torstai 10. huhtikuuta 2014

Tahmaiset pekaanipullat

Kun keittiöstä valmistuu uusi tuotos, Virallisen Valvojan vakiokysymys on: ” Tuliko blogikamaa?”. Lähestulkoonkaan aina hyvän yrittämisen määrä ei korreloi lopputuloksen maukkauden kanssa, mutta nyt voin käsi lipassa todeta: ”Tuli! Nyt on blogikamaa!”


Monikossa.
Yksikössä.


Nämä pullat ovat kirkkaasti parhaimmat ikinä tekemäni. Okei, en juuri koskaan leivo pullia, mutta älkää sen antako horjuttaa uskoanne näiden pullien erinomaisuuteen. Ne ovat ilmavan kuohkeita, tahmaisen kosteita, maistuvat vaniljalta, omenalta, vaahterasiirapilta ja kookokselta, niissä rouskuu pähkinä. Sanon tämän vielä kerran: kirkkaasti parhaimmat! En tosin voi harmikseni omia kunniaa tästä reseptistä, sillä se on peräisin (hienoisin pienoisin muutoksin) Vegan Yumminess-blogista.

Myös se toinen pulla on uunissa, edelleen. Laskettu aika on tänään, mutta vauvaa ei vielä näy. Mulla on itselläni sellainen kutina, että viikonloppuna alkaa tapahtua. Voiko tällaisia asioita mitenkään aavistaa vai lieneekö toiveajattelua?

Taidanpa ottaa pullaa odotellessani.

TAHMAISET PEKAANIPULLAT

4 rkl vegaanista leivontaan sopivaa margariinia (esim. Sunnuntai laktoositon leivontamargariini)
2 dl kasvimaitoa
½ dl ruokosokeria
2 rkl maissitärkkelystä
1 pss kuivahiivaa
1 tl vaniljajauhetta
½ tl suolaa
n. 6dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Täyte:
2 rkl vegaanista leivontaan sopivaa margariinia (esim. Sunnuntai laktoositon leivontamargariini)
reilu puoli desiä omenasosetta
2 dl pekaanipähkinöitä
½ dl fariinisokeria ja ½ dl ruokosokeria

Kastike:
2 dl täysirasvaista kookosmaitoa (esim. Santa Marian Extra creamy coconut milk)
1 rkl maissitärkkelystä
4 rkl vaahterasiirappia


  1. Sulata margariini ja lisää se kulhoon yhdessä soijamaidon, sokerin, maissitärkkelyksen, vaniljan ja suolan kanssa. Tarkista, että seos on riittävän lämmintä hiivan aktivoitumiselle (42 astetta).  Jollei ole, niin lämmitä kevyesti. Vispaile sitten kuivahiiva sekaan.
  2. Anna hiivaseoksen seisoa hetken, kunnes huomaat hiivan aloittaneen toimintansa.
  3. Lisää jauhot nesteeseen ja vaivaa hellästi. Taikinasta tulee pehmeä ja hieman tarttuva pallero. Vaivaa vain sen verran kuin on välttämätöntä ainesten sekaisin menemiseksi.
  4. Laita taikina nousemaan tunniksi lämpimään paikkaan.
  5. Samalla kun taikina nousee, tee täyte: sulata margariini ja lisää siihen omenasose. Murskaa pähkinöitä pienemmäksi ja sekoita ne sokerin kanssa yhteen.
  6. Sitten on kastikkeen vuoro: vispaa kookosmaito, maissitärkkelys ja vaahterasiirappi yhteen. 
  7. Ota korkealaitainen piirakkavuoka ja voitele se kevyesti. Kaada puolet kastikkeesta vuoan pohjalle.
  8. Taikinan noustua kaulitse siitä kevyesti jauhotetulla alustalla suorakaide (n. 25 x 40 cm).
  9. Levitä omenasose-margariiniseos taikinalle ja ripottele päälle sokeroidut pähkinät.
  10. Kääri taikina rullaksi ja leikkaa se 12 osaan. Laita palaset leikkauspuoli ylöspäin piirakkavuokaan ja anna niiden nousta vielä reilu puoli tuntia. 
  11. Paista pullia 200 asteessa 20 minuuttia.
  12. Anna pullien jäähtyä vartin ja kaada sitten päälle loput kastikkeesta.


perjantai 4. huhtikuuta 2014

"Jotkut eläimistä huusivat kuin syötävät"

Hurraa, toinen painos Eveliina Lundqvistin kirjasta Salainen päiväkirja eläintiloilta on juuri ilmestynyt! Kirja on Lundqvistin rohkea puheenvuoro suomalaisten eläintilojen arjesta ja eläinten oikeuksien puolesta. Sen päivänvaloon tuomat vääryydet eläintuotannossa ovat herättäneet keskustelua, jonka soisi pysyvän jatkossakin pinnalla.




Tämä kirja on tärkeä. Sitä ei erityisesti haluaisi lukea, mutta kuinka voisi olla lukemattakaan. Lundqvist on todella laittanut itsensä likoon ja luonut kirjalliselle kentälle ainutlaatuisen ikkunan, josta voi katsoa suomalaisten eläintilojen todellisuuteen. Päiväkirja koostuu eläintenhoitajaksi opiskelleen Lundqvistin omista havainnoista ja kokemuksista navetoissa, sikaloissa, broilerihalleissa, munintakanaloissa ja lammaskasvattamoissa. 

Maanviljely ja eläinten kasvatus käyvät jatkuvasti teollisemmaksi, mikä mahdollistaa tuotantoeläimien laajamittaisemman hyväksikäytön. EU:ssa kasvatetaan joka vuosi 5 miljardia siipikarjaan kuuluvaa eläintä ja yli 300 miljoonaa muuta tuotantoeläintä. 

Eläintuotanto sen eri muodoissaan on yksi maailman suurimmista talouden haaroista, eikä moraalisilla ja eettisillä tekijöillä ole juurikaan sijaa taloudellisessa voitonteossa. Tuloksien maksimointi ja kulujen minimointi tapahtuu eläinten kustannuksella. Tämä on todellisuus myös suomalaisilla eläintiloilla, ja se tulee kirjassa selvästi esiin.

Liian paljon eläimiä liian pienissä, likaisissa tiloissa, toisinaan ei edes mahdollisuutta kääntyä tai käydä mukavasti makuulle. Ei mahdollisuuksia liikuntaan, että kaikki energia olisi käytettävissä painon nostatukseen sekä maidon ja munien tuotantoon. Asianmukaisen hoidon sijaan antibiootteja käytetään runsaasti. Näin eläimet pysyvät riittävän pitkään hengissä kehnoissa, niiden luontaisia tarpeita mitätöivissä elinolosuhteissa. Nämä eläimet eivät koskaan voi kasvattaa jälkeläisiään, tonkia maata, rakentaa pesiä tai tehdä mitään, mikä niille on ominaista ja luontaisesti tärkeää. Useimmat saavat raitista ilmaa ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun ne lastataan teurasautoon. 

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto kertoo reaktiossaan Lundqvistin kirjaan olevansa ”huolissaan tuottajien henkisestä jaksamisesta ja maatilojen turvallisuudesta, mikäli eläinaktivistien julkisuushakuinen, kotieläintuotannon lopettamiseen tähtäävä toiminta kovenee”. MTK:n mukaan eläintuotantoa on voitava kehittää markkina- ja elinkeinolähtöisesti. Parhaaksi tavaksi parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia MTK näkee tuottajien taloudellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimisen. Eläintuottajien etujärjestön lausunnot, mutta myös Suomen eläinsuojelulainsäädännön pitkälti sallima, systemaattinen eläimille aiheutettu kärsimys on surullinen muistutus siitä, kuinka tehokkuuden ja tuottavuuden maksimoinnin vuoksi eläimen arvo on yhtä kapea kuin hyötyarvonsa ihmiselle.

Perimmäisenä ongelmana on se, että eläin mielletään niin elinkeinoksi kuin hyödykkeeksi, jonka tuotteistaminen on ”luonnollista”. Tätä mielikuvaa pönkitetään mainostoimistojen avulla, poliittisilla päätöksillä, jopa ravitsemussuosituksilla. Olisi tärkeää, että kirja tulisi luettua mahdollisimman monessa suomalaisessa kodissa. Eläimien tehokasvatus lihan, munien ja maidon vuoksi on mahdollista, koska ihmiset ostavat näin tuotettuja tuotteita. Eläinten oikeuksia polkevan toiminnan kannalta dramaattisinta on, että ihmiset oivaltavat eläimien olevan itsessään arvokkaita yksilöitä, eivätkä enää usko eläinten tuotteistamisen luonnollisuuteen.

KIRJA: Lundqvist, Eveliina (2014). Salainen päiväkirja eläintiloilta. Into Kustannus, Helsinki. s. 274.