lauantai 4. toukokuuta 2013

Rikkaruohoa suuhun


Aloitin villivihannesten keräämisen, eli kansankielellä hortoilun, neljä vuotta sitten. Keräilyrepertuaarini ei ole kovin laaja, koska A) en tunnista kovin monia kasveja ja B) asun sellaisilla huudeilla, minkä läheisyydestä löytyy tiettyjä kasveja. Vuohenputki on ollut alusta asti runsaimmin keräämäni villivihannes, koska A) tunnistan sen ja B) sitä on joka paikassa. Mutta myös, koska C) sen maku on kokonaisvaltaisen täydellinen. Sitä mukaa, kun olen runsaammin syönyt villiä vihreää, kaupan lehtisalaatti on alkanut maistua suussani pliisummalle. Villivihanneksissa on voimakkaampi elämän maku. 



Tervetuloa ja tervemenoa tämän kevään ekat vuohenputket! 
Vuohenputki valtaa helposti laajoja alueita joutomailla, pihanperukoilla ja pellonpientareilla. Kunnon vuohenputki-invaasio ei jätä tilaa juuri muille kasveille. Puutarhassa ei kannata alkaa kiukuttelemaan kasville ja sen maanalaisille rönsyille, senkus syöt vaan sen pois. Täällä Etelä-Suomessa se on erittäin yleinen. Satoa saa niin paljon kun kotiin jaksaa kantaa. Ja nyt toukokuussa on juuri se aika, jolloin villijahti alkaa!

Vuohenputket ovat juuri nyt parhaimmillaan: pikkuisia ja lehdet aukeamaisillaan. Isoina ne ovat jo kuituisempia, sitkeämpiä ja väkevämpiä. Vuohenputkea voi käyttää sellaisenaan tai kypsennettynä. Kaikkein helpoin tapa on heittää vuohenputket salaattiin tai laittaa leivän päälle. Kypsennettynä sille voi ideoida käyttöä esimerkiksi resepteistä, joissa on käytetty pinaattia. Vuohenputki on muhennosten, keittojen, suolaisten piiraiden ja pastakastikkeiden kasvi. Se tekee myös ruokaisista letuista ja pannareista huippumaukkaita. 

Koska vuohenputki on ilmaista, todella maukasta ja helppoa kerätä, sitä kannattaa pistää talvea varten myös pakastimeen. Tee ennen pakastamista nopea kiehautus tai freesaus. Voit myös kuivata sitä mausteeksi tai teekäyttöön.

Vuohenputkea on viljelty keskiajan munkkiluostareissa. Munkit käyttivät vuohenputkea ruokana ja rohtona. Rohtokäytössä se on ollut erityisesti kihti-, iskias- ja nivelkipujen lievittäjä. Esimerkiksi kolottava varvas on saatettu kääriä murskattujen vuohenputkenlehtien sisään. Lisäksi kasvin sanotaan lisäävän virtsaneritystä ja siten auttavan virtsarakkovaivoihin.

Ennen kuin kirmaat vuohenputken perään, lukaise vielä tunnistamisohjeet ja villivihannesten keräilyyn yleisesti liittyvät ohjeet.


Älä sotke vuohenputkea ja myrkkykeisoa keskenään:


Vuohenputki, yes!                                                     (Lähde: Yrttiwiki.hipit.fi)

Myrkkykeiso, no no!                               (Lähde: species.wikimedia.org)

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin kasveihin. Sen varsi on ontto ja putkimainen. Kukkivan vuohenputken kukat ovat valkoisia tai vihreänvalkoisia. Kasvin lehdet ovat kolmihaaraiset ja lehdykät epäsymmetriset. Lehtien väri on heleänvihreä. Kasvin tunnistamisessa kannattaa muistaa ”pyhä kolminaisuus”-sääntö: vuohenputken varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme epäsymmetristä lehdykkää. Sarjakukkaisiin kuuluu myös hieman samannäköinen, mutta kovin myrkyllinen myrkkykeiso, joka esiintyy erityisesti järvien ja lampien mutarannoilla ja muissa vetisissä paikoissa.

Loistavia villivihanneksien poimintapaikkoja ovat luomupellot. Maanomistajat yleensä pitävät siitä, että joku käy kitkemässä rikkaruohoja pelloilta, mutta muista kysyä lupa. Itse kerään ihan kaupunkiolosuhteissa, hoitamattomilta maa-alueilta, tyhjiltä tonteilta, metsien liepeiltä ja niin edelleen. Tungen itseni aina mahdollisimman vaikeakulkuiseen paikkaan välttääkseni koiranulkoiluttajien tallaamat polut. Älä kerää liian lähellä maantietä (50–100 metrin hajurako) tai paikoissa, missä on käytetty keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Myös teollisuuslaitosten, lantaloiden ja epämääräisten dumbbauspaikkojen läheltä ei pidä kerätä. 

Sitten paperipussi kainaloon ja sadonkorjuuseen!

P.S. Lapsille ja aikuisille suunnattu Villiinny villivihanneksiin oli ensimmäinen hankkimani alan kirja. Siitä on peräisin moni tämän postauksen tieto. Kivinen, Raija (2005). Villiinny villivihanneksiin. Lasten Keskus. 105 s.

2 kommenttia:

  1. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja ruveta laiduntamaan noita vuohenputkia - niitä kasvaa mun vanhempien pihalla todella reippaasti. Mulla on aina pyhä aikomus ryhtyä villivihannesharrastajaksi, mutta jotenkin käytännössä se aina jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se minäkin kehittelin ajatusta ensin pari vuotta. Mutta sitten kun hommaan ryhtyy, siihen muodostuu tietty hulluus. Ilmaista ja ihanaa ruokaa näkee joka puolella. Joka koiralenkeillä saalistan jotain kasvia.

      Poista