaan muotiteollisuus on turkiksien suhteen kääntynyt. Joka vuosi yli miljardi eläintä tapetaan niiden turkin vuoksi ja se näkyy myös catwalkeilla. Pariisin, New Yorkin, Milanon ja Lontoon tapaisilla isoilla muotiviikoilla voi mallistoista jopa yli 70%:ssä olla turkiksia! Suunnittelijat tarttuvat turkiksiin, sillä kysyntään halutaan vastata ja sitä myös pyritään luomaan. Suurilla Kiinan, Venäjän ja Dubain markkinoilla on paljon ostajia, joilla olisi pätäkkää sikailla. Lisäksi on kehitelty tekniikoita, joilla voi ohentaa turkista niin, että niitä voi käyttää lämpimämmässäkin ilmanalassa. Syyttävä sormeni heristää teille Marc Jacobs, Louis Vuitton, Marni, Giambattista Valli, Michael Kors, Fendi, Oscar de la Renta, Maximillian, Isabel Marant, Diane von Furstenberg, Christopher Kane, Erdem, Jonathan Saunders, Alexander McQueen…jne, jne. 

Saga Furs, turkistuottajien oma myyntiyritys, järjestää vuosittain London College of Fashionin oppilaille kilpailun, jossa materiaalina käytetään ilmaisia turkiksia. Se myös tarjoaa opiskelijoille harjoittelumahdollisuuksia ja sponsoroi joidenkin oppilaiden töitä. Tällä tavoin Saga Furs pyrkii vaikuttamaan vaatesuunnittelijoiden materiaalivalintoihin ja normalisoimaan turkiksien käyttöä.

Turkisala yrittää brändätä ja viherpestä turkiksia esittämällä ne pikamuodin vastakohtana, eettisenä ja ekologisesti kestävänä, jopa eläinystävällisenä valintana. Tehokkaan markkinoinnin yhtenä päämääränä on pyristellä irti vanhettuneista mielikuvista, missä pönöttää eliittirouvat ja mummelit turkeissaan. Markkinointi on nyt suunnattu nuorille naisille. Turkisvaatteille yritetään saada trendilisää ja näkyvyyttä mm. lahjoittamalla niitä julkkiksille. Lily Allen, Lady Gaga, Madonna, Beyoncé, Jennifer Lopez, Rihanna, Kate Moss ja moni muu, joiden elämää puoli maailmaa seuraa, on tavattu turkiksiin kääriytyneenä.

Voivatko ihmiset todellakin mennä noin halpaan? Tekisi mieli antaa pieni sähköshokki suoleen kaikille niille, jotka luulevat, että turkistuotanto olisi muuttunut jotenkin eettiseksi, vastuulliseksi ja eläinten hyvinvoinnista huolehtivaksi. Vaikka turkiksiin kääriytyisi mikä fashionistien überfürer, eettistä turkista ei-ole-olemassakaan. Brändikikkailun takana on vapaudenriistoon ja tappamiseen perustuva miljardibisnes. Ja mitä ekologisuuteen tulee, turkikset ovat yhtä biohajoava ja uusiutuva luonnonvara kuin mikä tahansa mätänemisen ehkäisemiseksi kuivatettu, kemikaalein kyllästetty ja värjätty eläimen ruumis nyt voi olla. Maailman Pankin mukaan turkisteollisuus on yksi pahimmista saastuttajista myrkkymetallipäästöillään

Kanit, ketut, naalit, minkit, hillerit, supikoirat, soopelit, nutriat, chichillat, koirat ja kissat, kauniit tuntevat olennot ansaitsevat elää elämänsä rauhassa ja vapaina. Oli sitten tupsu, hupun reunus tai kokoturkki, kaikki ne ovat eläviltä eläimiltä ryövättyjä. Miksi ihminen kieltäytyy ymmärtämästä omien toimiensa seurauksena tapahtuvaa julmuutta? Eikö toisen eläinlajin pelko, kipu, stressi, ahdistus ja yksinäisyys tunnu missään?